Kun ei tunnu miltään

Minulla on ollut masennusta periytyvästä syystä ja myös raskaiden asioiden takia. Todettiin lääkärillä ja sain lähetteen psykologille.
Nyt kuitenki melkein vuoden kaikki on ollut ok, vaikka sillointällöin on ahdistanut ja pientä masentuneisuutta ollut. Mutta nyt noin viikon oloni on ollut semmoinen etten jaksa mitään, en jaksa lukea kokeisiin, en olla kenenkään seurassa, en jaksa miettiä mitään enkä jaksaisi nousta edes sängystä. En myöskään haluaisi koko ajan olla paikallani, mutta ei ole voimaa tehdä mitään. Minusta ei tunnu enää miltään. Itken miltein joka päivä. Syöminen on jäänyt, koska en pysty syömään. Minulla ei ole nälkä ja vaikka olisikin niin ei tee mieli. Syön ehkä kerran päivässä, joskus en ollenkaan, paitsi no jonkun leivän.
Minulla kuitenkin on kavereita ja hyvä perhe, mutta niin kuin sanoin en enää jaksa oikein olla kenenkään seurassa. Kotona olen vain omissa oloissani ja yritän miettiä, mutta ajatukseni ovat ihan sekaisin. Joka päivä, kun tulen kotiin sanon ohimennen että "En sitten syö". Haluaisin vaan, että elämäni olisi taas normaali, mutta minulla ei ole voimaa. En jaksa..
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Mikääneitunnumiltään kirjoitti:

Minulla on ollut masennusta periytyvästä syystä ja myös raskaiden asioiden takia. Todettiin lääkärillä ja sain lähetteen psykologille.
Nyt kuitenki melkein vuoden kaikki on ollut ok, vaikka sillointällöin on ahdistanut ja pientä masentuneisuutta ollut. Mutta nyt noin viikon oloni on ollut semmoinen etten jaksa mitään, en jaksa lukea kokeisiin, en olla kenenkään seurassa, en jaksa miettiä mitään enkä jaksaisi nousta edes sängystä. En myöskään haluaisi koko ajan olla paikallani, mutta ei ole voimaa tehdä mitään. Minusta ei tunnu enää miltään. Itken miltein joka päivä. Syöminen on jäänyt, koska en pysty syömään. Minulla ei ole nälkä ja vaikka olisikin niin ei tee mieli. Syön ehkä kerran päivässä, joskus en ollenkaan, paitsi no jonkun leivän.
Minulla kuitenkin on kavereita ja hyvä perhe, mutta niin kuin sanoin en enää jaksa oikein olla kenenkään seurassa. Kotona olen vain omissa oloissani ja yritän miettiä, mutta ajatukseni ovat ihan sekaisin. Joka päivä, kun tulen kotiin sanon ohimennen että "En sitten syö". Haluaisin vaan, että elämäni olisi taas normaali, mutta minulla ei ole voimaa. En jaksa..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu