olen toiminu elokuusta asti koulunkäyntiavustajana ja tähtäimessä olis opettajan ammatti. no, marraskuuhun asti tämä pesti oli työntäyteistä. sitten sain oman oppilan josta minun pitää huolehtia. opettaa, kerrata mitä opettaja on opettanu, pitää testejä yms. tällä pojalla (17v) on peruskoulu kesken ja se asustelee perhekodissa. ennen joulua sillä lopahti kiinnostus koulunkäyntiin eikä edistystä ole tapahtunu. eikä alan ammattilaiset (opettajat, opot, nuorisotyöntekijät) osaa tehä mitään, jakavat vaan mulle, arvottomalle kk-avustajalle miten pitää tehä sen pennun kans. nyt vaan joka päivä istun ja surffailen netissä samalla päivän mittaan soitellen että onkos poikaa näkyny ja tuleeko kouluun. ja jos se tulee nii se ei suostu tekeen mitään, tai no jotaki esim tänään puolituntia maantietoa. sitte piti lähtee syömään ja samalla reissulla se on vieläki. ja palkka juoksee vaikken tee mitään. helppoa rahaa! tätä jatkuu toukokuun loppuun...
voiko työ enää helpottua??
örkki
2696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen toiminut kka:na muutaman vuoden ja en todellakaan voi sanoa työtä helpoksi. Tällä hetkellä työskentelen juuri 15-17 ikäisten parissa ja samanlaisia tilanteita on tullut eteeni.
En voi sanoa silti, etteikö töitä olisi riittänyt, vaikka oppilas ei ilmesty paikalle niin en todellakaan jää laakereilleni lepäämään. Olemme sopineet koulussa, että avustajat voivat mennä kenen tahansa luokkaan missä apua tarvitaan. Tai sitten, jos ei luokissa tarvita niin yleensä teemme jotain valmistelu töitä. Mielestäni sinun kannattaisi keskustella koulusi opettajien kanssa tilanteesta ja kysyä että olisiko heillä sinulle tälläisiin tilanteisiin luokissa tarvetta tai sitten olisiko heillä näitä valmistelu tehtäviä. Luulisin että olisi itsellesikin jatkoa ajatellen hyödyllisempää olla tekemisissä oppilaiden kanssa, kuin surffailemassa yksin netissä.
Työ on usein juuri niin helppoa, kuin itse työtä jaksaa arvostaa. Jos sinä et yritä parastasi kyseisen pojan suhteen, niin helppoa on varmaan vain olla ja ihmetellä. Sinun tulisi olla tukena, kannustajana ja yrittää kaikkesi, että poika saisi peruskoulunsa käytyä.
Jos sinun logiikkaasi käyttäsi lääkäri, hän sanoisi "helppoa työtä. Kirjoitan vaan reseptiin lääkkeen nimen, joka lukee tossa lääkekirjassa sairauden kohdalla". Jos ei potilas sillä parane, niin sitten se kuolee.
Jos sinun logiikkaasi käyttäisi poliisi, hän sanoisi "helppoa työtä. Otan juopon auton kyytiin ja kuljetan asemalle. Jos sillä välin pankki ryöstetään, niin se olkoon heidän ongelmansa."
Ja koulunkäytiavustaja siis sanoo, "helppoa työtä. Yritän vain saada oppilaan oppimaan. Jos ei onnistu, niin se on hänen ongelmansa"