...oli Toyota "Pikku"-Corolla 1200, -74-mallinen ja väriltään ruskea. Muistan, kuinka se oli näppärä, halpa ja tarvitsi vain vähän uutta maalipintaa. Moottori kesti hyvin ja tarvitsi vain normaalihuollot. Ja lujaakin se kulki, kokoisekseen. Talvella se oli tietysti mäissä kevytperäinen ja kylmähkö, kaikki lasit eivät aina sulaneet jäästä ja huurteesta. Takajouset olivat löysät, mutta uusilla jousilla jousituskin parantui. Se oli kiva auto, eikä välille jääty pitkilläkään reissuilla. Perähän siinä ulvoi maantieajossa ja se oli lievästi "tuulenvietävä", mutta silti se oli kaupungissa niin ketterä auto.
Tuli kuitenkin aika, jolloin siitäkin luopui uudempaan autoon. Silti joskus muistelen tuota autoa vieläkin. Se oli minun ensimmäinen autoni. Mikä oli sinun...?
Tuli kuitenkin aika, jolloin siitäkin luopui uudempaan autoon. Silti joskus muistelen tuota autoa vieläkin. Se oli minun ensimmäinen autoni. Mikä oli sinun...?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Punainen, musta katto. Kahden vuoden aikana meni kolme moottoria, yhdestä jopa kiertokanki pihalle, vaihteisto sekä perä. Ja tietysti tuningia: päällystin sisällä olleet peltiosat (ovien yläreunat, kojelauta, A-pilarit) sekä takahyllyn punaisella keinoturkiksella. Koristekapselit otin 70-luvun loppupuolen mallista ja maalasin niihin punaiset kukat. Takasivulasit tummensin tummennusspraylla. Hopan kohtaloksi koituivat varkaat :-(
Opel kadett -72 1.0s
superia ei ollu kuin todella iso takaluukku =D
kevyt perä oli vaan plussaa kun veivattiin sokosta ympäri kaupungilla ja ympäri tuo auto menikin eka kesänä -)
Rättäri -71 oli ensimmäinen oma auto, kun pappaleasing päättyi. Siinä oli vauhdin hurmaa jo pienilläkin nopeuksilla. Mukavuutta riitti, eikä peli kertaakaan sipannut matkalle. Talvella matkanteko oli viileähköä, kuitenkin aina lämpimämpää kuin olo ulkoilmassa. Auto oli myös turvallinen, sen verran hidas ettei sillä koskaan ehtinyt "ajoissa" kolaripaikalle. Tehtaan tuliterä vaihtomoottori ja rosterista hitsattu pohja takasivat monivuotisen kestävyyden. Rekkapressusta väsätty katto piti veden ja viiman kaikissa tilanteissa. Etenemiskyky paksussakin hangessa mökkiteillä oli ilmiömäinen. Huiput jopa 120 km/h sopivassa myötäisessä. Nyt vanhus on osittain osina tallissa, jonne sitä aikoinaan seurasi Lancia Beta ja MB 250.
Ensimmäinen ajokki oli tyylikkään metallivihreä Corolla KE30,2 vm -77. Ulkoa lähes priima kunnossa ja sisältä virheetön mustalla verhoilulla... Formuling ralliruori kiinni ja pioneerin soitin ja ne karvanopat...:)
ensimmäinen oli vm-68 kupla, tai onhan se olemassa yhä. alunperin 1300 ccm moottorilla joka oli loppuunajettu ja kolisi uskomattoman paljon.. no toimi kuitenkin.. myöhemmin tuli uusi kone (1.7) joka on sekin tähän päivään mennessä myyty isomman tieltä..
kiva peli ja webasto pitää lämpösenäkin, vaikkei sillä tietty talvella ajeta.
Fiat 850, ostin naapurin jannulta. Tehtiin koneremppa, vaihteisto, tankki, jouset vaihdettiin ja lopuksi uusi maali päälle. Tuli aika hieno mutta eihän se mikään raketti ollut.
´74 mallinen 1300S.
Autoilun alun suoritin minäkin pikku-Corollalla vm. 77, mutta eka oma auto oli '81-mallinen Fiat 128. Sen koommin ei ole italialaisia autoja ikävä ollut... No, ajoin sillä 3 vuotta ja 100 000 km, kyllä se hintansa haukkui.
Jos olet viihtynyt 128 ratissa yli 30 tkm vuodessa, siitä pitäisi antaa jo papukaijamerkki. Melkoinen suoritus, tietäen ko. auton itsekin. Oli siinä muihin ikäisiinsä verrattuna hyvä ajo-ominaisuudet, mutta silti. Lämmöt ja melut niin ja näin eikä sen istuinkaan parhaasta päästä ollut. Todennäköisyys antaa tähän vielä lisän, että jossain välissä on oltu tien poskessa nyrkit rasvassa. Toivottavasti ei talvipakkasella pilkkopimeessä korvessa:)
...Fiatti-vainaa, senkin aiheutti niin vähäpätöinen vika kuin kiertokangen laakerin kiinnileikkautuminen... Kaikkea pientä kyllä oli ihan riitämiin, pääasiassa sellaista sähkö-pientä.
Juu, ei se hassumpi ajaa ollut, mutta tehoa olisi saanut matka-ajoon olla enemmän. Ne 30 000 km vuoteen kertyivät siitä, kun kuljin opiskelemassa kaukana Kainuussa. Kyllä joskus Sukevan takana hirvitti kun pakkasta oli yli 30.
Ainoat ylinopeussakkoni olen muuten ajanut ko. autolla - ihan 80 km alueella... :)
Ensimmäiset ajoni suoritin Talbot Solaralla, 1300-kuutionen kone, väri punainen. Vauhtiakin riitti kun vaihteita käytti. Hyvä matka-auto. Kankee kaupungissa ja huonot vetoakselit. Pallonivelet narisi talvisin, mutta vaseliinin lisäyksellä sekin loppui, eikä tarvinnut vaihtaa niitä niin tiuhaan. Jousitus mukava ja tilaa riitti. Penkit oli tukevat ja valot hyvät. Hyvä auto aikansa.
Amazon -68 (vuonna 84). Arvosteltiin silloin vanhaksi paskaksi, aika lahohan se olikin. Nyt sitä ei pidä minään jos sattuis olemaan -86 mallinen 740 esim.
mallia '69 oli kaunis ja kova kulkemaan. Kerran hyytyi ja korjaus maksoi 70 penniä.
Kaikkea kivaa sen kanssa koettiin, kunnes myin pois.
Ensimmäinen autoni kortin saatuani oli -78 Saab 96. Vähäistä pinta ruostetta joka korjaantui hiomalla ja mattamustalla sprayllä. Huima kiihtyvyys kaupunki oloissa, moni jäi ihmettelemään ja huippujakin se otti 175km/h, tosin alkoi tie käydä suhteellisen kapeaksi siinä vauhdissa. Lisäksi tuli nöyrytettyä monia kavereiden autoja talviseen aikaan, moista umpihangesa etenijää ei ole sen koommin valmistettu, eivät pysyneet edes Saabin uria seuraamalla perässä vaan kiinni jäivät.
...'77 vuonna '87...met sin ...halpaa oli ajaa ja pitää...tietysti piti laittaa siistiin kuntoon& virittää kone...mukavaa oli kiusata isompia,kun amppeeri kulki mitttarin tappiin!!!
1.VOLVO AMAZON
2.SAAB 99
3.VOLVO AMAZON
4.OPEL KADETT C
5.MERCEDES-BENZ 220D - 72 < SININEN < JOLLA KÄYTÄISIIN JOPA HATTULASSA
Minulla oli -74 Opel kadett 2d sedan, jossa oli aivan samat viat paitsi takajouset eivät olleet liian löysät vaan liian kireät, monttuun kun ajoi niin putosi hampaista paikat.
1.VOLVO AMAZON BEIGE
2.OPEL KADETT C
3.OPEL KADETT C
4.LADA 1500S TUPLALAMPPU
< VAALEANVIHREÄ < KONELA-TARRA TAKAIKUNNASSA
JA SITTEN KAVERIN KANSSA OSTETTU ORANSSI OPEL KADETT C VM 1975 < JOSSA OLISI TAKANA KAJARIT
13-vuotiaana hankittu 1975-mallinen Saab 96 2.3-litraisella V6-koneella. Kyllä muuten lähti!!! oli sitten hubaa lähteä tuore ajokortti taskussa lähtee pieksemään kaiken maailman bemareita sun muita vehkeitä liikennevaloskaboissa! ja ne tuplaputkiston ilmoille tuottamat äänet... Wau!
Nissan Cherry 1.5 -82. Alkuun piti vähä koria hitsailla ja moottoria korjailla, mutta sitten se oli jo ihan asiapeli. Keulalla melkonen valopatteristo, että näki. Jääradalla talvella mahtava vedellä, meni etuvetoseksi kivaan luisuun, yleensäkin se oli hyvä talvella. Varustelukin oli hyvä. Auto oli mulla jonkun aikaa, kunnes myin sen pois.
Vuosimallia -72. Ostin ennenkuin sain kortin, mattavihreä, takasivulasit ajan mukaan ikkunantummennus-sprayllä mustaksi,tiikeri-istuinsuojat, maski viininpunaista metal-flakea, pinohiiri- reteot kuudella kajarilla 7-alueinen ekvalisaattori joku kauhia vahvistin ( kai 30W?), ( sen ajan huippuvermeet!)...niillä tuli korvia punaiseksi hommattua kylillä p****rallia kierrettäessä kuskin kyydillä. Vauhtia kelas oikeeeeen pitkällä suoralla varmaan n.145 km/h.
Sitten päivää ennenkuin kortin sain, niin Marinan etuvääntötanko irtosi runkopalkista...silläpä en sitten ajanut pätkääkään kortin saatuani :(
Joo, ensimmäinen hankkimani auto oli Datsun Cherry -80. Sain sen unelma kuntoisena eli auto oli vähä ruosteinen ja siisti. Koneellakin oli ajettu alle 100 000. Pirteä peli, kiihtyi pikku koneella yllättävän hyvin ja kulki mittarin mukaan 160km/h. Autosta en ole raskinut luopua vieläkään, vaan se on jäänyt muiden kiesien seuraksi :)