Hei SininenSue ja kiitos, että olet tullut tänne auttamaan! Ajattelin laittaa kysymykseni uutena viestinä, kun tuolla "Kysy minulta"-ketjussasi on jo niin paljon viestejä. Toivoisin, että ehdit jossain välissä katsoa asiani, kiirellistä tämä ei ole. Olen vajaa kolmekymppinen, erakkoluontoinen vaalea nainen ja täysin hukassa elämäni kanssa. Olen kai koko ikäni ollut taipuvainen sykkämielisyyteen mutta viime vuosina pettymykset ovat seuranneet toisiaan siinä määrin, että nykyään elämän täyttää lähinnä ahdistus, väsymys ja tyhjyys. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa, asiat ovat menettäneet merkityksensä ja energia riittää vain työssä käymiseen, eikä työkään ilahduta. Elämässäni ei tunnu olevan mitään päämäärää tai tavoiteltavaa ja siksi tuntuu, etten ole ollut elossa enää pitkään aikaan. Turhautuneena mietin, tätäkö elämäni on loppuun asti? En tiedä mistä saisin sisältöä elämääni, koska en halua lapsia, en menestyksekästä työuraa, enkä ole varma haluanko edes parisuhdettakaan, koska uskoni ihmisiin on mennyt. Löydänkö ikinä "omaa juttua" tässä maailmassa? Sitä asiaa, jota voisin kutsua elämäni tarkoitukseksi, vai enkö ikinä saa sielulleni rauhaa?
Toinen asia, mitä haluaisin tietää liittyy mieheen, josta en ole kuullut mitään yli kahteen vuoteen. Olimme ystäviä ja olisimme varmaan vieläkin, ellen olisi rakastunut häneen. Kerroin tuolloin tunteistani hänelle mutta hän ei rakastanut minua, vaikka olinkin kuulemma hänelle läheinen. En tiennyt miten tilanteessa, jossa molemmat tuntevat toisiaan kohtaan eri tavalla, voisi yhteydenpitoa jatkaa. Niin välimme katkesivat, vaikka kumpikaan ei olisi sitä halunnut. Hän ei suinkaan ollut ensirakkauteni mutta hän on ainoa, josta en ole päässyt yli vieläkään. Mielestäni meillä oli jokin henkinen yhteys, jota en ole kokenut kenenkään muun kanssa. Osaatko kertoa hänestä mitään, kuten onko hän täysin unohtanut minut, tapaammeko enää milloinkaan tai ottaako hän koskaan yhteyttä?
Toinen asia, mitä haluaisin tietää liittyy mieheen, josta en ole kuullut mitään yli kahteen vuoteen. Olimme ystäviä ja olisimme varmaan vieläkin, ellen olisi rakastunut häneen. Kerroin tuolloin tunteistani hänelle mutta hän ei rakastanut minua, vaikka olinkin kuulemma hänelle läheinen. En tiennyt miten tilanteessa, jossa molemmat tuntevat toisiaan kohtaan eri tavalla, voisi yhteydenpitoa jatkaa. Niin välimme katkesivat, vaikka kumpikaan ei olisi sitä halunnut. Hän ei suinkaan ollut ensirakkauteni mutta hän on ainoa, josta en ole päässyt yli vieläkään. Mielestäni meillä oli jokin henkinen yhteys, jota en ole kokenut kenenkään muun kanssa. Osaatko kertoa hänestä mitään, kuten onko hän täysin unohtanut minut, tapaammeko enää milloinkaan tai ottaako hän koskaan yhteyttä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.