Milloin tulee se päivä, että kaipausta ei ole enää.. kun en etsi sinua enää.. kun et tule enää mieleeni istuessani kutomassa sukkaa. On kylmä ja takassa on tuli. Ikävä paleltaa.
Sydäntä viiltää.
Rintaa on vihlonut koko syksyn. Välillä kipu on poissa ja sitten alkaa taas yllättäen. Olen käynyt lääkärissä sen vuoksi.
Tämä on sinulle, jota haluaisin halata. Edes kerran vielä. Olla niin kuin joskus. Kaipaan sinua.
Silloin kuin eniten tarvitsen.. suljen silmäni ja olen luonasi, lähelläsi, kiinni sinussa. Sinä olet lämmin. Lämpimämpi kuin mikään teko tai sana.
Ajattelen niin, ettei sinua saa koskaan palella. Sydäntäsi.
Sain sinulta elämäni kauneimmat muistot. Sainhan minä sinua joskus rakastaa.
Rakastan sinua.
Sydäntä viiltää.
Rintaa on vihlonut koko syksyn. Välillä kipu on poissa ja sitten alkaa taas yllättäen. Olen käynyt lääkärissä sen vuoksi.
Tämä on sinulle, jota haluaisin halata. Edes kerran vielä. Olla niin kuin joskus. Kaipaan sinua.
Silloin kuin eniten tarvitsen.. suljen silmäni ja olen luonasi, lähelläsi, kiinni sinussa. Sinä olet lämmin. Lämpimämpi kuin mikään teko tai sana.
Ajattelen niin, ettei sinua saa koskaan palella. Sydäntäsi.
Sain sinulta elämäni kauneimmat muistot. Sainhan minä sinua joskus rakastaa.
Rakastan sinua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mieti jos hän sattuisikin näkemään viestisi, mutta toteaisi vain että sinisilmäisiä on niin paljon ettei hän voi mitenkään olla kyseessä. Eikö kannattaisi laittaa ihan vaan tuollaisen kaukaiselta tuntuvan sattuman takia hieman enemmän tunnisteita?
Tuossa on hänelle vihjeitä aika monta. Tarinan muodossa. Tuo minun tyyli kirjoittaa, on hänelle tuttu.
Enkä minä tavoittele kummemmin mitään. Sieluni hätää vain huutelen.
https://www.youtube.com/watch?v=DNw7zlQ-dzY.
Menetyksiä on monenlasia. Tämä kirvoittaa vedet silmiin. Niin pienen hetken sain Häntä kantaa, luopua ja kantaa ikuisesti luopumisen tuskaa. Muistot ovat joskus siunaus mutta kun ne tulevat pintaan niin jyräävät kuin hyökyaallot. Kasvattavat mutta jättävät myöskin kiintymisen pelon.
https://www.youtube.com/watch?v=JjVMF9si44A&index=4&list=RDDNw7zlQ-dzY
Näin on joskus tehtävä, siksi. 😘❤
Ihania kappaleita 😊
Työstin suruani monta vuotta ja tuntui etten selviä. Tuntui kuin musta kuilu imisi kaiken voimani. Menettämisen pelko oli murskaavaa. Pelkäsin että kaikki mikä on minulle tärkeää riistetään. Menin kivussani toiseen ääripäähän, en anna minkään koskettaa etten joutuisi tuntemaan kipua. Mutta olen oppinut ettei tunteilla saa tukahduttaa elämää.
Ei nämä sanat kuulu kenellekään, ne eivät merkitse kenellekkään mitään koska niillä ei ole mitään merkitystä. Joskus vain ihmetyttää että ihmiset käpertyvä omaan surkeuteensa ajattelematta että jollakin voisi olla todella pahemmin asiat.
Ihmisten kokemukset ja mahdollisen surkeuden syvyys ovat vertaamattomia, subjektiivisia kokemuksia. Vertaansa vailla. Tunnepuolella. Miten kukaan voi sanoa toiselle, että minun suruni on suurempi ja syvempi ja siksi jopa "parempi" kuin sinun.
Mittaamattomat tunteet.
Kukapa pääsisi elämän läpi saamatta tietää, mitä suru on.
Tilanteet ovat yksilöllisiä ja kokemukset ainutlaatuisia.
Asenne on suuri onnellisuuden tekijä tai sen kadottaja.
Asenne tulee vasta sitten kun on käynyt tarpeeksi lävitse, osaa erotta asiat ja laittaa ne sitten haluamaansa järjestykseen. Nyt jotain järkevää tekemään heippa.
Tarvitseeko sen olla muisto vain? Etkö haluaisi häntä pysyvästi?
Vastauksen tuohon kysymykseen piilotan sydämeeni.
Kukapa ei haluaisi pysyvyyttä rakastamansa ihmisen kanssa.
Kysymys on retorinen.