Aito rakkaus ihmiseen, toisen sielun syvyyksien tuntemista. Aito rakkaus lähimmäiseen, toisen huolen omaksumista. Aito rakkaus perheeseen, syvintä sidettä pitelemässä. Aito rakkaus ystävään, ymmärrystä ja tukea, ymmärtämättömyyttä ja anteeksiantoa molemmin puolin.
Halusin tulla "sinulle" kertomaan, että uskon rakkauteen, elän rakkaudesta ja pysyn rakkaudessa. Uskon hyvyyteen, uskon anteeksiantoon ja anteeksipyytäminen se vasta vapauttavaa onkin. Uskon siihen, että kun elämässä kulkee omaa polkua, joka on vahvassa arvopohjassa oman sisimpänsä kanssa, se kantaa.
Me emme ole yksin mitään. Me emme pysty yksin mihinkään. Vain toistemme kanssa olemme hyväksytyt ja hyväksi lukeman. Jokainen tietysti kulkee omaa arvopolkuaan, omilla säännöillä ja omilla keinoilla, mutta myös jokainen joutuu kohtamaan ne omat arvot ja omat säännöt, jota polullamme väistämättä tulevat eteen, halusimme niitä tuleman tai ei.
Muista. Kaikki mitä minä tunnen, tunnen aidosti. Kaikki mitä minä tiedän, ymmärrän varmasti. Jos en ymmärrä, niin silloin en tiedä. Ja jos en tiedä, silloin en myöskään ymmärrä. Mutta sitä aitoutta, jota tunnen sisälläni, sitä minulta ei voi viedä, sitä minulta ei voida ryöstää. Se on minun sisälläni, se asuu minussa.
Ja muista. Minä rakastan aidosti. Ja, kun minä rakastan, siihen ei mikään eikä kukaan voi tulla väliin, ei edes ne pahat sanat tai pahat teot, jota me väistämättä jokainen sanomme ja teemme. Siltäkään osin, kukaan meistä ei ole toista perempi.
Muista vielä sekin, että olen suora ja sanon mitä ajattelen, mutta se mitä ajattelen, ajattelen itsekseni. Palaan aitoon rakkauteen. Olen armoton itselleni, olen armoton asioiden suhteen, mutta armollinen rakkaudelle, arvollinen ystävyydelle. Tämä tahtoo sanoa sitä, että sanon varmasti, mitä katson oikeaksi, sanon myös yhtä varmasti sitä, mikä ei ole oikein (oman oikeuden käsitykseni mukaan) tai mitä en koe oikeaksi. Seison sanojeni takana, oli kuka hyvänsä tai ketä hyvänsä vastassa tai edessäni. Asiat riitelevät ja asiat voivat olla hyvin kaukana toisistaan, jopa vastakkain, mutta rakkaus ei koskaan asetu toista ihmistä vastaan, ei koskaan, eikä missään olosuhteissa. Rakkaus on inhimillinen, rakkaus ymmärtää, rakkaus kärsii ja kestää kaiken. Näin se vain on. Sen tietää ihminen, joka on kokenut aitoa rakkautta.
Jokainen meistä tekee virheitä, tekee vääriä tekoja. Ja niistä pitää osata kantaa vastuuta. Ja jokainen, joka kohtaa vääryyttä, pitää saada sanoa se väärin tekijälle, mutta rakkaudella. Asia voi olla väärä, mutta aito rakkaus ei ole koskaan väärä tai väärin. Se vain ei voi olla väärässä. Ja tämä näkyy monenlaisissa ihmissuhteissa. Kun ystävä tekee väärin, sanon siitä hänelle ja kun minä teen väärin, niin toivon, että minulle sanotaan siitä, mutta rakkautta se ei vähennä, jos on aidosta ystävyydestä kysymys. Eli tässäkin asiat voivat ontua, mutta se hyväksyntä ja ymmärrys itse ihmistä kohtaan ei katoa.
Lopuksi haluan vielä sanoa, että minä voin pelotella sanoilla ja puheillani joskus jopa pahoinkin, mutta en koskaan toimi ystävääni vastaan. En koskaan. Siinä on rakkauden rajani. Teot, jotka eivät kumpua rakkaudesta, eivät kanna pitkälle. Joskus asiat voivat näyttäytyä jopa "mielenliikkeiden heittelynä", jos minua ei tunne oikeasti ja hyvin, mutta sitä se ei ole. Se on sitä, että asiat tai mielipiteet tai totuus vastaan epätotuus riitelevät, ja niistä sanon ja suoraan, oli kuka tahansa vasassa, mutta ihmisen ymmärrys toista ihmistä kohtaan ei katoa, koska kysymys on rakkaudesta, oli sitten kysymyksessä ystävyys tai jokin muu side tai suhde.
Sinä olet yksi niistä harvoista, jolla on asuinsijani sydämessäni. Ikuinen rakkaus ja ikuinen ystävyys, tunnettiinpa toisiamme tai ei. En koskaan lausu sinua vastaan mitään mikä voisi olla tuhoksi sinulle tai epäeduksi sinulle. Sellainen on minun ystävyys. Se kestää. Se ei hyväksy kaikkea, mutta se ymmärtää. Toivon sitä samaa sinulta. Nämä ovat asioita, jotka jokainen joutuu itsekseen kokemaan ja käsittelemään. Ne ovat meissä sisään rakennettuja ja sillä mennään eteenpäin tai taaksepäin.
Halusin tulla "sinulle" kertomaan, että uskon rakkauteen, elän rakkaudesta ja pysyn rakkaudessa. Uskon hyvyyteen, uskon anteeksiantoon ja anteeksipyytäminen se vasta vapauttavaa onkin. Uskon siihen, että kun elämässä kulkee omaa polkua, joka on vahvassa arvopohjassa oman sisimpänsä kanssa, se kantaa.
Me emme ole yksin mitään. Me emme pysty yksin mihinkään. Vain toistemme kanssa olemme hyväksytyt ja hyväksi lukeman. Jokainen tietysti kulkee omaa arvopolkuaan, omilla säännöillä ja omilla keinoilla, mutta myös jokainen joutuu kohtamaan ne omat arvot ja omat säännöt, jota polullamme väistämättä tulevat eteen, halusimme niitä tuleman tai ei.
Muista. Kaikki mitä minä tunnen, tunnen aidosti. Kaikki mitä minä tiedän, ymmärrän varmasti. Jos en ymmärrä, niin silloin en tiedä. Ja jos en tiedä, silloin en myöskään ymmärrä. Mutta sitä aitoutta, jota tunnen sisälläni, sitä minulta ei voi viedä, sitä minulta ei voida ryöstää. Se on minun sisälläni, se asuu minussa.
Ja muista. Minä rakastan aidosti. Ja, kun minä rakastan, siihen ei mikään eikä kukaan voi tulla väliin, ei edes ne pahat sanat tai pahat teot, jota me väistämättä jokainen sanomme ja teemme. Siltäkään osin, kukaan meistä ei ole toista perempi.
Muista vielä sekin, että olen suora ja sanon mitä ajattelen, mutta se mitä ajattelen, ajattelen itsekseni. Palaan aitoon rakkauteen. Olen armoton itselleni, olen armoton asioiden suhteen, mutta armollinen rakkaudelle, arvollinen ystävyydelle. Tämä tahtoo sanoa sitä, että sanon varmasti, mitä katson oikeaksi, sanon myös yhtä varmasti sitä, mikä ei ole oikein (oman oikeuden käsitykseni mukaan) tai mitä en koe oikeaksi. Seison sanojeni takana, oli kuka hyvänsä tai ketä hyvänsä vastassa tai edessäni. Asiat riitelevät ja asiat voivat olla hyvin kaukana toisistaan, jopa vastakkain, mutta rakkaus ei koskaan asetu toista ihmistä vastaan, ei koskaan, eikä missään olosuhteissa. Rakkaus on inhimillinen, rakkaus ymmärtää, rakkaus kärsii ja kestää kaiken. Näin se vain on. Sen tietää ihminen, joka on kokenut aitoa rakkautta.
Jokainen meistä tekee virheitä, tekee vääriä tekoja. Ja niistä pitää osata kantaa vastuuta. Ja jokainen, joka kohtaa vääryyttä, pitää saada sanoa se väärin tekijälle, mutta rakkaudella. Asia voi olla väärä, mutta aito rakkaus ei ole koskaan väärä tai väärin. Se vain ei voi olla väärässä. Ja tämä näkyy monenlaisissa ihmissuhteissa. Kun ystävä tekee väärin, sanon siitä hänelle ja kun minä teen väärin, niin toivon, että minulle sanotaan siitä, mutta rakkautta se ei vähennä, jos on aidosta ystävyydestä kysymys. Eli tässäkin asiat voivat ontua, mutta se hyväksyntä ja ymmärrys itse ihmistä kohtaan ei katoa.
Lopuksi haluan vielä sanoa, että minä voin pelotella sanoilla ja puheillani joskus jopa pahoinkin, mutta en koskaan toimi ystävääni vastaan. En koskaan. Siinä on rakkauden rajani. Teot, jotka eivät kumpua rakkaudesta, eivät kanna pitkälle. Joskus asiat voivat näyttäytyä jopa "mielenliikkeiden heittelynä", jos minua ei tunne oikeasti ja hyvin, mutta sitä se ei ole. Se on sitä, että asiat tai mielipiteet tai totuus vastaan epätotuus riitelevät, ja niistä sanon ja suoraan, oli kuka tahansa vasassa, mutta ihmisen ymmärrys toista ihmistä kohtaan ei katoa, koska kysymys on rakkaudesta, oli sitten kysymyksessä ystävyys tai jokin muu side tai suhde.
Sinä olet yksi niistä harvoista, jolla on asuinsijani sydämessäni. Ikuinen rakkaus ja ikuinen ystävyys, tunnettiinpa toisiamme tai ei. En koskaan lausu sinua vastaan mitään mikä voisi olla tuhoksi sinulle tai epäeduksi sinulle. Sellainen on minun ystävyys. Se kestää. Se ei hyväksy kaikkea, mutta se ymmärtää. Toivon sitä samaa sinulta. Nämä ovat asioita, jotka jokainen joutuu itsekseen kokemaan ja käsittelemään. Ne ovat meissä sisään rakennettuja ja sillä mennään eteenpäin tai taaksepäin.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Mukavia sanoja. Nämäkö ne pitävät maailman koossa? Heippa ja pelasta meret.
Tämä on nyt Rakkauden puolesta sanottu: Tuki turpasi.
Kait se on sisään rakennettu. Sisäsyntyistä. ikoinaan lapsesta aikuiseksi kehittyessään tehtyjen valintojen tulos, joka on muokannut meidän arvomaailmaamme. Huokaus.
Minusta sanotaan, että minulla on korkea moraali, tiedä sitten. Tuo tuntuu joskus melkein loukkaukselta.
Älä akateemikko päde. Ansiosi eivät yllä kuin snobbailuun ja itsekehuun. Onneksi emme tutustuneet paremmin
Sinäkin voisit olla hiljaa.
Ihana tuo nimimerkki "Hyhyhyhyy":D Jotenkin hellyyttävä, pilkkaava ja "snobbaileva":D
Mutta voin rakas "hyhyhyyy" sinulle kertoa, että pätemisestä ei ole kysymys. Päteminen ei ole kuin ihmisen hätähuuto muille "Auttakaa minua henkisestä hädästäni". Siinä ei ole järjen hiventä, eikö siksi, että järkeä nyt ylipäätänsä olisi liiaksi kenelläkään.
Ajattelen samoin kuin "uskoisinettä" kirjoittaa, että "kait se on sisäsyntyistä, sisään rakennettu", osin kasvatuksen ja ympäristön tulosta, osin elämänkokemuksen tulosta ja omien valintojen kautta syntynyttä todellista elämää. Mutta kaikki mitä meillä on, on meille annettu ja vain Jumalan rakkaudesta ja armosta meitä kohtaan. Itse uskon, että kaikista tärkeintä ihan kaikissa elämän osa-alueissa ja asioissa ja kohtaloissa yleensäkin ja elämän jälkeisenkin elämänkin suhteen on "armosta meille annettu". Joten kenenkään on turha päteä millään. Kun ihminen uskoo aidosti, silloin ihminen oikeasti ymmärtää ja on ihan varmasti sisäistänyt, että "kaikki mitä meillä on, on Jumalan armoa ja rakkautta". Ja siihen väliin ei mahdu "oma hyvyys ja päteminen tai mikään muukaan huuhaa". Mutta tämänkin ymmärtää, jos itse henkilökohtaisesti aidosti uskoo.
Tästä "hyhyyyyn" :) itsekehusta ja pätemisestä tuli mieleen vielä, että jokainen joka uskoo Jumalaan, tietää, että me ihmiset olemme oikeasti "paska sakkia" ilman jumalan armoa ja rakkautta. Joten se siitä omasta hyvästä ja omista kyvyistä. Tottakai Jumala on antanut meille ihan luonnollisen järjen, sisäistä voimaa jne. jotta voimme tehdä ja toteuttaa voimiemme mukaan tässä elämässä tärkeäksi kokemiamme asioita. Mutta turha kenenkään on ajatella, "että olenpa tässä tosi tärkeä ja hyvä". Pelkkä ajatuskin suorastaan huvittaa minua. Se on niin kaukana uskovaisen ajatuksesta, koska uskova oikeasti ymmärtää, että "vain jumalan armosta". Ja se joka sitä ei ymmärrä, ei kyllä uskokkaan:D Ja tämä jo takaa sen perusnöyryyden Jumalan ja maailman edessä.
Kun ajattelen itseäni ja ihan rehellisesti voin sanoa, että ajattelen itseäni tosi tosi vajavaisena ja olenkin sitä, ei ole pelkkää ajatusta tai harhaa. Minä tunnen, että olen tosi vajavainen ja välillä ihan paska, mutta sitten ajatus ja usko siihen "että Jumalan armosta me saamme myös anteeksi" auttaa minua jaksamaan ja hyväksyä myös se oma paskuus. Ehkä kerran kymmenessä vuodessa voin ajatella kahden minuutin ajan, että "olenpa hyvä". Siinä kaikki minun hyvyydestäni. Mutta näitä asioita on vaikea selittää, ellei itse usko tai toinen ei koe uskoa.
Maailman ihmisistä (konkreettisia) ihmisistä jos otetaan esimerkkiä, niin katsokaapas Bill Gatesia, kuinka hän elää ja on harmoniassa elämänsä kanssa. Hänen voimansa on Jumalan armo, rauha ja rakkaus, ei omat teot tai oma hyvyys. Se näkyy. Mutta raamatussahan sanotaankin jotenkin niin "että maailma näkee ja ihmettelee uskovan ihmisen rakkautta ja voimaa, se loistaa ihmisestä ulospäin". Jotenkin näin. Bill Gates ei hirveästi hirnu omien tekojen ja saavutuksien perään. Sen sijaan hän on nöyrä, joka elää oman arvomaailmansa kautta vahvasti ja sitkeästi. Hän ei kumartele kuvia tai valtaa, koska hän ymmärtää, että on olemassa vain yksi valta ja se on Jeesus Kristus. No johan pompsahti saarnan puoleen, mutta ei kai näistä asioista oikein voi puhua etteikö ne pomsahtaisi saarnan puolelle.
Toinen hyvä esimerkki on vaikka kotimaisesta politiikasta, Päivi Räsänen. Mistä Päivi Räsänen saa sen kaiken voivan ja varmuuden puolustaa omia arvojaan ja omaa uskoaan vaikka itsekin tietää perus hyvällä ÄÖ:llä varustettuna, että "se mitä minä sanon ulos julkisuudessa, ei edistä yhtään hänen asemaansa politiikassa ja tai edistä yhtään hänen julkisuuskuvansa. Niin. Hän ei ajattelekkaan omaa julkisuuskuvaansa tai oma itsensä etuja ajavaa poliittista uraansa, hän uskoo ja siinä se. Silloin ei ole väliä, "omilla eduilla" ja "omilla kuvilla", kun se ajatus ja arvot tulevat jostain aivan muusta kuin omista eduista lähtöisistä asioista. Se, että kuka uskoo kuinka päin ja mihin, on jokaisen oma asia, sitä ei voi ottaa tai antaa ja raamattuakin voi tulkita niin monella tavalla, mutta nyt halusin tuoda "sitä vahvuutta" Päivi Räsäsessä esille, en sitä, mitä hän uskoo tai ei usko.
Entä Juha Sipilällä oli "pahin vaalitaisto" meneillään, kun hänen poikansa menehtyi yht äkkisesti. Mistä hän repi sitä vahvuutta jatkaa sitä arjen työtä? Ei hän sitä repinytkään mistään, se annettiin hänelle. Näitä asioita on ehkä turha selittää ihmisille, jotka eivät usko, mutta ne jotka uskovat, ymmärtävät varmasti mistä puhun. Juha Sipilä uskoi ja tiesi, että hänen poikansa pääsi hyviin käsiin, hän oli valittu ja häntä otettiin pois. Hänen ei tarvinnut kantaa tätä maailman tuskaa, joka jokaisen elämässä tulee eteen, joko henkilökohtaisissa asioissa tai muuten. Elämä on loppujen lopuksi aika tuskallistakin elää, jos oikein syventyy pohtimaan.
Tuli tästä mieleen. "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt."
Osu ja uppos? Akateeminen huora sai nyt egoonsa.
ylpeys käy sille lankeemuksen tieltä. Korottaa itseään niin taivaan porteilla tuollainen renttukka huora alennetaan. Ei siellä tutkinnoilla koreilla. Sydämensivistyksellä on merkitystä. Tuuleen huutelee keräillen kehuja ja kilpaaillen akateemisesta älystään.
Täytyy sanoa, että on vaan niin ilahduttavaa lukea ajatuksia, jotka istuvat itsellekin kuin nenä päähän.
Onko akateemikko nyt ottanut kapakassa viiniä ja nostattaa egoaan itsekehuin? Itserakkaudella päästään pitkälle
Mainiota, mutta en ole akateemikko, joten haukut nyt väärää puuta..
Onko valheellisuus sinun yksi ansio sen akateemisen tutkinnon ja egobuustausken kanssa? Narsismiasi? Raamatun lauseita en siteeraisi kun ei noudata edes puolta kymmennestä käskystä.
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. selitykseen
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
6. Älä tee aviorikosta. selitykseen
7. Älä varasta. selitykseen
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. selitykseen
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. selitykseen
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Mikäs syyttäjä se täältä löytyy... Taidat ollakin itse saatanan asialla ;).
Lukaseppa tämä Joh.ilm. 12:10. "Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos".
Syytökset raukeaa tyhjiin höpö ;).
Tässähän juuri tulee esille meidän ihmisten vajavaisuus, me rikomme koko ajan näitä käskyjä. Niin se vain on, jokainen meistä, ei ole toinen soitaan parempi. Mutta vain jumalan armosta saamme syntimme anteeksi, hän uskoi ja rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa. Se on juuri niin yksinkertaista. Kysymys on siitä uskommeko me tähän vai emme. Uskottiin tai emme, niin joka tapauksessa rikomme kaikki käskyt ja moneen kertaan, mutta se joka uskoo, pelastuu.
Ei sen enempää eikä vähempää. Tärkeää on keskittyä omaan kilvoitteluun, ei toisten ihmisten kilvoittelun seuraamiseen ja siitä koituviin virheisiin.
Akateemikko horo on täällä vain siksi että nostattaa egoaan ja kilvoittelee tutkinnollaan. Tekee myös tiiviisti aviorikoksia. Voiko hän mennä seurakuntaan pää pystyssä ?
Kyllähän tietysti pyhitys kuuluu uskovan elämään myös. Parannuksen teko ja anteeksianto. Tulee mieleen kertomus Raamatusta, jossa ihmisellä ei ollut häävaatteita. Ihminen ei ollut elänyt anteeksiannosta... http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Matteus/Matt22BG.htm
Matt.22:11 Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
22:12 Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.
22:13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
Ihminen, joka ei halua vastaanottaa Jeesuksen sovitusta eikö anteeksiantoa itselleen eikä itse antaa anteeksi muille joutuu pimeyteen, koska Jeesus on valo, eikä pimeys kestä sitä.
ylpeät huorat tekee siis aviorikoksi, koska Jumala antaa anteeksi kun anteeksiantoa rukoilee? Montako aviorikosta rukoillen saa anteeksi? Loputtomastiko?
Oliko Jeesus Jumalalle tärkein sen vuoksi, että hän oli täydellinen ja synnitön? Me muut ollaan sitten toisen luokan kansalaisia ja armon alla. Mites tasa-arvoista se sitten on? Miksi Jeesus pitää inhimillistää pojaksi tai ihmiseksi jos hänen käytöksensä oli ihanteellista ja yliluonnollista(eli kaukana tavallisesta)?
Pettäjä uskovaiset pettää nojaten synninpäästöön. Taivaan porteilla nämä vääräoppiset tuomitaan ikuiseen kadotukseen. Oikeutat pettämisen väärin perustein.
Lisään sivusta, että se joka syyttää toisia, on usein sokein omille eikkomuksilleen.
olkaa varovaisempia noissa syyttelyissänne.
Meidän tulisi antaa anteeksi toisillemme anteeksi aina, koska emme ole toistemme tuomareita.
Matt. 18:21. Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22. Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Jumalan sana varottaa kyllä myös toistuvasta synnin tekemisestä...eli syntiä ei pitäisi tehdä tahallaan.
"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
....Joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa." Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. Hebr. 10. luku.
Tutustu pyhään kolminaisuuteen.
Et voi nojata raamattuun ja pettää ja nojata raamattuun ja taas pettää ja nojata raamattuun ja taas pettää. Eihän se ole katumusta vaan se on luvan etsimistä pyhästä kirjasta omalle uskottomuudelle.
Room. luku 8 kokonaisuutena vastaa tähän. 31. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36. Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Silloin kun olet uudestisyntynyt, Jumala pitää sinusta huolen. Sen sijaan ne, jotka eivät usko ja syyttävät uskovia joutuvat tuomittavaksi. Joh.5:42. mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
SSaat jakaa tussuasi jumalan luvalla avioliitossa? Jaa tämähän on uusi käännös raamatusta.
Saako tämän sinun raamattusi mukaan sitten myös varastaa, tappaa ja harjoittaa prostituutiota jos sen jälkeen aina käy tekemässä synnintunnustuksen katuvana?
Sinulla on niin upea tuo käännöksesi raamatusta että voisimme tehdä siitä uuden uskonlahkon.
Sehän tässä onkin vähän jäänyt epäselväksi. Täytyy selvittää lisää. Mielestäni Jeesus oli joko ihminen jolla oli yhteys Jumalaan, tai enempi ajattelen että Jumala mikä otti ihmishahmon.
Minusta ihmiset vain tulkitsee raamattua itsekäin ajatuksin. Raamattu sanoo sen mikä heitä silloin parhaiten palvelee. Tämän mielestä hän saa huorata tussunsa kanssa, koska uskossaan kun vähän nyyhkäisee teennäistä katumusta hän saa anteeksi, kunnes uudelleen haarat levällään odottaa suonikasta kostajaa ahnaaseen reikäänsä.
"Puupäätä", se on juuri noin. Mutta on myös muistettava ja ennen kaikkea ymmärrettävä, että se valta on ainoastaan itse kuninkaalla, ei häävierailla. Tämä on erittäin oleellista muistaa, nimittäin tuomion valta on vain itse Herralla, ei meillä muilla, ei häävierailla eikä Herran seuraajilla. Ja jos Herran seuraajat ottavat vain herralle kuuluvan vallan, he tulevat tuomittavan. Se ei kuulu meille. Tottakai, vääristä teoista ja vääryyttä pitää osata ja uskaltaa sanoa ja puuttua siihen, mutta meillä kenelläkään ei ole se tuomion valta. Ihminen, joka ottaa sen vallan itselleen, on kasvanut liian suureksi, on kasvanut niistä häävaatteistaan ulos.
Puupää ei tunne katumusta huoraamisestaan, vaan jatkaa sitä. Hän joutuu kuoleman jälkeen kadotukseen. Ikuiseen helvetin kuoleman plätsiin
Huoria, huorissakävijöitä, murhaajia ja kaikkia mahdollisia on ollut jo raamatunaikoina ja sitä ennen. Se on ihan selvä, mutta miksi Jumala pitää jakaa moneen osaan ja Jumalantahto olla niin epäselväksi tehty. On tietysti kymmenen käskyä ja Jeesuksen opetukset, mutta siihen päälle vielä satojen muiden lait ja säädökset. Väärintekeminen tietoisesti on eri asia kuin tiedostamatta?
MItä noille huorintekijöille tehtiin raamatun aikoihin? Kivitettiin tai teloitettiin! Jeesuskin heidät tuomitsi.
Tuo ei aivan pidä paikkaansa Raamatun mukaan " tuomion valta on vain itse Herralla, ei meillä muilla, ei häävierailla eikä Herran seuraajilla. Ja jos Herran seuraajat ottavat vain herralle kuuluvan vallan, he tulevat tuomittavan".
Toisaalta Raamattu myös kehottaa tuomitsemaan pahan tekemisen juuri niiden toimesta, jotka uskoviksi eli "häävieraiksi lukeutuvat, mutta tämä koskee uskovien suhdetta uskovaan. Niitä, jotka eivät usko ei saisi uskovat tuomita. Sana tosin tuomitsee heidätkin.
2 Kor. 5:9. Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
10. en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.
11. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
12. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
13. Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
Raamattu on kaksiteräinen miekka se tuomitsee ihmisen tarvitsemaan Jumalaa. Kukaan, ei yksikään voi kehuskella synnittömyydellään tai lain tulkinnoillaan. Silti Sanaa on hyvä lukea ja eteenpäin kertoa.
USKOMATONTA! Miten saat huoraamisen ja perseen levittelysi näyttämään synnittömältä! Kyllä ne pettäjä huorat osaakin kääntää kaiken edukseen.
Kun ihminen uudestisyntyy hän saa sydämeensä Pyhän Hengen. Pyhä Henki ohjaa ihmistä totuuteen ja kirkastaa Kristusta Raamatun sanan kautta. Uskova ihminenkin tekee syntiä, mutta hänessä on uusi luonto, joka kertoo, milloin hän on rikkonut Jumalan tahtoa vastaan. Näillä ihmisillä on myös tahto antaa anteeksi ja rakastaa.
silti se uskova ahnas tuhero pettää uudelleen!
Niin se taitaa olla.
Kaikki huoraamiset ja useat satiaiset ja pillun jaot saa nateeksi kun nostaa raamattukortin esiin. Vääräuskoista
Arvokkaita asioita. Suurin on rakkaus <3
Tulee mieleen kohta helmistä...
Anteeksianto on kristillistä, mut eihän sitä tarvitse seurustella huoran kanssa tai veljeillä muiden syntisten kanssa jos ei siltä tunnu.
Helmen heittoahan tämä tosiaan on :) Nyt täytyy mennä.
Eli olet ystävä vaikka toinen ei tunne samaa sinua kohtaan? Taidat kertoa suhteesta jota ei ystäväsi antanut? Niin miten ystävää rakastetaan? Hyvä kysymys. Et petä toista vaikka muut sitä tekisivät. Uskooko tuo niin sanottu ystäväsi tämän kaiken? Olet myös kertonut sille että voisi luottaa sinuun? Kyllä minäkin tunnistan aidon rakkauden. Varsinkin kun toinen vielä virheitä tehnyt. Anteeksi annon taito on se joka pelasti Rakkautemme. Kyllä aidosti rakkauttaan osottaen on se joka kertoo ihmisestä paljon. Näin se vain on ja luottamus toisen hyvyyteen. Kyllä rakkaus kestää tuiskut ja tuulet olen sen nähnyt ja kokenut.
Aito rakkaus on oma,
ei toisen kopio.
Aidosti tunnettu ja kirjoitettu. Olisin hyvin otettu jos joku kirjoittaisi minulle noin. Tuntui sydämessä niin hyvältä jokainen sana oli kirjoitus kenelle hyvänsä, toivon kaikkea hyvää sinulle ja ystävällesi... rakkaallesi.
Hienosti kirjoitettu. Vakavasti. Sanoja jäi miettimään. Voisi olla aikuisen lapsen puhetta vanhemmillekin.
Kyllä, aivan oikein, sitä myöskin. Kaikille läheisille ja kaikille vihaajille kirjoitettu.
Herra siunatkoon meitä kaikkia syntisiä. Erityisesti henkilöä, joka syyttää toisia huoraamisesta. Tulkoon hänen elämäänsä suuri siunaus ylhäältä taivaasta ja alhaalta maan päältä. Herra olkoon meidän jokaisen kanssa ja antakoon jokaiselle kaipaavalle rauhan.
Kauniisti kirjoitat rakkaudesta. Syvä kunnioitus siitä ja hyvää alkavaa viikonloppua.
Ajattelua, elämää sisältäviä ja mietittyjä kirjoituksia on ilo lukea. Lukiessa tunnen, kuinka kirjoittaja ajattelee lämmöllä kohtaamaansa ihmistä ja tuntee syvää kiintymystä. Ymmärtämystä ei ole koskaan liikaa.
https://www.youtube.com/watch?v=8nj-ucZDFQY
otti osumaa (en ap)