Olen tässä lueskellut vähän informaatiota kauriista ja tullut siihen tulokseen, että tuntemani kaurismies käyttäytyy juuri niin kuin täällä monissa viestiketjuissa kerrotaan.
Olemme olleet yhteydessä reilun kkn ja olen vuoroin taivaissa ja maissa tämän ihmeellisen miehen vuoksi. Pidämme yhteyttä mahdollisuuksien mukaan, minä olen usein aloitteen tekijä. Useamman kerran olen yrittänyt lopettaa välillä toivottomalta tuntuvan "suhteemme" mutta hän ei jostain syystä halua lopettaa...silti hän ei koskaan itse ota yhteyttä ensin. Vastaukset ovat aina lyhyitä eikä hän vastaa oikein mihinkään, mikä paljastaisi hänen ajatuksistaan tai tunteistaan mitään, joskus harvoin sanoo jonkun sanan minkä voi tulkita vain kiinnostukseksi tai kohteliaisuudeksi.
Osaatteko kauriit sanoa mitä hän meinaa, ainakin hunnybabe on ollut hyvin perillä kauriin sielunelämästä...????
vastauksista kiitollinen jo etukäteen
Olemme olleet yhteydessä reilun kkn ja olen vuoroin taivaissa ja maissa tämän ihmeellisen miehen vuoksi. Pidämme yhteyttä mahdollisuuksien mukaan, minä olen usein aloitteen tekijä. Useamman kerran olen yrittänyt lopettaa välillä toivottomalta tuntuvan "suhteemme" mutta hän ei jostain syystä halua lopettaa...silti hän ei koskaan itse ota yhteyttä ensin. Vastaukset ovat aina lyhyitä eikä hän vastaa oikein mihinkään, mikä paljastaisi hänen ajatuksistaan tai tunteistaan mitään, joskus harvoin sanoo jonkun sanan minkä voi tulkita vain kiinnostukseksi tai kohteliaisuudeksi.
Osaatteko kauriit sanoa mitä hän meinaa, ainakin hunnybabe on ollut hyvin perillä kauriin sielunelämästä...????
vastauksista kiitollinen jo etukäteen
Vastaukset 42
Vanhimmat
Osa noista viestiketjuista on olliut munkin kirjoittamia. Harmi vaan tämä kaurismies jolle olin tärkeä jne. Niin olin vaan hälle lopulta vaan "pano", 7kk sitä kesti ja päättyi, kun kysyin suhteesta. Hän oli kiin. toisesta, mutta tahtoi olla ns. ystäväni...ystävä siis jonka kanssa seksiä.
Erikoista, mutta loukkaavaa.
Kun sanoin, että en tahdo jatkaa niin ilkesi kysyä miksi, mikä on syy.
Toisekseen mulla menee paremmin, kun 7kk meni...ei tarvitse miettiä mikä olen, haluaako mitn, vai mitä.
Ja se epävarmuus ja tietoisuus oli raastavaa.
Juuh, tällästä olin tän kaurismiehen elämä.
Yksi minkä sanoikin joskus mulle "tahdon jonkun, mutta en tahdokkaan lopulta ketään tosissaan"...no olisi pitänyt tajuta tai tajusinkin, mutta silti en uskonut tai tahtonut uskoa ett` joku ihan sellainen voi olla.
Kai sitä vaan toivoi jottain...
Tuntuu ex-kaurisystäväsi olleen kertomasi perusteella aika ötlö-tyyppi. Tällaiset tapaukset pitäisi jotenkin kostaa, mutta ehkä parempi kuitenkin, että jättää ne omaan arvoonsa.
Minulla on kokemusta kaurismiehestä, mutta ihan toisenlaista, johtuen ehkä tilanteesta, että olemme kumpikin varattuja. Ollaan tiedetty toisistamme kohta kaksi vuotta,kirjoiteltu ja tavattu tusinan verran,mutta huolimatta siitä, että viihdymme toistemme seurassa ja halaamme ja pussailemme, niin sänkyyn ei olla eksytty. Ehkä meillä jo senkin vuoksi löytyy kipinää edelleen. Mitään ei olla luvattu, mutta ajatus siitä, ettei enää tavattaisi, kuulostaa pahalta. Otetaan päivä kerrallaan.
Sinäkin olet ansainnut hyvän suhteen ja tiedät, kun löydät sen oikean. Älä enää anna kenenkään käyttää sinua hyväkseen. Ei miehet ikinä muutu sioista ihmisiksi, jos me naiset aina teemme kaiken miehen pillin mukaan.
olet sitten samantyyppisessä tilanteessa kuin minä. minulla ei oikeastaan ole pahaa sanottavaa miehestä, jota vielä hyvin vähän tunnen, mutta tunteeni vaihtelevat laidasta laitaan hänen pidättyväisyytensä vuoksi. olen tottunut etenemään nopeammin ja nyt kun en oikein tiedä missä mennään, tuntuu että tulen hulluksi ja siksi olen useamman kerran kertonut miehelle miksi tahtoisin lopettaa koko touhun. sitä hän ei kuitenkaan halua vaan sanoo että voidaanhan tätä jatkaa aina mahdollisuuksien mukaan. olen kysynyt häneltä mitä hän haluaa ja mihin pyrkii, mutta se ei käy selväksi koskaan. välillä tuntuu että haaskaan vain aikaani ja minkä vuoksi???silti en voi päästää irti.
Mä olen tapaillut 2 vuotta kauris miestä silloin tällöin ja kuulosti tosi tutulta.Ihan kuin mun kauris mies! Ihan samat tunteet mullakin et onko tämä turhaa roikkua miehessä josta ei ota selvää.Välillä tulee mieleen et miehellä perhe jossain ja mä vaan pikku huvi! Toivottomia noi kauriit...tosin olen itsekkin kauris mut aivan erillainen.
Olen yrittänyt järkeillä ystävyyttäni kaurismieheen. Ja aina luvannut itselleni, että otan hänet ystävänä enkä kiinny häneen sen enempää. Nyt kuitenkin, n. 3 kuukauden tapaamistauon jälkeen, olen taas pirstaleina tavattuani hänet. Tämä on hidasta kuolemaa kohdallani ja huomaan, että olen liian heikko jättämään tämän varatun miehen. Mutta se on kuitenkin ainoa keino päästä eroon ja tehdä surutyö kuin hiljaa kituuttaa, kun tietää, ettei meistä kuitenkaan koskaan tule me.
...että pitää roikkua ihmisessä, joka ei voi antaa niin paljon kuin itse haluaisi. Uskon, että silti kaikella on tarkoituksensa ja aikansa. Me molemmat haemme toisistamme jotain, niin kuin varmaan tekin, ehkä meillä on eri tavoitteet, mutta jollakin tasolla tarvitsemme toisiamme...loppuu se sitten aikanaan tai ei. Välillä tuntuu vaan niin turhalta ja ahdistaa, kun tahtoisi toisen viereen eikä pääse. Voi meitä!
no hei täälläkin!kävinkin jo kiittelemässä toisessa ketjussa.kiva kun olit tännekin vastaillut:)
kyllähän kalat vaistoaa tunnetiloja ja muutakin, mutta joskus myös tuo mielikuvitus tekee tepposet ja virittelee jos jonkinlaista juttua suntaan ja toiseen. tämä on tällainen vähän erikoinen juttu muutenkin kaikenkaikkiaan, en viitsi kaikkia yksityiskohtia alkaa täällä kertomaan, mutta vähän arkaluontoinen, joten tilaisuuksia tunteiluun ja muuhunkin on todella harvassa. hänen kuumerkkiään en tiedä, olisi kyllä mielenkiintoista tietää niin kuin paljon muutakin.
Samanlainen tilanne minullakin on kaurismiehen kanssa. Haluaisin unohtaa hänet, mutta toisaalta taas en voi elää ilman häntä. Emme pitäneet puoleen vuoteen yhteyttä, ja vähitellen kaipuuni alkoi jo helpottaa, mutta nyt kävi niin että Hän otti minuun yhteyttä jälleen pitkästä aikaa ja sanoi, ettei halua menettää minua.
Voi ei...tätähän olin toivonut, mutta nyt kaipaan häntä entistä enemmän!
Ongelmana tässä suhteessa on pitkä välimatka ja se, että hänen tunteistaan on niin vaikeaa saada selvää. Nyt en yhtään tiedä miten suhteemme edistyy, vai tuleeko siitä edes mitään...mutta tiedän, että jos otan asian puheeksi, hän muuttuu vaitonaiseksi ja etäiseksi...miksi sen pitää olla niin vaikeaa?
itseni samalaiseen tilanteeseen tämän kyseisen herran kanssa.olen päättänyt monta monituista kertaa että nyt en enää jaksa jahkailla, mutta seuraavassa sekunnissa ajattelenkin jo ihan muuta. jos itse koskaan pystyn tätä juttua lopettamaan, tulen olemaan juuri samassa tilanteessa kuin sinä tai mistä sen tietää. mikä olet itse merkiltäsi marianna?
Olen horoskoopiltani kaksonen. Olen lukenut että kaksonen ja kauris eivät oikein käy yhteen ja että kaksonen on liian kärsimätön. Se varmaan pitää paikkaansa, mutta olen tuntenut kyseisen kaurismiehen jo puolitoista vuotta, mutta en vieläkään voi olla ajattelematta häntä päivittäin. Olen mököttänyt hänelle monta kertaa, kun hän on ollut niin etäinen, mutta pienikin hellä katse tai sana, niin en taaskaan voi vastustaa häntä...voi voi!
Toivotaan vaan että asiat selkenisivät ja toivotan myös sinulle pisces onnea kaurismiehen suhteen!
kärsimättöimistä kärsimättömin, mutta ei ole auttanut kuin sulatella ja odottaa, muu ei auta. Tuo mökötys kuulostaa tutulta, mutta olen lyhytvihainen ja kohta ajattelenkin jo taas positiivisesti (ja ehkä vähän naiivisti), että hänellä on varmaan paljon muuta tekemistä eikä hän vain jostain syystä halua vastata johonkin tiettyyn kysymykseen...olipa sekavaa! Oletteko edenneet 1,5 vuoden suhteessanne miten? tuleeko mies yhtään lähemmäksi vai onko koko ajan etäinen vai peruuttaako vain silloin, jos on alkanut liikaa tunteilemaan?kylläpäs nyt tulee kummallista tekstiä minulta, mutta ei voi mitään, koita ymmärtää...;-)
Meillä oli niin, että alussa kun tutustuttiin, hän oli hyvin avoin ja kertoi tunteistaan. Minä olin se varautuneempi osapuoli ja ihmettelin jopa kuinka hän oli niin kovin kiinnostunut minusta. Hän siis soitteli monta, monta kertaa päivässä jne.
Mutta sitten kun minä kiinnostuin hänestä enemmän ja kerroin tunteistani, hän etääntyi. Emme enää tavanneet niin usein ja minä ehdotin lopulta vaan että oltais ystäviä. Ja kun minä peräännyin, hän taas oli avoimempi ja yhtäkkiä jo oltiin taas yhdessä.
Kun muutin toiselle paikkakunnalle, minä olin se, joka tekstasi ensin ja huomasin että hän ei vastannutkaan aina viesteihini. Eikä edes välttämättä ollenkaan. Päätin sitten että en enää pidä yhteyttä ja niin sitä kesti sitten puolisen vuotta. Tavattiin kerran ja juteltiin, mutta ihan vain vähän aikaa.
Pari viikkoa tapaamisen jälkeen hän yhtäkkiä otti yhteyttä (ehkä juuri sen takia, että olin etäinen tavatessamme) ja nyt en tiedä vielä mihin se nyt johtaa.
Olipas monimutkaista tekstiä, mutta loppujen lopuksi emme ole kovin hyvin edenneet suhteessamme...Alussa oli kiihkeää, välillä ei mitään ja nyt en sitten tiedä. Ehkei vaan minun kohdalla siitä tule mitään... :(
vain kyllä soutamista ja huopaamista...vähemmästäkin voi kyllästyä ja heittää hanskat tiskiin, mutta kyllähän se jää kaihertamaan mieltä, jos juttu "jää tauolle" ilman selittelyitä. Itse en ole oikeastaan vielä päässyt puusta pitkään , joten parempi ilmeisesti varautua pitkään odotteluun, jos oma lyhyt pinna sen kestää. Tosihan se on että sitä kiinnostavampi mitä vaikeampi, mutta aikansa kutakin...onnea sinulle!
Olen seuraillut tarkemmin näitä "kauris-sivuja" viime syksystä ja aina uudestaan toistuvat samat kaurismiehen piirteet. Minullakin on kaurisystävä ja haluaisin unohtaa hänet, mutta en pysty ja kärsin aika tavalla. No, oma syyni, miksi aina näytän vihreätä valoa, kun kaurismies ottaa yhteyttä, silloin kun häntä huvittaa, mikä tarkoittaa viikosta kahteen viikkoon.
Ihan samanlaista kuin sinullakin Marianne...hänen tunteistaan on tosiaan vaikea saada selvää. Ylpeyteni estää ottamasta yhteyttä, en halua tuputtaa, mutta silti ikävöin häntä mielettömästi...nytkin.
Hän sanoi olevansa tosi ystäväni, voivatko "tosi" ystävät tehdä näin, olla hiljaa ja kuitenkin tietää, että odotan yhteyttä, jotain merkkiä välittämisestä...Mitä teen, kun ikävä kasvaa liian suureksi?
muuta kuin asiaa...mitä tehdä, kun omille tunteilleen ei voi mitään, ikävä vaivaa ja toinen vain on mikä on...
Kun näitä juttuja täällä lukee ja "tietää" miten kauris toimii, niin miksi silti pitää kiduttaa itseään kyseisen ihmisen kanssa...
Olisi parasta vain unohtaa ja katsella elämässä eteenpäin, josko löytyisi vähän helpompi ihminen, mutta kun ei kiinnosta...
Eipä nämä uikutukset täällä mitään vaikuta, mutta kyllä vähän helpottaa, kun joku toinenkin riutuu samassa tilanteessa...kiitos teille, jotka olette vastanneet!
Minäkin olen miettinyt sitä samaa, että miten voisin unohtaa hänet...ikävä on tosiaankin joskus aivan mieletön!
Teenköhän väärin, että aina kun hän ottaa yhteyttä, niin vastaan hänelle viipymättä. Ja sitten käy niin, että seuraavaa yhteydenottoa saa odottaa viikkoja...tai jopa kuukausia. Entäpä jos joskus en vastaisikaan hänen viestiinsä?
Olen juuri sellainen, etten itse halua "tyrkyttää" itseäni...eli jos hän ei ota yhteyttä, en minäkään väkisin sitä yritä. Kokeilin tekstata itse hänelle useammin, mutta siitä ei ollut hyötyä...hän ei vaan yksinkertaisesti vastannut. Ja pahinta on se, että hän tietää, että odotan häneltä yhteydenottoa, mutta hän ottaa yhteyttä juuri niinkuin sanoitkin "silloin kun häntä huvittaa".
En siis osaa valitettavsti neuvoa sinua...itse kun olen samanlaisessa tilanteessa :(
miettinyt minäkin, että vastaanko liian nopeaan. Toisaalta tilaisuuksia meille ei tule niin usein, että, jos jätän vastaamatta, seuraava tilaisuus voi olla vasta pitkän ajan kuluttua. Raastavaa on tämä!
Kyllä tuntuu niin tutulle nää kirjotukset. Aivan samassa jamassa ollaan koko poppoo.
Mä olen tuntenu "mun" kaurismiehen kolme vuotta ja koko ajan on ollu ihan samanlaista jaanaamista. Ollaan ja ei olla.
Kaurismies ottaa yhteyttä tosi harvoin, ei vastaa läheskään aina viesteihin ym. Eikä siitä kuitenkaan pääse eroonkaan, koitettu on sitäkin. Oon koittanu ajatella, että noin kylmä ja tunteeton ihminen saakin olla yksin, oon koittanu ihan tosissani inhota sitä - vaan ei auta. Mun ei tarvi kuin nähdä hänet vaikka vaan vilaukselta ja taas on sukat sekasin! Asutaan vielä samalla alueella, että näen hänet ainakin ohimennen melkein joka päivä. Ei vähennä ikävää yhtään.
Oon jopa koittanu seurustella muidenkin kanssa, mutta ei siitäkään tuu yhtään mitään kun jokaista vertaa vaan siihen kauriiseen (vaikkei niin tietysti sais tehdä). Ärsyttävää!
Jotenkin ihmettelen itteenikin. Keneltäkään muulta en oo koskaan ennen sietäny moista käytöstä. Että eipä taida tässä omatkaan palikat olla ihan paikallaan!
Mitäs, meinaatteko lähettää esim. korttia tai jotain tulevana ystävänpäivänä kauriillenne?
Ite ostin kortin, mutta en tiedä kannattaako sitäkään lähettää??
No, koitetaan kestää eikä anneta periks!
samanlaista tämä juttu tosiaan monella. Mitä merkkiä itse edustat Lumottu?
Kyllä minutkin on lumottu jollakin ihme konstilla, ainakin siltä tuntuu. Tuttu tunne tuo inhoamisen yrittäminen ja järkeily että olkoon rauhassa, jos kerran noin täytyy käyttäytyä...mutta eipä aikaakaan, kun taas mieli muuttuu ja ah niin romanttiset ajatukset valtaavat mieleni...voi raato!
jousimies ja niin jumalattoman hätänen ja kärsimätön, että kaikki asiat tarvis tapahtua eilen! Senkin takia tämän kauriin kanssa tulee hulluks, kun kaikki se vähä mitä tapahtuu, tapahtuu liian hitaasti.
No, ehkä tässä oppii rauhottumaan - tai sitten ei.
Olis kyllä ihan kiva kuulla jos joku tänne kirjotellu on päässy asiassaan eteenpäin. Vois antaa vinkkejä meille muillekin...
me tästä muutumme, tuo kärsimättömyys nimittäin;-)on tuttua täälläkin päässä...ehkä noilla ihmisillä on elämässämme joku tarkoitus...vaikka kasvattaa luonnetta tai sitten ei sinne päinkään, kuka tietää.
Olitkohan se nyt sinä sitten, joka oli kolme vuotta jaksanut kuitenkin...on varmaan vähän koetellut hermoja. Oletko jaksanut kuitenkin odotella hänen yhteydenottojansa vai oletko itse ollut aktiivinen? Oletteko tällä hetkellä "suhteessa" vai mikä se nyt sitten onkin? Utelen vaan ihan mielenkiinnosta.
kysymys,ollaanko "suhteessa" vai ei. En vaan tiedä mikä siihen on oikee vastaus.
Välillä tavataan useemmin sitten joskus saattaa mennä vaikka monta kuukautta ettei olla missään tekemisissä.
Mä yritän olla ottamatta yhteyttä (yritän siis näyttää, että en kuole vaikkei tavattaiskaan), mutta sitten joskus ei voi mitään, on pakko soittaa. Eikä hän tunnu olevan siitä yhtään pahoillaan vaikka soitankin. Päinvastoin. Hän ottaa yhteyttä hyvin harvoin, joskus kuitenkin.
Ja jotenkin se on niin hullua, vaikka olis menny monta kuukautta siitä kun viimeks tavattiin, niin aina me kuitenkin jatketaan tavallaan siitä mihin edelliskerralla jäätiin. Ihan niin kuin ei mitään "katkosta" olis ollukaan. On tää niin omituista!
siis sen, ettei joskus vaan voi olla ottamatta yhteyttä, kun ei kerran toisesta kuulu mitään, vaikka kuinka olit päättänyt olla taas kerran se aloitteentekijä.
Me nyt emme ole tunteneetkaan vielä kauaa, mutta silti nuo "väliajat" tuntuu niin saakutin pitkiltä ja vaikka päätät, että nyt suunta ihan muualle, on ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla kuitenkin hän...ärsyttävää!
Kauhean huvittavaa olla muka niin cool ja silti koko ajan kyttäämässä puhelinta...no onneksi sen edes tiedostaa, että näin on.
olematta se aloitteentekijä...tökkii...
siitä mihin viimeksi jäätiin, on kerrassaan tyypillistä. Jos vaikka puhelimessa lause jäi kesken, niin lausetta voi jatkaa tuosta vaan parin kuukauden kuluttua tai myöhemminkin.
Tämä pätee tyypillisimmillään kylläkin ystävyyssuhteessa, mihin suhteeseen voi hyvin kuulua myös seksuaalisuutta.
Silloin harvoin, kun olen ollut kertakaikkiaan ”koukussa”, aktiivisen yhteydenpidon välttämättömyys on kyllä korostunut ja hoitunut monin konstein (jopa lähettipalvelun kautta).
Reilu kuukausi on kauriin elämässä ihmissuhteissa järjettömän lyhyt aika!
Huonot puolet miussa; Kamala tunnustaa, mutta seksi ja ystävyys toimii miulla ja onpa käynyt niinkin, että vaikka olen ollut kerran aivan varma, että tämän ihmisen kanssa haluan viettää lopun elämääni, jossakin syvällä sisimmässä ajatus; olisiko jossain vielä parempaa. =( Minussa asuu pieni perfektionisti, joka vaati paljon paitsi itseltään myös toiselta.
No, Skorpparina, jota Kauris piiritti, sanoisin, että kyllä sen tietää, jos Kauris on kiinnostunut. Mutta kysy sentään sellaiselta Kauriilta, joka pystyy vastaamaan. Yleensä Kauriit ovat sellaisia, että eivät he halua loukata muiden ihmisten tunteita, ja käsittääkseni herra-Kauris haluaa saalistaa, ei olla saalistettavana. Mutta jos tähtimerkin nousu tai kuu tai muut aspektit vaikuttavat sillä tavalla, että hänet on valloitettavissa muilla tavoin, eli houkuttelemalla, go for it!
Toivottavasti joku herra-Kauris sanoo nyt tähän jotain, ja vesittää viestini.
Mulla on puhelinviritystä yhden kaurismiehen kanssa. Hän vaikuttaa välillä ihan 16-vuotiaalta itseään täynnä olevalta teiniltä. Sanoo kuitenkin olevansa 22 v. Emme ole tavanneet, mutta hän saattaa soittaa minulle kesken työpäivän vain kysyäkseen mitä mulla on päällä. Jos itse laitan hänelle viestiä tai soitan, niin ei edes vastaa tai on todella kylmä eikä suostu keskustelemaan. Pitäisi varmaan pyytää häntä lähettämään etukäteen käsikirjoitus seuraavaa puhelua varten. Minun pitäisi nähtävästi lukea hänen ajatuksensa ja sanoa pelkästään sitä mitä hän tahtoo kuulla. Hän ei vastaa kysymyksiin, joita hänelle esitän. Itse hän kyselee minulta kaikkea mahdollista ja jos en halua kertoa jotain (oli sitten miten vähäpätöinen asia tahansa), hän lyö luurin korvaan. Ei koskaan vastaa viesteihin, mutta vaatii minua vastaamaan. Onko tämä ihan normaalikäytöstä kauriille? Mitä hän minusta tahtoo? Hän haluaisi tavata, mutta minua ei kiinnosta, koska hän ei ota minua huomioon lainkaan vaan on todella itsekeskeinen ja narsistinen. Olen sanonut hänelle, että tämä on kahden kauppa, muuten en ala mihinkään ja kuvitellut välillä jo päässeeni hänestä eroon. Mutta odotahan vain... Hetkenä minä hyvänsä hän saattaakin soittaa tai lähettää viestin, jossa käskee minua tekstaamaan "ja heti!". Kaikkein raivostuttavinta tässä on, että odotan hänen muuttuvan huomaavaisemmaksi ja kohteliaammaksi. Näistä ominaisuuksista nimittäin ei ole tähän mennessä näkynyt rahtuakaan... "Mitä tämä oikein on?" utelee skorppari.
Aika hirveätä pakottamista..Minulla on kokemusta sellaisesta kauriin käyttäytymisestä ja kiinnostumisesta, että ei ole kiinnostunut, jos puhun kavereistani ja heidän asioistaan...sanoo suoraan, ettei kiinnosta. Kuitenkin kertoo vapaaehtoisesti omista, lähinnä työasioistaan. Ja nyt piste iin päälle oli, että ei osoittanut mitään kiinnostusta, kun kerroin isäni kuolleen...aika tunteetonta ja tarpeetonta. En kaipaa tällaista "ystävyyttä" todellakaan. Ei kenenkään tunteita pidä aliarvioida tai antaa kenenkään pompottaa itseään. Se on nyt loppu, finito...
Joo... Laitoin eilen ihan mielettömän haukkumis- ja päänaukomisviestin sille tyypille siinä toivossa, että pääsen siitä eroon. Nyt se sitten soitti ja oli paljon puheliaammalla tuulella... Ei lyönyt luuria korvaan ja kuunteli mitä sanoin sille. Harvinainen tilanne... Kummallista. Haukuin ihan läpimädäks niin sitten se vaikuttaa paljo kiinnostuneemmalta. Kieroutunutta? Nauroin sille päin naamaa, niin jätkä ihan mielissään. Oikeestaan alan nauttia tästä tilanteesta, kun saa avautua.:) Pitänee vähän leikitellä... Maistakoon omaa lääkettään, skorpioni iskee!
Joo kyllä mä osaan nämä hommat...:) Hahaa... Piikki jo ojossa ja myrkkyvarastot ladattuna! Tästä mä nautin. Sielläpä sitten kärventyy omissa nahoissaan. Soudan ja huopaan, pimitän asioita, välillä olen kiltti, ihana ja halukas ja seuraavana hetkenä piikitän. Kyllä mulla ainakin kestää kantti. Saa nähdä miten vireää taistelua tästä vielä tulee. Ehkä se joskus sitten osaa antaa jollekin naiselle arvoa, kun vähän opetan.
No... Onpahan ainakin hyvin opetettu!:D Tuommoseen säälittävään pentuun tuskin kovin helposti jää koukkuun. Riippuu minkälaiseksi se taisteluntuoksinassa osoittautuu. Reipas urheilijanuorukainen ja luultavasti hyvässä kunnossa.:) Täytyy pitää virettä yllä ja härnätä ja piikittää tosissaan. Jos siitä tuliski yhtäkkiä mies. Näyttää etten ainakaan ole helppo nakki ja että on mullaki jonkinlainen vaatimustaso.
Mussa ainakin riittää haastetta, jos tämä kaurispoika sellaista kaipaa. Aika kova on käyttämään hyväkseen... Siltä vaikuttaa. Jutellessamme kuulosti siltä, että hän oikeasti nautti kun annoin kuulua, vaikka yritti pitää pokkaa ja antaa määräyksiä. Tokaisin vaan, että mä kuule teen ihan mitä haluan. Matkin hänen sanomisiaan ja naureskelin päin naamaa. Pitää jatkaa testejä! Informoin jos tilanne muuttuu suuntaan tai toiseen. Mielenkiintoinen tilanne!
Kun kerran olet Kauriin kielteisiin puoliin päässyt tutustumaan jo suhteen alkuvaiheessa, niin voin sanoa, että eivät ne siitä ainakaan vähene, vaan vahvistuvat. Siis riitatilanteissa. Kyllä Kauris tekee sitä, että mitään ei itse kerro, ja hänelle pitää aina kertoa, että kuka sieltä nyt viestin lähetti, ja kuka soitti jne. Minä kun kysyn jotain, niin vastaus voi olla mitä vain, muka humoristinen tokaisu. Jossain yhteydessä olen jo sanonutkin, että se vastaus pitää vetää hohtimilla, ja mulla on kyllä hohtimet. Mutta ei niitä joka kerran jaksa käyttää. Ja tehokkaampaa onkin, kun käyttää vain silloin, kun on "vakavista" asioista kysymys.
Luurin korvaan lyöminen ynnä muu tämän Kauriin käyttäytyminen viittaa mielestäni jo narsistiseen persoonallisuushäiriöön. En tietenkään ole varma, mutta en minä ole luuria korvaani sentään saanut, varsinkaan suhteen alkuvaiheessa. Eikä minua ole käsketty tai vaadittu tekemään mitään. Päin vastoin, se oli mieletöntä piiritystä Kauriin puolelta. Jos tämä puhelintuttu Kauriisi on työnarkomaani, monet nimittäin ovat, niin enpähän tiedä lähtisinkö leikkiin...
Toisaalta et ehkä ole vielä päässyt tutustumaan kaikkiin Kauriin hyviin puoliin. Voihan olla niinkin, että kyseessä on siipeensä saanut Kauris, ja hän yrittää saada sinusta selvää, että kannattaako sinuun(kaan)luottaa. Kauris rakastuu vakavasti, jos ja kun rakastuu.
Siinä olet oikeassa, että Kauriin ajatukset pitää osata lukea. Mutta en minä suostu kenenkään orjaksi, en edes henkiseksi sellaiseksi. Tarkoitan siis sitä, että hänenkin on luettava minun ajatuksiani vastavuoroisesti, enkä vain minä hänen. Kauris on minun kokemukseni mukaan kuitenkin sellainen, että kun osoitat välittäväsi hänestä, hän kyllä "palkitsee" sinut siitä. (Paitsi tietysti jos oikeasti on narsisti, mutta silloin on kyseessä tietysti sairas ihminen.)
Toivottavasti sait vastauksen kysymykseesi. Ja tämähän on vain minun kokemukseni. Tosin tällä palstalla on muissakin yhteyksissä pohdittu tätä samaa ongelmaa, että miksi Kauriista ei saa otetta, ja että miksi hän leikkii niitä on/off -leikkejään. Joku Kauris-mies voisi ehkä vastata tähän, jos uskaltaisi!
Yleensä ottaen Skorpioni-Kauris -suhde voi olla suorastaan erinomainen, mutta kuten sinäkin sanoit, it takes two to tango, eikä horoskooppien perusteella sentään kaikkea voi päätellä. Varsinkin kun nousumerkki ja kuumerkki vaikuttavat myös todella paljon ihmisen persoonallisuuteen. Minun käsittääkseni minun ja "oman" Kauriini kuumerkit natsaavat ihan hyvin. Ja onhan Kauris ja Skorpioni molemmat vakavamielisiä merkkejä. Pinnallisen ihmisen kanssa Skorpioni nimittäin hermostuu alta aikayksikön, kuten varmaan Skorpparina olet kokenutkin.
Soittelee edelleen tämä kaurisjätkä. En ollut oikeen samoilla linjoilla hänen kanssaan keskustellessamme, niin kysyisin nyt semmoista, että jos hän uhkaa poistaa numeroni puhelimestaan, niin tekeekö hän sen todella? Annoin nimittäin luvan kyseiseen toimenpiteeseen. Sanoin vaan, että poista vaan, mutta epäilen poistatko todella. Mitenkähän mahtaa toimia...? Ehkä se oli tämän lorun loppu.:) Ei kyllä sureta!:) Hänen Täydellisyytensä ei varmaan siedä mun koulutusohjelmaa...;)
...varmaan se tunne, että oli vähän aikaa hauskaa yhdessä ja kun tapaamisten jälkeen erottiin, niin aina tuntui ahdistavalta. Näin jälkikäteen ajateltuna petin varmaan itseäni koko ajan. Olin kaverille vain huvia ja ajankulua, vaikka halusin kuvitella, että hän piti minusta. ja nyt pitäisi kaikki yhdessä koetut muistot unohtaa, koska ne loppujen lopuksi olivat pelkkää valetta. Vaikeaa joskus on tämä ihmisen elo...
Eihän se sitä numeroa poistanut... Soittelee edelleen ja mitä kylmemmäksi muutun, sitä kiinnostuneemmalta vaikuttaa. Käsittämätön tapaus... Esim. Kaurisjätkältä tuli viesti, jossa hän kertoi fantasiastaan ja vastasin hänelle "Ei paljo kiinnosta...". Seuraavana aamuna hän soittaa, en vastaa puhelimeen vaan laitan viestin "onko pakko herättää?". Silti hän soitti uudestaan iltapäivällä, kun olin ystäväni luona. Kun kerroin olevani kaverin luona, hän kuvitteli, että kaveri kuulee kaiken mitä hän puhuu eikä uskonut vaikka sanoin, että ei kuule. Löi luurin korvaan. Luultavasti soittaa tänään iltapäivällä seuraavan kerran. Onko ihan kieroutunut yksilö vai onko tää ihan normaalia? Oikeastaan nautin tästä vallan tunteesta. Toivottavasti en vaan retkahda pahemman kerran, muuten menee kaikki hukkaan ja alkaa pian kaduttaa. Ei onneksi ole pelkoa ainakaan just nyt. Sen voin kyllä sanoa ettei tämä mitään tasapainoista ja harmonista kommunikointia ole. Taistelu jatkukoon...!:)
Toivottavasti et retkahda häneen, toivotan sulle onnea! Mä en pystynyt olemaan kovin kauan törkeä tuntemani kaurismiestä kohtaan...alkoi omatunto kolkuttaa ja sitten kaikki meni pieleen, kun näytin hänelle tunteitani. Hän vaan yksinkertaisesti ei ollutkaan enää kiinnostunut.
sun merkkisi on? Ei se sit eilen soittanutkaan. Varmaan siks, kun laitoin ystävänpäiväviestin. Heh. Kivaa testailla.
Tein lopun tuosta hommasta. Alkoi ottamaan aivoon kun jätkä soittelee pitkin päivää jatkuvasti eikä koskaan ole mitään asiaa. Lisäks se on alkanu ruikuttamaan ja väittää mm, että petän häntä, jos en soita hänelle tai laita viestiä silloin kun hän käskee. Yksikin ilta soitti ja kiukutteli kuin lapsi. Ihmettelin, mitä hän oli ottanut niin ei kuulemma mitään. On varmaan jonkin näköistä psyykkistä häiriötä. Olen viime päivinä antanut jonkun miespuolisen ystäväni vastata hänen soittoihinsa, jos sellaisia on ollut lähettyvillä. Silloin tämä ei puhu mitään, lyö luurin vaan kiinni ja soittaa kahden minuutin päästä uudelleen. En ymmärrä miksei hän tajua luovuttaa. Nyt laitoin ihan selkeän viestin, että anteeks, jos oon ollu ilkeä välillä, mutta haluan lopettaa tän tähän. Ilmoitin myös etten aio vastata puhelimeen mikäli hän soittaa, että jos on asiaa niin laittaa viestiä. (Tämä sen takia ettei hänen kanssaan voi keskustella oikeasti. Hän joko inttää tai ruikuttaa, ei missään tapauksessa Keskustele.) Mielestäni asian pitäisi olla varsin selvä. Mitä tuumitte?
aloittaja vaihtaakin nimimerkkiä huomattuaan, että täältä löytyy toinenkin pisces...joten tästä lähtien saa pisceliinaksi haukkua...
PS.tuossa minun jutussani ei tapahdu minkäänlaista edistystä ja olenpa jo päässyt hieman hänestä irtikin...
kun jaksat kommentoida ja ajatella realistisesti, siitä minä pidänkin teissä kauriissa. Realismi tahtoo meiltä kaloilta päästä välillä unohtumaan ja sitä piirrettä kai alitajuntaisesti vastakkaisessa sukupuolessa etsinkin täydentämään omaa minuuttani...
Asia on juuri noin kun sanot, mutta tämä juttu ei ole ihan sitä miltä näyttää (tai kuulostaa). Siksipä sinunkin on vaikea sitä tietenkin kommentoida, kun et tiedä kaikkea. En vaan viitsi alkaa sitä täällä puimaan yksityiskohtaisesti. Olen saanut paljon apua tämän palstan jutuista ja ymmärränkin ehkä tätä miestä nyt paremmin. Tiedän, että tämä on enemmän tai vähemmän peliä meidän kahden välillä, mutta tunteellisena ihmisenä TUNNEN pienetkin asiat sydänjuurissani asti ja se tekee tästä niin vaikeaa. Ehdotit kuulostelemaan omaa sydäntä, olen tehnytkin niin ja toisaalta tiedän, että tästä ei seuraa kuin sydänsuruja, mutta vaikka kuinka yritän tuon miehen unohtaa, en pysty siihen, ainakaan vielä...ehkä aika tekee tehtävänsä. Kiitos kuitenkin ja hyvää elämää myös sinulle!