Kaikki ilkeys mitä minuun on nyt parin viime vuoden aikana kohdistunut. En voi tajuta, että miksi juuri minuun?. En ole mikään vittumainen ihminen, päinvastoin, koitan olla mukava aina kaikille, jos mullekin ollaan mukavia ja yleensä silloinkin jos ei olla oltu, koska en ole pitkävihainen tyyppi ja en halua olla vihoissa kenenkään kanssa koska se kuluttaa. Osittain saattaa olla omaa kuvitelmaa/mielen liioittelua, mutta suurimmalta osin ei. Tämä on varmaan jotain uhriutumista nyt, mutta olkoot. Mun mielestä on oikeus reagoida tunteilla ikäviin asioihin. Eikös se ole juuri normaalia? Joo... ajattelin avautua.
Masentaa ja itkettää
heitänkönytitsenisusille
9127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei sulla ole mitään hätää. Ole rauhassa tyttöö.
Kristus on Jumala.
Aamen Pitsu patsu. :) Puolellanne.
Olen vain niin väsynyt ja minusta on tullut vainoharhainen ja koko ajan kelaan päässä jotain että olinkohan nyt nolo, outo, mitähän tuo nyt ajatteli minusta, oliko minussa jotain vai miksi tuo kattoi noin, ihan _koko_ ajan ja en enää jaksa. Buhuuuu uli uli uli jne. Ihan sama!!!!
Auttaisiko vain, että yrittäisi nukkua päänsä kuntoon? Kuulostaa tutulta, että uupuneena kahta kauheammin stressaa turhistakin asioista.
Ja mulla on nyt ollut kuukausia sellasia yhtäkkiä tulevia ajatuksia jotka haukkuu mollaa, ja polkee, niissä on mun oma ääni. Ajatuksia siis ei mitään harhaääniä! Koitan olla välittämättä niistä mutta nekin laskee mielialaa ja itsetuntoa. En nyt avaudu tämän enempää!!! Anonyymipalsta (oliski) kun on niin ajattelin vähän purkaa.
Miksei kannattaisi tuoda kehostansa ulos haitallisia tunteita? Kannattaa tietenkin. Sisällensä niitä ei saa jättää. Yleensä tunteenpurkauksen jälkeen pystyykin paremmin käsittelemään myös järjellä asiaa. Pimeys etsii valoa, siksi hyvät tyypit saa usein paskaa niskaansa.
Itke itke pois paha mieli,
vaan aina huoli ja paha kieli,
kun kääntyy takapuoli.
Yksin itkien vain lähden matkaan,
kas huolet halus mukaan,
oisko tätä voinut uskoa kukaan,
on mulla nyt ystäviä,
ei mitään pettäviä vaan kestäviä,
yhdessä kärsimystä,
ain kohti seuraavaa pettymystä,
ei nää ystävät jätä,
petä, eikä enää ees itketä.
Hiljaiseksihan tämä vetää. Pimmeetkö painaa.
Miten sua kohtaan voida olla ilkeitä jos itse oot mukava.