Ovatko kiukkuiset akat kuolleet sukupuuttoon

Johan Shakespeare kirjoitti näytelmän "Kuinka äkäpussi kesytetään", eli kyllä kiukkukaisoja on aina ollut ja toivottavasti tulee olemaankin. Kiukku on nimittäin hyvä energialähde , kun pitää toimia ja muuttaa asioita. Eri asia onkin, miten kiukun osaa kanavoida, ettei jää itse vellomaan siihen eikä pura sitä täysin syyttömiin ihmisiin. Joskus jokaisen on toki sallittua räjähtää, antaa höyryn purkautua, emmehän ole kaikki edes saaneet viilipytyn rauhallista luonnetta tai lehmänhermoja. Parempihan on selvittää tilanne kuin jäädä märehtimään turhautumistaan.

Lasten kiukuttelu ja uhmakaudet kuuluvat kehitykseen, aikuisia kiukuttelu tuskin jalostaa. Jotkut ovat siinä mielessä tasaisia luonteita, että ovat kaiken aikaa vihaisia ja ainakin ärtyneitä, pipo kiristää tai nuttura liian tiukalla. Sellainen syö valtavasti energiaa ja elämänilo on tipotiessään. Nykyisin puhutaan paljon vihanhallinnasta ja positiivisesta asennoitumisesta, on kaikenlaisia oppaita ja kursseja järjestetään gurujen johdolla.

Moni asia aiheellisestikin raivostuttaa, suututtaa , harmittaa, ketuttaa, ottaa pannuun, potuttaa. Ihan yksinkertaisilla konsteilla säästää itseään ja muita. Ensimmäisenä kannattaa hengittää syvään ja rauhallisesti. Eipähän tule silloin ainakaan heti tunnekuohussa huutaneeksi . Sitten voi laskea ainakin kymmeneen, vaikka sataankin . Jos mahdollista, on hyvä lähteä rivakalle kävelylle, juosta, vaikka karjua metsässä, jossa ei kukaan kuule. Siivoaminenkin on hyvää kiukunliennytystä. Naisille aina vinoillaankin, onkos tietty aika kuukaudesta, kun siivousvimma iskee. Hormonien armoillahan naiset ovat, vaihdevuodet selitys mielialan ailahteluun. Miehillä puhutaan viihdevuosista, mutta osaavat ukotkin kiukutella, naamioivat sen vaan milloin mihinkin, ikäänkuin ulkoistavat.

Seilin Saareen aloittaja viittasi. Se on ihanan kaunis saari, jossa toimii nykyisin Saaristomeren tutkimuslaitos. Siellä tuntee kuitenkin surun henkäyksen, varsinkin hautausmaalla. Saari oli alunnperin leprasairaiden karkotuspaikka, jonne mentiin ruumisarkkulautojen kanssa, paluuta ei ollut. Hoitona oli työnteko, Jumalansana ja paloviina. Myöhemmin sinne eristettiin myös mielisairaita, rikollisia ja muita yhteiskunnan ei-toivottuja henkilöitä. Myös hermosairairaiksi ja hysteerisiksi leimatuista naisista voitiin päästä eroon lähettämällä heidät Seiliin. Lukemani mukaan kirjeetkään eivät sieltä kulkeneet, heidät suljettiin muusta maailmasta.

Täällä ilmoittautuu yks ärhäkkä täti. Olen ilmeisesti jo luonteeseeni saanut ylimääräisen annoksen kiukkua ikäänkuin syntymälahjaksi.

Naapuriin on pidettävä välit kunnossa. Koskaan ei tiedä mitä sattuu ja tarvitsee apua. Meillä on kivat naapurit. Sovimme toisen kanssa että apua saa hakea vaikka yöllä jos on tarve.
Joillakin on oikein työnä rökittää naapureita.

Missä sijaitsee kiukkusuoni ? Joskus olen kuullut sanottavan että osui kiukkusuoneen.

Moni mies on eläkkeellä ollessaan turhautunut ja purkaa mieltään kelles muulle kuin vaimolleen. Minunkin mielestä ukot on turhaantuneempia, naisilla on aina jotain mielekästä tekemistä kotona. Antaa mennä toisesta korvasta ulos nuo kiukuttelut.

nainen krapulassa voi olla hyvin kiukkuinen

Nainen ja mies puutteessa voi olla erittäin kiukkuisia.

niimpä, voi puute olla myös viinanpuutetta ..