Hei kissa tietäjät . talouteen tuli 12 viikkoinnen kissa ,ja meillä on suuria ongelmia saada se tottumaan ihmisiin ja kahteen pieneen koiraan. itse olen pari kertaa yrittänyt ottaa kissaa käsiini ,ja molemmilla kerroilla se on raapinut käteni verille. luovutus paikasta vakuutettiin että kissa on täysin "kesy" ja ihmisrakas,tottunut koiriin jne.
Hieman masentavaa kuunnella kissan murinaa ja sähinää tuolin alta päivästä toiseen ,kun ihminen tai koira yrittää lähestyä ,
Kun se on täysin omillaan ,kaikki muut pysyvät kaukana se leikkii ja käyttäytyy normaalin oloisesti on sisäsiisti jne.
Aikaisempia kokemuksia (vuosien takaa) kissoista jotka tulivat taloon 8 viikkoisina (yht. 4 kpl.) em. tapaukset tottuivat niin koiriin kuin ihmisiinkin parissa päivässä ja olivat muutenkin täysin sisäsiistejä ,normaalisti käyttäytyviä .
Mahtaako tämän ikäinen ( nyt.n. 20vk. ) kissa jäädä erakoksi kaikkien muiden keskelle ?
Hieman masentavaa kuunnella kissan murinaa ja sähinää tuolin alta päivästä toiseen ,kun ihminen tai koira yrittää lähestyä ,
Kun se on täysin omillaan ,kaikki muut pysyvät kaukana se leikkii ja käyttäytyy normaalin oloisesti on sisäsiisti jne.
Aikaisempia kokemuksia (vuosien takaa) kissoista jotka tulivat taloon 8 viikkoisina (yht. 4 kpl.) em. tapaukset tottuivat niin koiriin kuin ihmisiinkin parissa päivässä ja olivat muutenkin täysin sisäsiistejä ,normaalisti käyttäytyviä .
Mahtaako tämän ikäinen ( nyt.n. 20vk. ) kissa jäädä erakoksi kaikkien muiden keskelle ?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Teille on selvästi valehdeltu ja pahasti, mikä onkin hyvä syy purkaa kauppa.
Sen verran tosin ihan itsekin olette vastuussa mokoman villikatin hommaamisesta stressattavaksi kotiinne, että olette taatusti laiminlyöneet oman velvollisuutenne kaupan kohteen tarkastamisesta hakuhetkellä. Pentu ei todellakaan ole voinut hakiessa käyttäytyä kauniisti, olla hellyydenkipeä jne. joten jos siitä huolimatta veitte mennessänne, niin ihan on omakin vika, jos pentu ei nyt olekaan halutunlainen.
Jos käyttäytyy pennun tavoin silloin, kun on rauhallista, miettisin, että onko teillä liian kova meno ja meteli?
Uusi koti, uudet ihmiset, ja varsinkin koirat, ovat varmasti pienelle pennulle hirveän pelottavia asioita! Se on ensimmäistä kertaa pois emonsa turvasta, niin voi vain kuvitella, miten paljon se pelkää! Totutteleminen pitäisi aina tehdä pikku hiljaa, varovasti, ja taata myös pennulle oma rauha ja turvapaikka! Jos kunnolla säikähtää, voi jäädä araksi. Se vaatisi nyt paljon syliä, hellyyttä ja huomiota.
Ei ole normaalia, että pentu pelkää ihmisiä kuollakseen ja puolustautuu. Ei todellakaan. Jännittäminen uudessa kodissa on tietenkin normaalia ensialkuun, mutta kuvatun kaltainen käytös ei missään nimessä ole normaalia. Pentu ei selvästikään ole koskaan oppinut luottamaan ihmisiin (eikä koiriin), ja 20-viikkoisena sosiaalistumiskausi on auttamattomasti ohi. Tuon iän jälkeen ei kissaa ole enää mahdollista sosiaalistaa, ainoastaan totuttaa tiettyihin asioihin. Toisin sanoen käytös voi jonkin verran helpottua runsaalla harjoittelulla, mutta täysin normaalia, luottavaista lemmikkiä siitä ei enää saa millään.
No,mikäs ero on tottumisella,ja sosialistumisella?
Siis kissan kannalta katsottuna tietysti.
NO kuuleppas, pistät lattialle vaikka pallon.Ja sitten kissan,ja päättelet,että onko se kissa tottunut siihen palloon, vai sosialistunut siihen palloon?
Ja sitten kokeilet samaa vaikka laittamalla toisen kissan siihen myös,ja mietit,et onko ne sosialistuneet toisiinsa, vai vaan tottuneet toisiinsa?
Ja mietit, että kumpi on parempi, ja että riittääkö se tottuminen vai olisiko pitänyt sosialistua,ja mitä haittaa on,jos sosialistuu, eikä totukkaan?
Ja jos menee tottumaan,niin voiko silloin enää sosialistua?
Ja onko kovinkin tärkeää kysyä kissan pentua hakiessa, että onko se sosialistettu?
Vai onko täysin väärin kysyä onko se tottunut?
Ja mitä, jos se ei olekkaan tottunut, eikä edes sosialistettu, onko peli silloin menetetty iäksi?
Vai, onko kaikki vain turhanpäiväistä sanahelinää, jolla ei olekkaan mitään tekemistä suloisen ja pörröisen kissanpenikan kanssa? -_-
Palauttaminen (kaupan purku) tarkoittaisi melko varmasti kissan lopettamista ,sitä ei haluta,selvähän se että paljon on uusia pelottavia asioita ,joihin mahd. vähän kerrassaan ja pikku hiljaa on yritetty totuttaa.liian kova meno ja meteli ei ainakaan ollut ekoina päivinä kun kissa sai omassa huoneessa alkuun totutella uuteen paikkaan,ja hajuihin, eikä meillä muutenkaan ole mitenkään "vilkas " talous ,ei esim. pieniä lapsia tms. ja turva/ piilopaikkoja on runsaasti käytössä.
"syliä, hellyyttä ja huomiota" niitä kyllä olisi tarjolla yllin kyllin ,mutta pitäisi olla vähintään hitsarin hanskat käsissä ,en halua kynsiä enää nahkaani.
Vaikuttaa että kissa ei tunne minkäänlaista "sääliä" kynsiä käyttäessään.
Minulla on nyt hieman kokemusta näistä ulkokissoista ihan ensikotina.
Ihan ekat pennut, kun tuttipullolla ruokin ilman emoa oli kahdenlaisia. Ensin ihan mukavia pieniä pentuja. Sitten viattomana nostin yhden toiseen pentueeseen kuuluvan, ja puri läpi kynnen, sormen ja hyvä ettei luunkin. Sen jälkeen ostin ne hitsarin hanskat, ja niillä näitä villejä käsitelty. Purivat kyllä hitsarin hanskankin läpi.
Sitten tuli pian emo, ja sitä ei edes hitsarin hanskoilla käsitelty. Mutta nyt, lähes puolen vuoden jälkeen, emolla alkaa olla pikkuisen eri mieninki. Emo jää taloon, ja joskus 1-2 vuoden kuluttua ehkä pystyy luottamaan ihmiseen. Pennut on menneet, tämän emon pennut oli jo huippuja tultuaan, sen toisen pentueen pennut vaati vähän enemmän työtä. Emokin on huippu, vaikka menettänyt täysin ihmiseen luottamuksen, ilmeisesti syystä.
Tuo on selvästi villi pentu ulkoa ulkorakennuksesta. Ja vielä myytynä talosta, voi sentään. Kyllä siitä kissa vielä tulee, mutta vaatii aikaa. Tärkeintä on opettaa koirille, että kissaa kunnioitetaan. Ja pitkään aikaan et jätä sitä yksin koirien kanssa kun olet pois, vaan siihen omaan huoneeseen.
Antaisin kissan olla oloissaan, ja tilat auki, kun olet kotona, mutta omissa tiloissan, kun olet pois.
Jopa yksi rotukissa, joka tuli luokseni aikuisena, oli kuukauden saunassa, enkä sitä juuri nähnyt.
Kyllä lienee pienen kissan elämä ollut kovaa, ja ihan vakavissani miettisin sitä eläinsuojeluilmoitusta, varsinkin jos samassa paikassa löytyy aina vaan uusia pentuja.
Sillä ressukalla on ollut huono alku! Ottaisin selvää alkuperäisestä kodista, tarvitaanko sinne eläinsuojelijaa? Onko siellä elävillä eläimillä huono kohtelu?Pentu parkahan on syytön, jotain pahaa sille on tapahtunut ja luotto ihmisiin mennyt!
Tai sitten ei vain yksinkertaisesti ole sosiaalistettu. Mikä hyvänsä kissa pelkää ihmisiä, jollei se ole ollut tarpeeksi ihmisten kanssa tekemisissä. Veikkaisin siis pikemminkin, että kyse on ulkokissan pennusta, joten pistähän jäitä yattuun.
Jos on kysymys ulkokissan pennusta, on silloin syytä ottaa eläinsuojelijoihin yhteyttä! Kissa ei pärjää koko aikaa ulkona Suomessa, puhumattakaan, että tekee vielä pennut syksyllä ulos! Että kuuleppas vaan!
Laitas nyt ihan tosissaan jäitä hattuun äläkä hyppää typeriin olettamuksiin. Jos kissa on nyt 20-VIIKKOINEN, niin se ei ole syksyllä syntynyt. Pieni matematiikan kertaus olisi siis sinulle paikallaan. Toisekseen Suomessakaan ei ole sinänsä laitonta pitää ulkokissoja, jos tietyt seikat täyttyvät, joten mistäs ajattelit eläinsuojelijoille itkeskellä?
Mikään ei viittaa siihen että kissa olisi jotenkin huonosti kohdeltu tms. Eikä se mitenkään ns. epäterveen agressiivinen ole ,eli kun saa olla omissa oloissaan niin ei ongelmaa.
Arvelen ongelman olevan siinä ,että tullessaan kissa ei todella ollut enää mikään pentu ,vaan nuori kissa joka oli jo "päättänyt" että ystäväpiiri on täynnä.
Ehkä todella oli omaa tyhmyyttä ottaa tuon ikäinen kissa ja uskoa että se vielä ongelmitta tottuu uuteen kotiin,varmaankaan ongelmaa ei olisi ollenkaan jos, ko, kissan uudessa kodissa olisi vain se mummo ruokimassa ja ainut ääni, kiikkustuolin natina.
Peli ei ole vielä pelattu ,ehkä se joskus ,jos ei muuta niin edes tottuu meihin muihin ?
Aloitit kertomalla, että teille tuli 12 viikkoinen kisu!? Se on juuri oikea ikä! Nuorempana ei saa ottaa!
Toivotaan, että alkujännitys ja ujous häviää, ja saatte siitä kivan persoonallisen kaverin!
Siis mitä että?! Pentu oli kertomasi mukaan 12-VIIKKOINEN teille tullessaan, eli juuri suositellussa luovutusiässä! Miksi se muka nuorempana olisi pitänyt saada?
Kissoilla ei todellakaan ole mitään "ystäväpiirin" rajoituksia pääkopassaan. Katti on yksinkertaisesti pilattu sillä, ettei se ole pentuna ollut tekemisissä ihmisten kanssa.
Siksi ,että 4 aiempaa kissan "ottoa" kun ne olivat 8 viikkoisia sujui ilman minkäänlaisia ongelmia ,(silloin uudessa kodissa oli iso koira ja pieniä lapsia ) noista kissoista kasvoi täydellisiä lemmikkejä .
Mutta voi olla tietenkin totta että iällä ei ole tekemistä tämän tapauksen kanssa, vaan ehkä juuri kuten sanoit "se ei ole ollut ihmisten kanssa tekemisissä ."
Luonnollisesti 5 tapauksen otanta on tosi pieni, eikä sen perusteella voi yleistää , tämä on tapaus muiden joukossa.
Iällä ei todellakaan ole mitään merkitystä! Luovutusikä on 12 viikkoa, piste. Sinä nyt vain satuit hommaamaan kissan jostain, mistä ei todellakaan olisi pitänyt hommata, piste. Jollei termi sosiaalistaminen ja sen merkitys kissanpentuun ole sinulle SELVIÖ, niin sitten kannattaa tehdä siitä selviö ja vähän äkkiä.
Sinun olisi mielestäni ihan oikeasti parempi selventää itsellesi, miten minkä hyvänsä eläimen tai vaikkapa ihmisen lapsuusaika toimii. Sillä ei ole mitään väliä, hankitko kissan 12-viikkoisena tai vaikka 12-vuotiaana. Jos kissa on sosiaalistettu pentuna kaikkeen siihen, mitä sen pitää sietää aikuisena, niin se sitä todellakin sietää jo 12-viikkoisena. Eli kaikki, mitä kissalle on tapahtunut tai pikemminkin ei tapahtunut ennen luovutusikää vaikuttaa siihen, miten se käyttäytyy luovutusiän jälkeen.
Varmasti tottuu kun vähän rauhoitatte ympäristöä ensin. Oisko mahdollista ensin saada koirat hoitoon jonnekin muualle vähäksi aikaa? Sitten te ihmiset ja kissa samaan rauhalliseen tilaan viettämään aikaa. Syöttäkää herkkuja kädestä, vaikka kaiken ruuan voi antaa palkintona ihmisiin luottamisesta. Kun se uskaltaa ihmisten kanssa olla normaalisti, niin pikkuhiljaa voi ottaa koiratkin mukaan kuvioihin, mutta varovasti totuttaen. Kissa on ihan pentu vielä, ja aikuisenkin kissan saa tottumaan ihan hyvin kun vähän tietää mitä on tekemässä.
Tässäpä onkin taas hyvä esimerkki siitä, miten juurikin ei pidä toimia lemmikkiä hankkiessa. Seuraavaa ei ole tarkoitettu vain aloittajalle, mutta hänkin voisi tästä opikseen ottaa.
En kerta kaikkiaan tajua, miksi ihmeessä kukaan edes haluaisi lemmikkiä, josta ei ole yhtään viitsitty ottaa selkoa ennen hankintaa. Lemmikit ovat usein hyvinkin pitkäikäisiä, joten tärkeintä on saada oikea lemmikki oikeaan kotiin eikä se, että haluttu eläin hankitaan sieltä, mistä nopeinten ja mahdollisesti myöskin halvimmalla saadaan.
Jossain ladon perällä syntyneet ja kasvaneet villieläimet pitää ehdottomasti jättää hankkimatta. Tämä siksi, että tukemalla vastuutonta ja epämääräistä lisäännytystä mahdollistat saman jatkuvan vuodesta toiseen. Jos eläimet jäävät käsiin, niin on mahdollista, että puuha loppuu, mutta kaupan käydessä on hyvinkin varmaa, että samaa harrastetaan jatkossakin. Vain vastuullista kasvatusta on syytä tukea! Luovutusikäisen pennun pitää ehdottomasti antaa vaikka vääntää itsensä solmuun hakuhetkellä. Jollei anna, niin kasvattaja ei yksinkertaisesti ole tehnyt omaa osaansa kunnolla ja vastuullisesti. Onhan se sitten varmaan kivaa elää sellaisen lemmikin kanssa, joka ei anna edes perushoitotoimenpiteitä, kuten madotusta, hoitaa ilman, että sekä omistaja että itse eläin stressaavat kohtuuttomasti. Sellaisia lemmikkejä laitetaan koko ajan kiertoon ja lopetetaan, sillä omistajat eivät yhtäkkiä kykenekään ajattelemaan elävänsä sellaisen lemmikin kanssa koko sen elinikää. Se vain oltaisiin voitu välttää, jos omistajat viitsisivät tehdä sen vähimmäisvaatimuksen, että ottaisivat selvää kasvattajasta ja ko. eläimestä _ennen_ kuin lähtevät sitä kotiin kiikuttamaan.
Mistä päättelit että lemmikistä ei ole viitsitty ottaa selkoa ,ennen hankkimista ? etukäteen ilmoitettiin että kissa on hevostilalla ,jossa se on tottunut niin ihmisiin koiriin kuin hevosiinkiin, eikä se hakiessa osoittanut minkäänlaisia ,merkittäviä arkuuden merkkejä ,(ei sitä solmuun yritetty vääntää)
Eikä hankkimisella ollut minkäänlaista kiirettä ,Mistä niin päättelit ?
Eikä myöskään raha näytellyt käytännössä mitään osaa tässä ,hinta ei todella ollut mikään valinta kriteeri.
Kallis kissa ei ollut ,sen verran edullinen ,että rahallinen hyöty myyjälle on mitätön,ei siis mistään pentutehtailusta kyse.
Viimistään nyt olen täysin vakuuttunut siitä, että sinulla on vellit ja muusit niin pahasti sekaisin, ettet itse kykene yhtään hoksaamaan, missä meni vikaan.
Missäs kohtaa minä väitin, että juuri sinulla oli kerta kaikkiaan hirveä kiire hankkia kissasi?
Olen aivan saletti siitä, että vaikka pentu ei sinusta ole esittänyt hakiessa silmiinpistäviä arkuuden merkkejä, niin todellisuudessa se on ollut täysin huomattavissa. Yksikään pentu ei ole hakuhetkellä täysin normaalisti ja sitten yhtäkkiä "nollaa" kaikkea oppimaansa uudessa kodissa ja ala pelkäämään kaikkea kuollakseen.
Pentutehtailu on _täysin_ eri asia kuin se, että annetaan kissojen lisääntyä holtittomasti siellä ladon tai tässä tapauksessa tallin perällä. Väitätkö siis ihan kivenkovaan, että hankit kissasi vastuuntuntoiselta kasvattajalta, joka on toiminut kaikessa kuten pitääkin? Minä näkisin asian niin, että nimenomaan et ole ottanut selvää siitä, mistä lemmikki olisi suotavinta hankkia.
Komppaan. Ei ole viitsitty ottaa selvää kyllä mistään. Jos katti on tallilla (just joo!) nähnyt koiria ja ihmisiä, niin ei se nyt herran jestas sitä tarkota, että se kotiolosuhteissa on kummankaan kanssa mielellään! Juuri tuollasista olosuhteista ei voi ostaa kattia ja olettaa, että sehän on loisto lemmikki. Ei kissat itsekseen sosiaalistu.
Tämmöstä se elämä on! Niin meissä ihmissä, kuin kissoissa on erilaisia persoonoita! Itsekkään en tykkää metelistä, enkä ihmispaljouksista. Viihdyn yksin, kissakaverin kanssa, mökillä hiljaisuudessa. En kaipaa sen kummempaa seuraa tai viihdyttäjää, en telkkua, ainoastaan radion. Toivottavasti osallistuvat, seuralliset ja vauhdikkaat lajitoverimme silti hyväksyvät meidät! Toivoo: Miia ja Manu
Onkohan meille kissaihmisille yleistä se, huomaamattamme, että olemme kiukkusia ja hyökkääviä? Hyvin usein täällä joku kysyy viattomasti neuvoa ja kokemuksia, niin jotkut hyökkäävät, syyllistävät ja ovat tietävinään kaiken! Ei kaikki toiset kissan omistajat ole tyhmiä! Lopetetaan tuo näsäviisaus ja syyttely! Meitä kaikkia nisäkkäitä on joka lähtöön!
Hmm alkaa olla havaittavissa "vaahtoa suupielissä" ( ei omissa:-)Joten aika poistua .Itse olen sitä mieltä että kissa ei ole villi . ja saadaan se tottumaan meihin, harmi vaan ettei sitä otettu n. kk nuorempana ,olisi kaikki ollut helpompaa, kissalle. Hei hei..
Harmi vaan, että sinulla on kissaa tai mitään muutakaan lemmikkiä, jos edes perusteet ei ole hallinnassa ja vielä harmitellaan sitä, että olisi ennen aikojaan pitänyt riistää emon ja sisarusten luota. Tuohon luovutusokään ei tutkimuksissa olla ihan vaan huvikseen päästy eikä sillä luovutusiällä ole mitään tekemistä sen kanssa, että kissa käyttäytyy nyt kuten käyttäytyy.
Laitoinkin jo viestiä aiemmin.
Jos kissa on kasvanut tallissa, ei se todellakaan tarkoita, että olisi tottunut ihmisiin tai koiriin tai lapsiin. Ainakin nyt yli kuukaisi sitten tullut ensikotikissapari emo ja pentu ei ole vielä tottuneet, vaan elää päivät piilossa ja yöt ulkona tai siis leikkien ja esillä Niitä on oikeasti vaikea sosiaalistaa enenpää kuin nyt, kun heräilevät nukkumaanmenon aikoihin ja menevät nukkumaan aamusella. Talli on voinut olla vieraita täynnä koko päivän, eikä kissoista ole näkynyt vilahdustakaan.
Eikä kyse ole luovutusiästä. Nyt minulle jää ensikotiin ensimmäisenä tullut naaras, hieno tyttönen, mutta aluksi ihan raivopäinen. Luottamus ihmiseen mennyt täysin, ja ilmeisesti kidutettu. Tuli aikuisena, pentujen kanssa. Nyt puolen vuoden jälkeen on päästy siihen, että nenällä pystyy koskettamaan sormeani, hyvin kaukaa.
Siitä tulee vielä paras kissani, kunhan annan sille aikaa.
Minä hankin nykyisen kissan 4-vuotiaana. Sen totuttaminen uusiin ihmisiin ja koiriin olisi pitänyt olla aloittajan logiikalla silkka mahdottomuus. Vaan kun ei ole eikä ole koskaan ollutkaan. ;)
Nämä viimoset jutut meni jotenkin yli hilseen, en saanut oikein mitään tolkkua....... Mutta onnea vaan aloittajalle kesytyspuuhissa, nameja ja hellää puhetta, niin hyvä siitä tulee!
Totuttelu ottaa aikansa.Varaa kisulle turvallinen tila, josta se saa tulla halutessaan muiden sekaan.Houkuttele sitä herkuilla ,ja pidä tilanteet rauhallisina.Varmista,etteivöät muut elukat hätistä sitä,tai kyörää muutenkaan,ettei ahdistu.Luulempa,että ajan kanssa se huomaa,ettei ole hätää ja alkaa luottaa muihin.Eli älä nyt ota noita höpinöitä todetsta ;)
Jos nyt otetaan huomioon, että täällä on paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki kommentoineet samaa, mutta vain sinä olet toista mieltä, niin millä todennäköisyydellä nimenomaan kaikki muut vain höpisevät. Kun otetaan toisekseen täydet huuhaaneuvosi korvanpuhdistuksesta toisessa topassa, niin minä väittäisin nimenomaan sinulle olevan ominaista höpistä olemattomia.
Yksikään normaalisti sosiaalistettu oentu ei tuolla tavalla käyttäydy, ja tämä onkin erittäin tyypillistä ulkokissan pennuille, jotka ovat jääneet paitsi ihmiskontakteja. Toisin kuin aloittaja tuntuu kuvittelevan (nimenomaan kuvittelevan), niin pennun iälläkään ei ole mitään merkitystä. Vaikka olisitte tehneet väärin ja saaneet pennun jo aikaisemmin, niin samanlainen villikko se silti olisi. Ainoa pluspuoli siinä olisi ollut se, että pennulla olisi mahdollisesti ollut sosiaalistumiskautta jäljellä, jolloin sen uusille tavoille opettaminen olisi voinut hieman helpompaa. Kaikkein helpoimmalla kuitenkin pääsee kun hankkii pennun sellaiselta kasvattajalta, joka on sosiaalistanut pentuja asiaan kuuluvasti päivästä 1 lähtien.
Minä en ole mistään korvien putsaamisesta missään kirjoitellut,joten se siitä.Sekoitit varmaan johonkin toiseen XD
Pennut tottuvat, kunhan viitii antaa ajan kulua, ja järjestää asiat niin,että pentu saa rauhassa tottua.
Alkuun on aina sähinöitä, niistä ei pidä kauhistua.Perheeseen tuli vanhan kissa ja koiran lisäksi, nuori ulkona elonsa elänyt kissa.Välillä vanha kissa sähisi nuorelle, ja nuori väisteli koiraa, vaikkei sitä kissa kiinnostanut.Kahden viikon päästä tolanne oli jo paljon parempi.Vanhempi kissa sähisi vain, jos nuorempi yritti leikkiä sen kanssa, räpläsi sen häntää yms.
Nyt saatiin muutama viikko sitten puolivuotias pentu, joka ei ole koiria koskaan nähnyt, kissoja kuulemma kuusiviikkoisena.Huonon alun saanut reppana, joka on kuitenkin erittäin rohkea.Ei pelkää koiraa, vaikka ei sellaisesta ennen tiennyt, eikä pelkää kissojakaan, kaartelee leikkijuoksuillaan muiden läheltä.Muut vetävät selät kyyryyn,ja katselevat moista menoa.Mutta päivä päivältä tottuvat uuden tulokkaan käytöstapoihin,ja alkavat pitää niitä sille normaaleina.Tappeluita ei ole koskaan ollut.Kissat tottuu kyllä, kun on tilaa ympärillä, turvallisia paikkoja niille rauhallisimmille, ja leikkipaikkoja ja välineitä riehakkaammille.
Pentukissan elämä ilman sosialistumiosia ei ole siis mitenkään pilalla, pentu tottuu kyllä,ja niin tottuu aikuinenkin kissa.
Meille on vuosikymmeniä sitten käynyt niinkin, että 7-vuotiaan kissan kanssa samaan asuntoon tuli 5kk ikäinen koira,ihan asumaan siis.Kissan ja koiran yhteiselo sujui kuitenkin hyvin, kunhan ensin toisiinsa,ja toistensa tapoihin tottuivat.Kissa ei ennen ollut koiriin tottunut, eikä koirakaan kissoja nähnyt.Kuitenkin tottuivat, ja nukkuivat lopulta jopa vierekkäin.
Tiedän myös monia sukulaisten lemmikkejä, jotka ovat hyvin ottaneet vastaan uuden kissa tai koira tulokkaan.Kaikki ei ota niitä kissan pentujakaan luovutusikäisinä, vaan sellaisia jo kodinvaihtajia, tai aikuisia kissoja, löytökissojakin.Ja silti sellainen ulkoa alkujaan löydetty kissa, sopeutuu aikuisiin vieraisiin kissoihin, ja koiriinkin.Tuollaisia tapauksia on tuttavapiireissä monia.
Yhdessä perheessä oli kolme kissaa ja kaksi koiraa, ja ottivat löytökissan niiden lisäksi.Kyllähän sitä miettii,että toimiiko se ollenkaan, mutta hyvin se sopeutunut on.
Turhaa siis hysterisoida, ja ajatella, että vain tietynlaisen alun saanut kissa, kykenee sosialistumaan ja sopeutumaan.Ja että kissa olisi kokonaan pilalla, jos ei kaikkea ole ensimmäisinä viikkoinaan kokenut ja nähnyt.Minulla,ja tuttavapiirissäni on siitä todisteena nyt, ja aikaisemminkin jo ollut tapauksia, jotta sopeutuvat ne huonomman alunkin saaneet,ja aikuisetkin kissat.
Jos kyseessä on luovutusikäinen kissa, niin se sopeutuu kyllä viellä vaikka mihin.Vaikka oliskin jostain villiintyneen kissan pentueesta, tai vintin perältä kerätty.
En oo tietäjä, mut kaverin kissalla pentuna sama ongelma. Aikusena melko hellyydenkipeä ja kiltti. Ei tiietä mitä tapahtu, mut usein tehtiin sellasia et laitettii herkku vaikkapa syliin ja istuttii lattialle -> kissa käpötteli syliin hakemaan herkun ja sitte rapsutettiin kiitokseksi kaulasta (tää kissa rakastaa sitä). Usein myös leikittiin kissojen kanssa monta kertaa päivässä ;) Empä tiedä toimiiko nuo jutut sinun kissaasi 🤔 voi se olla että tuo kissa vaan huomasi et syli on ihan kiva paikka 🙂
"äläsHölötä"on juuri niitä kiukkusia kaiken tietäviä! On kyllä totta, että ilman ihmiskokemuksia, pienestä pitäen, pentu on arka. MUTTA kyllä kesyyntyy oikeissa olosuhteissa! Ei tietystikkään kaikki, mutta ei voi yleistää toivottomiksi tapuksiksi kaikkia! Kissat ja me ollaan kaikki erilaisia!
Missäs kohtaa siinä äitettiin, että kaikki on toivottomia tapauksia, häh? Mutta juuri silleenhän se pentuajan sosiaalistumis kausi toimii. Kun se onohi, ei tiettyjä juttuja voi enää varsinaisesti muuttaa, mutta helpottaa ky
Soalistumiskauden jälkeenkin kissa tottuu, ja sopeutuu.
Löytökissoja sijoitetaan jatkuvasti uusiin koteihin, eikö se, jo kerro kissojen sopeutumsesta.Ulkona eläneitä kissoja sijoitetaan sisäkissoiksi.Perheisiin ,joissa muitakin eläimiä.Ja ne sopeutuvat ihan mainiosti sisäkissan elämään.Kissa on sopeutuvainen eläin,kunhan se saa kaiken tarvitsemansa.Turvan,hellyyden, lämmön ja ruuan, ei kissa paljoa vaadi.
Koirien kasvattajille ja omistajille sosiaalistumiskauden merkitys on lähes poikkeuksetta hyvin tiedossa, joten on jännä nähdä, että kissojen omistajille se tuntuu olevan melkoista hepreaa. Sosiaalistumiskausi kuitenkin toimii sekä koirilla että kissoilla täysin samoin.
Sillä ei ole mitään väliä, miksi myöhäisempää, sosiaalistumiskauden jälkeistä oppimista haluaa kutsua, mutta minä kutsun sitä tässä nyt siedättymiseksi. Eli vastakkain ovat sosiaalistumiskauden varsinainen sosiaalistuminen ja siedättyminen.
Sosiaalistumiskauden oppiminen on täysin ehdotonta, eikä kissa silloin yritä järkeillä oppimaansa vastaan eikä kyseenalaista mitään oppimaansa. Sosiaalistumiskauteen liittyvä oppiminen on ikään kuin ohjelmoitu kissaan, joten mitä tahansa kissan eteen silloin sattuu, kissa muistaa sen kaiken satavarmasti koko loppuelämänsä ajan. Siksi sosiaalistumiskautena on tärkeää totuttaa kissaa kaikkeen siihen, mistä sen tulee selviytyä aikuisenakin, sillä vain silloin kissa oppii aivan varmasti kaiken kyseenalaistamatta mitään.
Myöhemmin tapahtuva siedättyminen sen sijaan toimii täysin eri tavalla. Kissa oppii kyllä koko elämänsä ajan uutta, mutta se voi hyvin päättää olla oppimattakin jotain itselleen epämieluista. Kun kissan sosiaalistumiskausi on ohi, se saattaa siis hyvinkin olla esimerkiksi sitä mieltä, että koirat ovat takalistosta ja olla samaa mieltä koko loppuelämänsä. Toiset siedättyvät asioihin oikein hyvin, toiset taas eivät, joten siedättyminen on aina arpapeliä ja yksilöstä riippuvaista, toisin kuin sosiaalistuminen. Toiset kissat voi opettaa vaikka hyppäämään palavan renkaan läpi, mutta toisia sitä ei saisi tekemään sitten millään. Samoin asia toimii ihan minkä hyvänsä pikkuseikankin kanssa, joten ei kannattaisi mennä väittämään, että kissat kyllä sopeutuvat mihin hyvänsä. Kaikkieivät sopeudu juuri mihinkään kun taas toiset yksilöt tuntuvat siedättyvän melkein mihin vain. Siedättämällä kissaa ei kuitenkaan voi koskaan saada sietämään asioita yhtä luontevasti kuin se samaa asiaa sietäisi, mikäli se olisi kyseiseen asiaan sosiaalistettu sosiaalistumiskaudella.
Juuri näin, komppaan! Noinhan se toimii millä hyvänsä eläimellä, ihmisilläkin! Aatelkaa nyt miten pieni lapsi imee itseensä ihan hirveän määrän tietoa, ihan itsestään. Aivan kuin olisi tosiaan OHJELMOITU oppimaan. Äidinkielensäkin ihmislapsi oppii ihan itsekseen, mutta jos myöhemmin haluaa oppia kieliä niin siihen tarvitaan ns. kielipäätä. Myöhemmin kaikki on niin yksilöstä kiinni, mutta pienenä kaikki oppivat mitä vaan. Sosiaalistumiskautta ei siis pidä väheksyä ja kissat pitää jättää hankkimatta talleista ja tukea vaan vastuullista kasvatusta. Jos itsekin meinaat pitää kissaa tallissa heitteillä, niin sitten on tietty eri asia.
Hyvä kirjoitus ,kuulostaa järkeenkäyvältä ,vielä kun olisi ollut kannanotto missä iässä kirjoittajan mielestä nämä ajan jaksot kissan elämässä, noin keskinmäärin alkaa / loppuu.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/uusimmat/10_myyttia_kissasta_ja_koirasta
Tuossa tuo kohta 4 kertoo minusta aika kivasti aloittajankin tilanteesta. Sosiaalistumiskausi osuu kissoilla 2-7 ikäviikon sisälle, mutta kumpikaan pää ei ole ihan kiveen hakattu. Emoon pennut sosiaalistuvat aiemmin ja toisissa lähteissä yläpään arvellaan olevan pikemminkin 8 viikon luokkaa.
Ajan kanssa, rauhallisesti, kissa kyllä sopeuttu .Sehän on pentu vasta, ei kannata heti stressaantua ja pelätä pelin menetetyn, jos se ei uskalla kaikkea, ja osaa olla rennosti.
Meillä,ja sukulaisilla on ollut kaiken ikäisiä kissoja, jotka on hyvin saatu totutettua toinen toisiinsa, ja ihmisiin ,eli rauhallisuutta, aikaa, ja steressiittömyyttä.Antakaa sen ajallaan ihan itsekseen tutustua, omaan tahtiinsa muihin.Se sähinä ja muu ääntely,kertoo vaan siitä,ettei se luota viellä muihin.
Kissat on myös yksilöitä, vaikka kirjoissa lukis mitä, niin eihän ne ole siitä kissasta kirjoitettua, vaan yleisesti.Eli kirjat on ihan ok,niistä saa perus tietoa, mutta käytäntö opettaa sitäkin enemmän.Ei pidä siis takertua kirjan teksteihin,ja olettaa että kaikki menisi juurikin sen mukaan.Huoh...
On mulla ollu kissanpentu 2-viikkoakin sellanen, ettei halunnut kirjahyllynsuojista pois tulla, kun pikaseen syömään,ja asiansakin teki sinne,yöks.Houkuteltiin sitä herkuilla,ja juteltiin sille rauhallisesti.
Niin se, sen kahden viikon jälkeen hylkäs turvapaikkansa, kun ymmärsi,ettei ihmisiä tarviikkaan pelätä.Ei ollut ihmisiin tottunut,vanhuksen nurkista aikoinaan se silloin otettiin.Mutta niin hellyyden kipeä,ja vieraitakin pelkäämätön ihana reipas kissa siitä tuli.
Tuleppa kuule kirjoittelemaan kissan sopeuttamisesta suunnilleen reilun 1kk päästä uudelleen, olisi kiva kuulla, miten teillä silloin sujuu.En ollenkaan usko,että kissasi olis mitenkään mahdoton tapaus :)