Jos vanhempi on heikkoitsetuntoinen, onko hän silloin myös narsistinen? Kokemukseni pohjalta näin on. Minulla on äiti, joka on potenut aina heikkoa itsetuntoa. Miten se näkyi meidän perhe-elämässä? Äitini näkee meidät jälkeläisetkin aina arvottomina, ja myös sellaisina jotka eivät osaa itse yhtään mitään. Äidin on vaikea uskoa että me, hänen arvottomasta majesteetistaan tulleet jälkeläiset, olisimme jotain ja osaisimme jotain sellaista, mitä hän ei osaa. Hän kohtelee meitä kuin itseään. Vanha totuus ja viisaus on että jos joku ei arvosta itseään, ei hän silloin kykene arvostamaan muitakaan. Tämä pätee äitiini todella hyvin. Äitini ei luota itseensä siis hän ei luota lapsiinsakaan. Tästä johtuu se halveksivalta tuntuva käytös joka mitätöi jälkipolven osaamiset ja yleensäkin kaiken hyvän. Hän ei näe lapsissaan mitään arvokasta. Hänkuin anoo meille armoa muilta aivan kuin hän anoisi sitä itselleenkin.
Me jaamme hänen huonoutensa. Se jakaminen lankeaa koko perheen ylle kuin kirous. Jos me teemme oikein, hän ei sitä ymmärrä, vaan sanoo meidän tekevän väärin. Hän ei oikeasti edes tiedä mikä on oikea ja mikä väärä. Se mikä hänestä tuntuu, on oikea, vaikka se olisi kuinka väärä. Hän asettelee asiat omien tunteidensa perusteella kategorioihin, hän tekee päätökset aina: Minusta tuntuu...periaatteella. Hän on raivostuttava koska hän pilaa omalta perheeltään hyvän väittämällä sitä vääräksi omien tuntemuksiensa perusteella. se mikä hänestä tuntuu oikealta on yleensä sellainen, joka hyödyttää jollakin tavalla vain häntä. Hän tekee päätökset lastensa puolesta juuri sillä tuntemuksella, siis mikä hänestä tuntuu hänen kannaltaan katsottuna hyvälle. Sellainen asia on silloin hyväksyttävää lasten tehdä. Muu ei. Näin kaikki asiat viimein pyörivät äidin oman navan ympärillä.
Asioista tulee kammottavia muun perheen kannalta. Äidin vaikutus on suuri ja hän voi muokata lapsen mielen sellaiseksi että lapsi tuntee olonsa hyväksi ainoastaan kun hän hyödyttää muita. Nimenomaan vielä niitä jotka ovat äidille tärkeitä ihmisiä ja joita äidin pitää jostakin syystä mielistellä. Hän laittaa omat lapsensakin mielistelemään suosikkejaan tajuamatta sen aiheuttamaa vaaraa itse lapselle.
Onneksi minä en ole koskaan pitänyt hänestä. Hänestä ei yksinkertaisesti voi pitää.
Me jaamme hänen huonoutensa. Se jakaminen lankeaa koko perheen ylle kuin kirous. Jos me teemme oikein, hän ei sitä ymmärrä, vaan sanoo meidän tekevän väärin. Hän ei oikeasti edes tiedä mikä on oikea ja mikä väärä. Se mikä hänestä tuntuu, on oikea, vaikka se olisi kuinka väärä. Hän asettelee asiat omien tunteidensa perusteella kategorioihin, hän tekee päätökset aina: Minusta tuntuu...periaatteella. Hän on raivostuttava koska hän pilaa omalta perheeltään hyvän väittämällä sitä vääräksi omien tuntemuksiensa perusteella. se mikä hänestä tuntuu oikealta on yleensä sellainen, joka hyödyttää jollakin tavalla vain häntä. Hän tekee päätökset lastensa puolesta juuri sillä tuntemuksella, siis mikä hänestä tuntuu hänen kannaltaan katsottuna hyvälle. Sellainen asia on silloin hyväksyttävää lasten tehdä. Muu ei. Näin kaikki asiat viimein pyörivät äidin oman navan ympärillä.
Asioista tulee kammottavia muun perheen kannalta. Äidin vaikutus on suuri ja hän voi muokata lapsen mielen sellaiseksi että lapsi tuntee olonsa hyväksi ainoastaan kun hän hyödyttää muita. Nimenomaan vielä niitä jotka ovat äidille tärkeitä ihmisiä ja joita äidin pitää jostakin syystä mielistellä. Hän laittaa omat lapsensakin mielistelemään suosikkejaan tajuamatta sen aiheuttamaa vaaraa itse lapselle.
Onneksi minä en ole koskaan pitänyt hänestä. Hänestä ei yksinkertaisesti voi pitää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.