Se, että tiedostetaan molemminpuolinen hurja vetovoima ja jonkinasteinen samankaltaisuus ( ehkä enemmän kuin monen muun kanssa). Kumpikin on vain kiinni omissa parisuhteissaan eikä ole valmis riskeeraamaan sitä, kriittisiä vuosia.
Hankalaksi unohtamisen tekee
Turha_pitää_toivoa
22192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onneksi ei tarvitse unohtaa, onneksi ei tarvitse olla kiinni omassa parisuhteessaan. Tiedostin jo aikoja sitten, että jos oma ns. parisuhde (sisar-veli-suhde) on tätä tasoa, ei tarvitse jumettaa tässä ikuisesti. Ehkä hän kasvaa huomaamaan, että meidän olisi parempi olla yhdessä, tai sitten juttu kuolee kasaan itsestään. Kun toinen ei halua riskeerata parisuhdettaan eli ei oikeasti halua mitään. Tai haluaa syödä ja säästää kakun. Mutta jokaisen on tehtävä omat päätöksensä.
Tuuleen huutelua! *tirsk*
Montako viestiä oikein kirjoitat *nauraa ääneen*
Luuletko että se saa hänet* olemaan täällä? *nauraa kippurassa*
Oletko vähän tyhmä? *tirsk*
Sulla hihittelijä ei taida olla muuta elämää ku täällä lukea jok'ikinen kirjoitus ja hihitellä. Voi sääli. Kannattaa mennä hoitoon.
Samaa mieltä. Ei varmasti kosketa millään lailla tätä tirskujaa. Hihihihi hiivahousulle.
Osu ja upposi *tirsk*
En kaikille naura, vain muinaisjäänteille, jotka elää harhoissaan täällä vuosikausia ja kirjoittelee kaivattunsa kanssa täällä! *kuolee nauruuun*
impesillit *reps*
Samaa mieltä! "hihittelijä" on kaikki muumit karanneet laaksosta:D
Oletko harrastanut tuota itsellesi juttelua montakin vuotta ja pidät sitä terveenä touhuna? *tirsk*
Siis oletko hihittelijä todella lukenut näitä VUOSIA??? Ei hyvää päivää!!!
Tyhmästä vatipäästään kärsii eniten tuo tirskuja itse.
Osu ja uppos taas *tirsk*
Kyllä tunnistan vakkari mankujat jo *reps*
Unohtaminen helpottuu, kun toinen lähtee ettekä enää näe. Vetovoima ei yllä kilometrejä kuitenkaan. Sitten mieli saa rauhan. Muutama kuukausi, sitten se on ohi.
Älä nyt viiti. Sama tyhmä ihminen on samaa täällä kertaillut vuodesta toiseen. Sen elämässä mikään muu ei muutu kuin rypyt kasvoilla ja kilot vyötäröllä. Elämänsä menee samaa rataa vuodesta toiseen ja nauhalta tulee nämä samat kirjoitukset 365 päivää 10 vuotta putkeen. Kyllästyttää jo lukea kun ei sen elämässä tapahdu mitään! Fossiili
Onko pakonomainen tarve lukea ja vittuuntua lukemastaan?
Mä ainakin luen, koska noloille lahopäille on kiva nauraa *reps*
Ne juttelee TÄÄLLÄ kaivatulleen vuosikausia ja huutaakin niille. Repii irti toisista kirjoittajistakin *reps*
Nolot *tirsk*
syvä myötähäpeä ja sääli heidän takiaan *katsoo nolona maahan*
Tarkoitat siis varmaan, että sinä et ole valmis.
Jotenkin kaikki on mennyt pilalle, tuntuu että melkein joka suhteessa. Uskon kohtaloon. Kun ei mikään suju niin ei suju. Ei voi mitään. En ajattele, että "en ole valmis riskeeraamaan", tiedätkö mitä tarkoitan, yritän selittää. En ajattele vain itseäni tai itseasiassa ajattelen aivan liian vähän itseäni ns. omissakin asioissa tai omaan henkilökohtaiseen tunteen ja elämään kuuluvissakaan asioissa, joissa pitäisi huomioida nimenomaan ehkä ensisijaisesti omat tunteet/sisäinen ääni jne. Minun sekä heikkous että vahvuus on se, että olen liian kiltti tai minun on aivan mahdoton loukata tietoisesti tai tehdä jotain sellaista päätöstä/tointa/lopputulemaa, mikä loukkaa minun sydämessä asuvia ihmisiä, minulle tärkeitä ihmisiä. Olen jo pitkään miettinyt asiaa, miksi näin on, mistä tämä kumpuaa. Osaan tehdä päätöksiä ja helpostikin, kun on kysymys asioista, mutta heti kun mennään tunnetasolle suhteessa ihmisiin, oli ne sitten ystäviä, sydänystäviä, perheen jäseniä tai muuten vain läheisiä ihmisiä, niin olen täysin "heikko". Tuntuu, että koko sisin räjähtää, jos aiheutan omilla teoilla läheisilleni pahaa mieltä, loukkausta yms. Vaikka siihen olisi ns. "jokamiehen oikeus" kuunnella omaa sydäntään ja sisintään.
Sinänsä saavutus jo sekin, että olen edes tajunnut tämän asian olevan minulla ja minussa, se on jo iso saavutus. Nimittäin liian pitkään meni että edes ymmärsin, että "minulla on tai olisi oikeus edes ajatella näin". En tiedä saako tästä selkoa, mitä tarkoitan, mutta parempaankaan en nyt pysty. Voin ihan rehellisesti ja avoimesti todeta, mikä suinkaan ei olisi vielä esim. muutama vuosi ollut edes mahdollista, tämän asian herkkyyden takia, että minua on käytetty ja minun hyvää tahtoani ja herkkää sydäntäni on käytetty niin väärin ja niin hyväksi kuin olla ja voi. En sano tätä siksi, että olisin jotenkin säälittävä reppana, tai hyväuskoinen hölmö tai yrittäisin olla jotenkin "sädekehä pään päällä", mutta tämä on fakta.
Sinänsä jo tämän ymmärtäminen ja edes että on antanut itselleni luvan ajatella ja jopa puhua asiasta ihan ääneen juuri niillä sanoilla kun ne asiat todellisuudessa ovat. Minun elämässäni ovat olleet joitakin ihmisiä, jotka ovat ihan 6-0 käyttäneet minua hyväksi, samalla kadehtineet ja kohdelleet todella törkeästi ja halveksuvasti minua kohtaan kuin olla ja voi. Meni näin pitkään, että uskalsin katsoa totuutta silmiin. Ehkä siinäkin on ollut jokin tarkoitus, en varmasti ole ollut aiemmin valmis tämän kaiken ymmärtämiseen ja ennen kaikkea hyväksymiseen.
Sisimmässäni olen aivan liian kiltti ja hyväntahtoinen, jota jotkut ihmiset käyttää ihan häikäilemättömästi hyväksi. Näin se vain on. Ja tiedän myös, että "se osani" on tullut osittain ihan varmasti jo perimänä, joka väistämättä johtaa siihen, että ne asiat ja vaikutukset ovat niin syvällä ja niin sisällä itsellään, että sitä ihmisen on vaikea itsessään edes ymmärtää saatika vaikuttaa siihen. Sehän on ihan sama kuin aidosti ja onnellisesti olevaa introverttia pakotettaisiin ekstrovertiksi, eihän se vain onnistu, täysin mahdoton edes teoriassa saatika käytännössä.
No summa summarun, uskon myös johdatukseen ja kohtaloon. Silloin, kun olin täysin "psykoosissa tunteeni kanssa" häntä kohtaan, olisin tehnyt ihan mitä vain, eli lähtenyt reppu selässä reppu-reissaamaan ja tutkimaan maailmaa uusin silmin, uusin kokemuksin, mutta silloin ei mikään mennyt eikä liikkunut mihinkään. No toki nyt jälkeenpäin järjellä ajateltuna, se olisi ollut minulle erittäin tuhoisa näin ihan maallisesti ajatellen, jos yhtään pitää ja pitääkin osata laskea myös realistisia lukuja elämässään, mitä ansaitsee ja mihin on oikeus. Nyt ne asiat eivät olen enää se juttu, koska kaikki on selvää, kaikki on sovittu, mutta nyt vaan aika on ajanut tunteen ohi.
Kauanko jaksat fossiiili tätä palsta illuusioitasi kaivattuna olosta ja tuttavien löytymisestä täällä ylläpitää? Etkö kyllästy omaan typeryyteesi?
Kyllä tosta sai ihan selkoa. Luulen että olet tietyllä tapaa kasvatettu kiltiksi, kuten itsekin olen. Ehkä semmoisia tunnepitoisia päätöksiä ei ole kannattava tehdä, joten sun intuitio on voinut tehdä sen, ettet ole lamaannuksissa/ tunnetiloissasi uskaltanut kuitenkaan tehdä mitään? Ja se on varmaan ollut parasta niin. Samassa tilanteessa olleena voin myötäelää myös tuon ajan merkityksen, tekoa oli myös siinä, että vastakaikua (oikeessa elämässä siis) ei juurikaan tullut, ja sitten rohkaistuttuani sain myös pakit. Niin eipä täällä palstallakaan ole tullut huudeltua enää sen jälkeen. Ei tarvitse kuvitella. Suremassa kyllä kävin täällä aikoinani.
Ton hihittelijän tuossa välissä voi ignoorata, sillä se kirjoittaa täysin aiheesta ohi.
Vakkareiden manguntaa voi ignoorata. Miksi? Koska heillä on mennyt levy juntturaan ja pää illuuusio kupliin. *reps*
Säälittävää. Oletko jo siteissä ja pakkolevossa, kun roikut palstalla ääliöviestejä kirjoitellen koko lauantain?! Ei taida sua kukaan kaivata ja purat täällä kateuttasi. Iso hali ja potku perseelle - alahan painua täältä. Sut on ilmiannettu ylläpidolle, hihhihii.
Vakkari uskikseen osu ja uppos? *reps*
Kasvatatko mielelläsi palsta illuusioitasi kaivattuna olostasi kirjoittelemalla itsellesi kuumia huumia kaipauksia ? *nauraa ja pyyhkii kyyneliä silmistään*
Monta vuotta se levy on ollut juntturassa ja tillittanut samaa raitaa palstoilla? *reps*
5v 20 v? *Nauraa kippurassa lattialla?*
Ei taida seksielämä parisuhteessa luistaa, kun pitää tuollaista ajatella. Jospa keskittyisit parantamaan omaa parisuhdettasi sekä pistämään sen liekkiin ja lakkaisit haaveilemasta jostakusta toisesta.