Mun on nyt pakko kertoa.
Oon aina ajatellut, että olen hetero. Olen kyllä miettinyt, että olisi joskus kiva kokeilla olla naisenkin kanssa, mutta en ole ikinä kiinnostunut kenestäkään sillä tavalla.
Jokin aika sitten olin juhlimassa suht uudessa kaveriporukassa, en siis tuntenut porukasta ketään kovin hyvin. En ollut juurikaan humalassa, mutta minulla oli ihan älyttömän hauskaa.
Yhden naisen kanssa olimme tosi lähekkäin ja katsoimme toisiamme pitkään silmiin. En tiedä kumman aloitteesta se tapahtui, mutta suutelimme. Kaikkien nähden, pitkään ja todella intohimoisesti. Unohdin kaiken muun mitä ympärillä tapahtui. Jossain vaiheessa etsimme syrjäisemmän paikan, jossa saatiin olla ihan rauhassa. Kumpikaan ei sanonut mitään, tilanne oli tosi hämmentävä. Puhuimme asiasta seuraavana päivänä, mutta ei kumpikaan saanut mitään järkevää sanottua.
Siitä päivästä lähtien olemme olleet ystäviä. Ei siis mitään bestiksiä, emme puhu päivittäin, mutta näemme aika usein. Joskus ihan kahdestaan, joskus isommassa porukassa.
En haluaisi ihastua häneen. Mutta pelkään, että niin on jo käynyt. Tilanne on siis sellainen, ettei kumpikaan meistä pystyisi muuhun kuin ystävyyssuhteeseen. En ole puhunut tunteistani, vaikka olisi varmaan pitänyt.
Tämä ei tunnu normaalilta ihastumiselta, vaan on jotain paljon syvempää. Haluan suojella häntä kaikelta pahalta, haluan olla hänen tukenaan kaikessa, voisin katsella häntä koko päivän sanomatta mitään. Nautin todella paljon hänen seurastaan. Hän on niin kaunis, hurmaava ja ihana ihminen, en ihmettele yhtään miksi häneen usein ihastutaan. En ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa! Tavallaan toivon, ettei mikään muuttuisi. Toisaalta haluaisin, että jonain päivänä saisin näyttää koko maailmalle, että hän on vain minun. <3
Oon aina ajatellut, että olen hetero. Olen kyllä miettinyt, että olisi joskus kiva kokeilla olla naisenkin kanssa, mutta en ole ikinä kiinnostunut kenestäkään sillä tavalla.
Jokin aika sitten olin juhlimassa suht uudessa kaveriporukassa, en siis tuntenut porukasta ketään kovin hyvin. En ollut juurikaan humalassa, mutta minulla oli ihan älyttömän hauskaa.
Yhden naisen kanssa olimme tosi lähekkäin ja katsoimme toisiamme pitkään silmiin. En tiedä kumman aloitteesta se tapahtui, mutta suutelimme. Kaikkien nähden, pitkään ja todella intohimoisesti. Unohdin kaiken muun mitä ympärillä tapahtui. Jossain vaiheessa etsimme syrjäisemmän paikan, jossa saatiin olla ihan rauhassa. Kumpikaan ei sanonut mitään, tilanne oli tosi hämmentävä. Puhuimme asiasta seuraavana päivänä, mutta ei kumpikaan saanut mitään järkevää sanottua.
Siitä päivästä lähtien olemme olleet ystäviä. Ei siis mitään bestiksiä, emme puhu päivittäin, mutta näemme aika usein. Joskus ihan kahdestaan, joskus isommassa porukassa.
En haluaisi ihastua häneen. Mutta pelkään, että niin on jo käynyt. Tilanne on siis sellainen, ettei kumpikaan meistä pystyisi muuhun kuin ystävyyssuhteeseen. En ole puhunut tunteistani, vaikka olisi varmaan pitänyt.
Tämä ei tunnu normaalilta ihastumiselta, vaan on jotain paljon syvempää. Haluan suojella häntä kaikelta pahalta, haluan olla hänen tukenaan kaikessa, voisin katsella häntä koko päivän sanomatta mitään. Nautin todella paljon hänen seurastaan. Hän on niin kaunis, hurmaava ja ihana ihminen, en ihmettele yhtään miksi häneen usein ihastutaan. En ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa! Tavallaan toivon, ettei mikään muuttuisi. Toisaalta haluaisin, että jonain päivänä saisin näyttää koko maailmalle, että hän on vain minun. <3
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, mikä se ongelma oli. Anna mennä vaan, tekemättömät jutut harmittavat jälkikäteen ja joskus tehdytkin. Kyllä minunkin ystäväpiirissä on ollut että tytöt keskenään eikä siitä mitään porua ole sytynyt...jokaisen oma asia mistä tykkää.
No eihän tässä ole mitään varsinaista ongelmaa, halusin vain kirjotella omia tuntemuksiani tänne, jakaa oman tarinani. :)
En siis ole uskaltanut puhua tunteistani hänelle, koska meillä molemmilla sellainen elämäntilanne, ettei tästä voisi kehittyä mitään ystävyyttä syvempää. Siitä tulisi vain turhaa sotkua, ja pahimmassa tapauksessa menettäisin hänet. Enkä edes usko, että saisin omille tunteilleni mitään vastakaikua.
Ja selvennykseksi: se ei siis minua haittaa ollenkaan, että hän on samaa sukupuolta, koska ihmiseenhän sitä ihastutaan, eikä sukupuoleen.