On yksi asia, jota olen näin jälkeenpäin miettinyt usein. Et ehkä itse sitä ymmärrä, mutta sinä leikit tunteillani aika julmasti. Tai sitten ymmärrät ja teit sen kaiken tahallasi. Vaikutit mukavalta, mutta olin väärässä. Kiitos sinun, en pysty luottamaan tuntemattomiin ihmisiin. Kysymys kuuluukin, miksi leikit tunteillani, vaikka tiesit, että olen herkkä ja viaton ruma ankanpoikanen?
Pohdintakysymys
mennyt_tuuli
9443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä tuohon sanoisin... Tahtoisin, että saisin olla lapsi, jota rakastetaan ehdoitta. Tiedän, etten voi saada takaisin lapsuutta, mutta haluaisin niin kokea ehdotonta rakkautta. En tahdo leikkiä kenenkään tunteilla. Purin omaa epäluottamustani ihmisiin niin kuin minunlainen ihminen tekee. Luottamukseni on rikottu tosi varhain. En osaa rakastaa ellei minua ensin rakasteta. Minulle pitää toistuvasti kertoa, että minua kaivataan ja rakastetaan. Tarvitsen sen turvallisuuden tunteen. Samalla aikuinen minussa käsittää, että vaadin liikaa ja väärin perustein rakkautta. Siksi heittelehdin tunneaallokossa.
En koskaan halunnut satuttaa sinua tai ketään muutakaan, mutta kylmyys tekee minusta kovan. Se muodostaa ympärilleni jäisen kivimuurin, josta hyökkään aina ensin ennen kuin toinen ehtii tajutakaan, mitä tapahtui. Rakkaan pitäisi voittaa muuri, mutta harva pystyy tekemään niin. Se vaatii hyvin paljon kärsivällisyyttä, uskoa ja rakkautta. Kohta 20-vuotta kanssani ollut ei ole vieläkään päässyt tuon muurin läpi ja kokee siksi, ettei ole saanut koskaan minua omistaa. Siksi en usko juuri kenenkään tuohon pystyvän.
Mikä oli sinun tuulesi tarina? Ehkä samankaltainen kuin minun. Voita hänet rakkaudella, ehdottomalla rakkaudella ja suudelmalla, joka sinetöi hänet sinulle. Silloin hän avaa sydämensä ja on avoin rakkaudelle.
Kaikki haluaisivat rakkautta, joka on ehdotonta niin kuin vanhempien rakkaus oli lapsuudessa. Se ei kuitenkaan ole enää aikuisuudessa mahdollista. Olet aikuinen ihminen ja itse vastuussa kokemuksistasi ja siitä, voitko luottaa muihin ihmisiin. Muut eivät ole vastuussa sinun tunteistasi ja siitä, osaatko rakastaa heitä ensin vai vasta sitten, kun saat itse rakkautta osaksesi.
Olet rakentanut muurin ympärillesi. Kyllä, se on itse rakentamasi muuri; ei se ole itsestään rakentunut elämän aallokoissa. Olet tehnyt valintoja, joilla kylmyytesi kasvaa ja sisäinen herkkyytesi jää sivuun yhä enemmän. Ota vastuu itsestäsi ja tunteistasi. Vielä ei ole myöhäistä, vaikka oletkin jo 20 vuotta pitänyt yllä muuria muita vastaan. Se on vienyt valtavasti energiaa sinulta ja jos uskaltaudut vapauttamaan sen energian, saat nähdä uskomattomia voimia itsessäsi. Niillä voimilla voit rakentaa vähä vähältä luottamusta muihin ja opit rakastamaan itsenäisenä ihmisenä toisia.
Hitto mitä aloituksia. Onneksi en tunne teitä. Mä nukun nyt ja unohdan sen miehen loppuelämäksi. Hänelle miehelle ihanaa elämää ja rakkautta.
Aloituksen kirjoittaja on nainen.
Näin kyllä sen jäisen muurin mutta se suli lopulta ja alta paljastui turvaa ja hellyyttä kaipaava ihminen.Mahtava kokemus joka ei unohdu koskaan.
Onko se joku nuori mies, joka leikki tunteillasi?
Ei ollut. Mutta nyt on aika unohtaa mennyt ja menneisyyteen kuuluva ihminen. Hyvää jatkoa tänne.
Nimettömänäkin kirjoittelu parempi, kuin ei mitään. Toki siinäkin on vaaransa. Paljon epänormaaleja höyrypäitä ja sairaita vastaa älyttömyyksillään.
Vastataan tähän, ap taitaa tosin olla poistunut paikalta. Nyt vasta tajusin tuon ruma ankanpoikanen kommentin koska sellaisena en sinua pitänyt, päinvastoin, mutta ymmärrän nyt mitä tarkoitat. Tunsit itsesi hylätyksi ilman selityksiä lopuksi. Sieluni ja sydämeni ei saa rauhaa ennen kuin olen päässyt selittämään käytökseni ja pyytämään anteeksi tältä naiselta, paha olo, suru ja ikävä on vellonut jo yli neljä viikkoa. Voiko tämä olla minulle?