Eli tämä teksti on kopioitu vaasan sportin foorumilta jossa ei haukuta ketään ja teksti on asiallinen.Tiedän teidän vastaukset ja se on vittuilua eikä asiaa voida ottaa tosissaan.Tiedän,että se on teiltä erikoisen vaikeaa.
-Haluaisin ilmaista huoleni nykyisestä tilanteesta kannattajapäädyssä. Kerron ensin oman tarinani kuinka päädyin mukaan Sportin peleihin.
Sport oli minulle vielä vuosi sitten täysin tuntematon. Tiedot perustuivat lähinnä Pohjalaisen uutisiin peleistä. Näitä uutisiakaan en seurannut säännöllisesti. En tiennyt Sportin pelaajia ketään nimeltä enkä juuri mitään muutakaan.
Eräänä iltana viime tammikuussa päätin lopulta lähteä katsomaan peliä monien vuosien jahkailun ja lupausten jälkeen. Ostin seisomapaikkalipun ja menin halliin ilman mitään odotuksia tai tietoa tulevasta. Tulin paikalle tuntia ennen peliä ja menin odottelemaan tuon ajan katsomoon. Valitettavasti – tai myöhemmin ajateltuna onneksi – valitsin paikkani läheltä Red Armya ja Ultras06-ryhmää. En ollut tietoinen ennen peliä näistä ryhmistä enkä siitä, missä päin katsomoa nämä vaikuttavat.
Kymmenen minuuttia ennen pelin alkua aloin ihmetellä, kun katsomossa alettiin jakaa suuria lippuja ympäri katsomoa. Kun vastustajajoukkue saapui jäälle ja yleisö aloitti valtavan vihellyskonsertin, tuntui aivan uskomattomalta. En ikinä unohda niitä kylmiä väreitä kun seisomakatsomon keskiosa vieressäni laulaa "tervetuloa helvettiin" ja koko seisomakatsomo on punainen ja liput liehuvat. Tuo oli se hetki, jolloin rakastuin Sportiin. Peli ei ollut vielä edes alkanut ja tunnelma oli aivan uskomaton. Tunnelma pysyi loistavana myös koko ottelun ajan. Laulut raikasivat lähes tauotta. Itse en osallistunut lauluihin. En osannut sanoja, enkä uskaltanut avata suutani - fanikatsomon edessä heiluneen capon yllytyksestä huolimatta. Olin sen verran sivussa, että ympärillä olleet eivät myöskään laulaneet. Sport hävisi tuon pelin, mutta en seurannut edes juurikaan peliä vaan nautin tunnelmasta ja opettelin mielessäni laulujen sanoja ja osallistuin taputtamalla kannatukseen.
Rakastuin Kuparisaaren tunnelmaan heti ensimmäisellä kerralla. Kotiin päästyäni aloin ottaa selvää Sportin historiasta ja kannattajatoiminnasta. Kävin seuraavassakin pelissä ja nyt uskalsin jopa avata suuni ja lauloin ja kannustin "kunnolla". Olen käynyt jokaisessa pelissä tammikuun ensimmäisen pelini jälkeen, kahta lukuun ottamatta jolloin matkat estivät pääsyn. Toisesta pelistä lähtien olen ollut seisomakatsomon keskiosassa, ja laulanut ja kannustanut muiden mukana. Joka kerta peliin lähtemisen syynä on ollut halu kannustaa ja fanikatsomon joukossa mukana olemisen tunne. Toki seuraan peliäkin ja elän vahvasti siinä mukana, mutta jos fanipääty on hiljaa niin tekisi mieli lähteä pois.
Tämän takia minusta onkin erittäin huolestuttavaa minkälainen kehitys viimeisen vuoden aikana on ollut. Viime ottelu 1.12 Jypiä vastaan oli surullinen. Sport voitti toki ottelun, mutta tunnelma oli aivan järkyttävä osan ajasta. Osa Ultras06-ryhmästä oli ilmeisesti poissa pelistä. Mukaan lukien "normicapo". Ottelun alussa ei laulettu tervetuloa helvettiin – laulua, josta Vaasa on kuitenkin valtakunnallisesti tunnettu. Myöskään lippuja ei liehunut pelin alussa. Osan ajasta ei ollut capoa ollenkaan, jolloin ei myöskään laulettu. Eräs fanikatsomossa kysyikin hyvin "Vietetäänkö me jotain suruaikaa?"
Valitettavasti tällainen suuntaus on ollut havaittavana myös aiemmissa peleissä. Ns. Haalarimatsit ovat täyttäneet päätyä hyvin, mutta myös tunnelma näissä on ollut tavallista huonompi. Henkilöt jotka eivät ole kiinnostuneet kannattamisesta ovat olleet keskellä fanipäätyä ja ne jotka olisivat halunneet laulaa ovat sekoittuneet koko katsomoon. Tällöin tunnelma kärsii erittäin suuresti.
Tässäkin ketjussa, sekä erityisesti "Kannattajakatsomo" -ketjussa on ollut puhetta, miten tunnelmaa saataisiin parannettua. Itse olen suurimman osan kanssa samaa mieltä että olisi saatava oma seisomakatsomo niille, joita ei kannattaminen innosta. Toisaalta uskon, että suurin osa katsomossa olevista laulaisi, jos niitä vain tarpeeksi "yllyttäisi". Itsekin uskalsin aloittaa vasta capon kunnon huutamisen jälkeen, joten useampi capo (esim. yhdet reunempana ja yksi keskellä) voisi vaikuttaa positiivisesti suunsa aukaisevien määrään ja tunnelman kohentumiseen. Nykyään on valitettavasti aiemmissa viesteissä kuvailtu tilanne että porukkaa on, mutta vain 20-30 laulaa.
Itse en kuulu mihinkään faniryhmittymään ja siksi kysynkin kuinka paljon seura on ollut tämän asian kanssa yhteydessä faniryhmittymiin (Ultras06 ja RA). Sport on valtakunnallisesti tunnettu juuri ainutlaatuisesta tunnelmastaan ja itselle, ja varmasti monelle muullekin, tunnelma on tärkeimpiä syitä miksi otteluissa käydään. Olosuhteet ovat mitä ovat (kauheat parkkipakat ja osalta penkeistä ei näe puoltakaan kentästä), joten en keksi yhtään syytä miksei myös seurajohto osallistuisi aktiivisesti kannattajatoimintaan ja auttaisi sen kehittämisessä.
-Haluaisin ilmaista huoleni nykyisestä tilanteesta kannattajapäädyssä. Kerron ensin oman tarinani kuinka päädyin mukaan Sportin peleihin.
Sport oli minulle vielä vuosi sitten täysin tuntematon. Tiedot perustuivat lähinnä Pohjalaisen uutisiin peleistä. Näitä uutisiakaan en seurannut säännöllisesti. En tiennyt Sportin pelaajia ketään nimeltä enkä juuri mitään muutakaan.
Eräänä iltana viime tammikuussa päätin lopulta lähteä katsomaan peliä monien vuosien jahkailun ja lupausten jälkeen. Ostin seisomapaikkalipun ja menin halliin ilman mitään odotuksia tai tietoa tulevasta. Tulin paikalle tuntia ennen peliä ja menin odottelemaan tuon ajan katsomoon. Valitettavasti – tai myöhemmin ajateltuna onneksi – valitsin paikkani läheltä Red Armya ja Ultras06-ryhmää. En ollut tietoinen ennen peliä näistä ryhmistä enkä siitä, missä päin katsomoa nämä vaikuttavat.
Kymmenen minuuttia ennen pelin alkua aloin ihmetellä, kun katsomossa alettiin jakaa suuria lippuja ympäri katsomoa. Kun vastustajajoukkue saapui jäälle ja yleisö aloitti valtavan vihellyskonsertin, tuntui aivan uskomattomalta. En ikinä unohda niitä kylmiä väreitä kun seisomakatsomon keskiosa vieressäni laulaa "tervetuloa helvettiin" ja koko seisomakatsomo on punainen ja liput liehuvat. Tuo oli se hetki, jolloin rakastuin Sportiin. Peli ei ollut vielä edes alkanut ja tunnelma oli aivan uskomaton. Tunnelma pysyi loistavana myös koko ottelun ajan. Laulut raikasivat lähes tauotta. Itse en osallistunut lauluihin. En osannut sanoja, enkä uskaltanut avata suutani - fanikatsomon edessä heiluneen capon yllytyksestä huolimatta. Olin sen verran sivussa, että ympärillä olleet eivät myöskään laulaneet. Sport hävisi tuon pelin, mutta en seurannut edes juurikaan peliä vaan nautin tunnelmasta ja opettelin mielessäni laulujen sanoja ja osallistuin taputtamalla kannatukseen.
Rakastuin Kuparisaaren tunnelmaan heti ensimmäisellä kerralla. Kotiin päästyäni aloin ottaa selvää Sportin historiasta ja kannattajatoiminnasta. Kävin seuraavassakin pelissä ja nyt uskalsin jopa avata suuni ja lauloin ja kannustin "kunnolla". Olen käynyt jokaisessa pelissä tammikuun ensimmäisen pelini jälkeen, kahta lukuun ottamatta jolloin matkat estivät pääsyn. Toisesta pelistä lähtien olen ollut seisomakatsomon keskiosassa, ja laulanut ja kannustanut muiden mukana. Joka kerta peliin lähtemisen syynä on ollut halu kannustaa ja fanikatsomon joukossa mukana olemisen tunne. Toki seuraan peliäkin ja elän vahvasti siinä mukana, mutta jos fanipääty on hiljaa niin tekisi mieli lähteä pois.
Tämän takia minusta onkin erittäin huolestuttavaa minkälainen kehitys viimeisen vuoden aikana on ollut. Viime ottelu 1.12 Jypiä vastaan oli surullinen. Sport voitti toki ottelun, mutta tunnelma oli aivan järkyttävä osan ajasta. Osa Ultras06-ryhmästä oli ilmeisesti poissa pelistä. Mukaan lukien "normicapo". Ottelun alussa ei laulettu tervetuloa helvettiin – laulua, josta Vaasa on kuitenkin valtakunnallisesti tunnettu. Myöskään lippuja ei liehunut pelin alussa. Osan ajasta ei ollut capoa ollenkaan, jolloin ei myöskään laulettu. Eräs fanikatsomossa kysyikin hyvin "Vietetäänkö me jotain suruaikaa?"
Valitettavasti tällainen suuntaus on ollut havaittavana myös aiemmissa peleissä. Ns. Haalarimatsit ovat täyttäneet päätyä hyvin, mutta myös tunnelma näissä on ollut tavallista huonompi. Henkilöt jotka eivät ole kiinnostuneet kannattamisesta ovat olleet keskellä fanipäätyä ja ne jotka olisivat halunneet laulaa ovat sekoittuneet koko katsomoon. Tällöin tunnelma kärsii erittäin suuresti.
Tässäkin ketjussa, sekä erityisesti "Kannattajakatsomo" -ketjussa on ollut puhetta, miten tunnelmaa saataisiin parannettua. Itse olen suurimman osan kanssa samaa mieltä että olisi saatava oma seisomakatsomo niille, joita ei kannattaminen innosta. Toisaalta uskon, että suurin osa katsomossa olevista laulaisi, jos niitä vain tarpeeksi "yllyttäisi". Itsekin uskalsin aloittaa vasta capon kunnon huutamisen jälkeen, joten useampi capo (esim. yhdet reunempana ja yksi keskellä) voisi vaikuttaa positiivisesti suunsa aukaisevien määrään ja tunnelman kohentumiseen. Nykyään on valitettavasti aiemmissa viesteissä kuvailtu tilanne että porukkaa on, mutta vain 20-30 laulaa.
Itse en kuulu mihinkään faniryhmittymään ja siksi kysynkin kuinka paljon seura on ollut tämän asian kanssa yhteydessä faniryhmittymiin (Ultras06 ja RA). Sport on valtakunnallisesti tunnettu juuri ainutlaatuisesta tunnelmastaan ja itselle, ja varmasti monelle muullekin, tunnelma on tärkeimpiä syitä miksi otteluissa käydään. Olosuhteet ovat mitä ovat (kauheat parkkipakat ja osalta penkeistä ei näe puoltakaan kentästä), joten en keksi yhtään syytä miksei myös seurajohto osallistuisi aktiivisesti kannattajatoimintaan ja auttaisi sen kehittämisessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No voi jeetuna.
Miten yllättävä vastaus