mulla on kaikki hyvin

Onhan se sellasta tämä elämä ja tarkoitan että toisenlaista se on kun on elänyt Kekkosen aikaa parikymmentä vuotta niin ei taho nämä myöhäisemmät ajat ajatuksineen olla kovinkaan tuttuja.

Minuahan sanottiin läskipojaksi nuorena. Viiletin kylällä zyndapilla isän kumiterät jalassa. Koskaan en oikein edes päässyt tyttöihin ja opinkin sitten etten edes yritä. Annoin niiden nauraa minulle ja käänsin sen naurun kiukuksi jolla kävin kiinni työn syrjään. Olen metsätöitä tehnyt ja tiedän että kehuttu olin niissä hommissa. Pidettykin luulen, luottomies kai olin savotoilla, terävässäpäässä minusta pidettiin. Valkosormisuushan siitä tuli minulle niinkuin monille. Isän kurttua en saa enää soimaan vaikka mieli tekeekin joskus kokeilla.

Mutta piti siitä nuoruudestani. Kun en oikein ikäisteni seuraan kelvannut, tulin viettäneeksi aikaa linja-autoaseman baarissa vanhempien miesten kanssa. Opin sotajutut ja kuulin paljon siitä miten tätä maata rakennettiin eikä juuri kiitosta saatu. Veikko Vennamo taisi sitten vasta ymmärtää tavallista maaseudun työmiestä. Ja vaikeaa olisikin ollut vallankumouksellisten sosialistien oppeja arvostaa.

Itsekin kirjoittelen, yösydämellä etenkin. Ja varsinkin paikallislehteen mielipidekirjoituksia. Eipä ne niitä juuri julkaise kun taidan olla vähän pessimistinen jutuissani. Nimimerkkinikin on "Ei tästä mitään enää tule". Se on sanottava että tämä tietokone on vänkä laite ja tämän kanssa maailma on ikäänkuin lähempänä ja sitä on helpompi tutkailla. Sotapäiväkirjatkin löytyvät netistä ja olen oman kylän miesten vaiheita pataljoonan ja ihan komppaniankin tasolla seuraillut. Samalla suunnallahan nuo etenkin talvisodassa tappeli. Oman kylän suojeluskuntatalolta lähtivät miehet matkaan. Kaikkihan ei takaisin tulleet.

Senkin voin sanoa että naimisiin en ikinä päässyt mutta elatusmaksua olen tyttärestä maksanut ja puheväleissä olen tytön kanssa aina ollut vaikka toinen mies sen sitten kasvatti ja kouluttikin. Hyvin se sen teki, en siitä syytä yhtään. Naapurikunnassa on tytär kunnanvirastossa ollut jo pitkään. Lapsenlapsiin ei päässyt sellaista vaarisuhdetta syntymään, varmasti olin etäinen ja vaikea oli sitten niitä vierailuja pitää kovinkaan läheisinä.

Isäni ja äitini ja veljeni jo makaavat koipikankaalla ja siitä samasta on minulle varattu hautapaikka. Kiveen mahtuu vielä minunkin nimeni. Jos siellä jonkinlainen yhteys tai ainakin selkeä päätepiste sitten olisi.

Maahanmuuttajista olisi muotia sanoa jotain mutta mitäpä niistä sanoisin. En ole montaa mustaa miestä nähnyt ja nämä nykyiset tulokkaat katsovat kohdatessa maahan. Ei ne ylpeile ainakaan täälläpäin. Yhden Vernerin kanssa opittiin kun opeteltiin kirkonkylällä syömään pitsoja turkkilaisten grillissä. Hyvältä ne maistuvat ja palvelusta ei ole ollut ikinä sanomista. Astiat ja pöytäliinat on nähäpäälle puhtaita.

Sätissä olen enimmäkseen katsellut ihmisten juttelua. Mukavaa se on lukea kun naisimmeiset höpöttävät ja miehenpuolet miehistelevät! Riitaista joskus on mutta niinhän taitaa olla missä tahansa missä ihmisiä yhteen lyödään.

Välillä mietin että ei se tämä ihmisen elämä ole oikein mistään kotoisin. Lottovoittoa kytätään ja viinaa juodaan sen minkä maha kestää. Pääkään ei kai sitä meinaa kestää. Olen ajatellut että metsän eläimillä saattaa olla paljon enemmän sisältöä touhussaan. Kyllä kai siinä hirvi tuntee elävänsä kun henkensä edestä pakenee jahtiporukkaa. Tai susi vaikka, kun se on saanut verenvainun ja sydän hakkaa kun se vaistonsa varassa hakee saalistaan. Lintuja en ole tavakseni ottanut ruokkia. Siksi kysynkin että olisi etes jonkunlaista dialoogia tässä, että onkos linnuilla joku syy kelpuuttaa vain kauraa lyhteisiinsä? Tämä ei ole minulle konsanaan selvinnyt.

En nyt tiedä sitten että onko tämä hyvinvoimista. Sairauksista en sanonut mitään koska mitäpä niistä levittelemään. Mukava se on kuulla että jesponimailla on kaikki hyvin eikä edes eturauhanen kiusaa!

Minä tykkäsin sinun jutusta kun sulla on asiat melkeenpä yhtä hyvin kuin itelläni. Huomasin samalla lukkee oman kirjotukseni uudestaan ja oli siinä monta virhettä tullu, sanon suoraan että vähän saattoin olla kurkannu puteliin kun oli semmonen rauhaisa yön hetki ja hyvä tunnelma sikäli että sydän sykki hyvää mieltä, sen kunniaksi tein ensin yhden plörön ja sitte toisen. Seuraavan kerran sitte jouluna konjakit kahvin kanssa, että sen juopompi en oo.
Sanoin että melkeenpä yhtä hyvin kuin mulla ja tarkotin että mulla ei oo valkosormia kiusana, lättäjalat kylläkin on ja polvia juilii kun säät vaihtelelee. Sulla on hyvät ja joviaalit näkemykset maailmasta ja silmää nähdä siisteys niin kuin puhtaat pöytäliinat ja ulkomaalasten yritys olla kunnon tavalla täällä meillä. Minua eivät oo haitaneet enkä minä heitä mutta aattelen joskus millasta olis olla toisessa tyyten erilaisessa maassa itelläni, tottua vaikka kuumaan ja että olis suu ja silmät täyten hiekkaa aamusta kun avaa ja missä siellä ruokakaan kasvaa vaikka kyllähän meiläkin kasvaa hyvää hiekkamaan perunaa. Onko sulla viljelystä?
En osaa elukoitten herkuista paljoo sanoo mutta kaura sopii varmaan elukoille ja ihmisille ja on terveelistä, itekin puurona syön ja sen mitä leivon sämpyliä niin siihen lissään. Kokeiles.
Mulla on tässä metällinen oravia jotka vie tiasten rasvat mennessään. Mukavia niitä on seurata, kaikkea. Naapuria ei oo aivan liki mutta valot kuultaa yhden naisihmisen ikkunasta, en tässä nimeä viitti laittaa, etunimeä ees kun saattaa sekin näitä lukea mutta senverran voin sanoo että mukava ihminen vaikka kiukkusena pidetään ja sukat kuttoo meilkein yhtä sopivat kuin minun sisko. Olen sille joskus saattanut jotakin ehdotella mutta eikun huitasee ja sanoo että josset kymmenettä kupillista kahvia ole vailla niin lähehän jo omaan kottiis . Lähden tottakai.
Tässä enempiä osaa kirjotella tällä kertaa. Mulla on kirveenvarsi työn alla ja sitä ajattelin vielä nävertää ennenkun paan itteni vatupassiin.
Kyllä.tästä.jotain.tulee joten älä huoli eppäillä.

Onhan se mukavaa, imakkata olisi äitivainaa sanonut, huomata että on kuitenkin syvämietteisiä toisiakin, kohtalonsa kanssa jossain määrin samansuuntaisilla poluilla taivaltavia.

Ei ole metsää tai peltoa tullut perinnöksi. Isä ja äiti möi pienen kototilan kun muuttivat kirkolle. Naapurin isäntä sen osti lähinnä poikansa moottoripyörä touhuille kun oli sen verran mäkistä maastoa. Äidin puolelta olin kuolinpesän osakkaana mutta niin oli kymmenet muutkin, jonkinlaista kituliasta yhteismetsää mitä lie Kainuusta. Enemmän siitä maksuja oli kuin tuloja.

Vaan olen minä ihan rehellisesti saanut EU:n rahaa. Semmoisia partanaamoja opetin vanhoille metsätyötaidoille. Siitä sain. Oli oikein hevoset vetohommissa.

Minä muistan elävästi että kansakoulun uskontokirjassa oli kuva kaksoisvirranmaasta ja vaikka oli muuten hiekkaista niin ne jokien tulva-alanteet oli nätisti vihantia. Kyllä siellä varmasti ne taatelit ja halva kasvaa. Miksei kasvaisi lanttu ja turnipsikin?

Leikillä minä siitä viinanjuonnista ja enempi oman kylän miehiä tarkoitin. Elä ota itteesi ja siistit ne kuuluu sinun napanteritapasi olevan.

Nättiä oli kun mainitsit kirveenvarren. Minullakin vielä syntyy pokasahaan puuosat ja minun veistämiä niin keksin kuin petkeleen varsia aina on kehuttu käteensopiviksi ja sileiksi.
Hyviä petkeleenteriä siis sellaisia nilaa ohuestiottavia ei vaan taho saaha kun ammattisepiltä ja ne on arvokkaita.

En ollut sitä niin ajatellutkaan mutta samasta eväästähän ne linnut ja oravat elää. On siinä varsin tekeminen jos ei taho toisia niistä ruokkia!

Saattaa se olla herralla siellä kahviakestäväinen maha. Vaan somalta naisihmiseltä se naapuri kuulostaa. Uskon tosipuheella että on varmasti mukava niitä valoja ja niiden sammumisia seurata illanhämyn läpi. Itte olen ajatellut että torilta pitääkin kysellä sellaisia vanhanajan villasukkia missä ne kantapäät on tehty oikealla tavalla kestämään.

Kyllähän tästä toensanoen aina jotain tulee. Mutta liian tyytyväiseksi ei sovi heittäytyä. Niinkin ajattelin että miksei sitä sovi näin yösydämellä lääkkeeksi ottaa olkien kulumasärkyihinkin näykky tai kaksi.

Mitäs näihin nyt on tapana loppuun präntätä?

Hei ny ja hyviä vointeja!

Tervepä terve. Kuuleppa kun minä pienessä pöhnässä vähän sen kerrostalo osakkeen kanssa liiottelin, ei se oo neljännessä kerroksessa eikä mittään hissiäkkään oo, melkeen se on maan tasalla ja juoppolallit kurkkii akkunasta sissään, usein on lavia rasvanen nokan jälki lasissa, sanoo vuokralainen joka siinä asuu ja aika halvalla asuukin. Ite minä olen enempi tämmöinen mettäpöllö nykyään ja tykkään täällä äiten mökillä ollakin varsinkin sen naapurin naisihmisen akkunanvalon takia ja muutenkin on raitis ja mukava asento. Mulla on tehdastekonen klapisaha kun en pokasahaan osannu niitä naruja oikealla tavalla laittaa vaan aina sahasin ne poikki mutta olen pähkinyt että naru pitäskin varmaan laittaa terän yläpuolelle eikä alapuolelle niin ei olis niin herkkä katkiamaan. Vai mitä sinä asiaintuntijana olet mieltä.
Saattas siskolikka sullekin kutoa käypäset sukat, hyvän kantapään se tekee, semmosen tollukan ettei tahdo kumiteräsaappaaseen mahtua muuten kun tunkemalla. Nyt sillä on kiireet kun sika pistettiin lahtiin ja on makkaranväännöt ja paltut ja syltyt tehtävä ja kinkku suolattava kiireisemmin mutta ens jouluna ehkä.
Onko sulla tavanomaset jalkaterät vai millaset myhkyrät? Mulla kansakouluaikaan kylmetty varpaat kun kovassa pakkasessa hiihettiin eikä oo jälellä kun noin joka toinen, olivat jäisinä napsahtenneet enkä mittään vaivaa tuntenu, äitee illalla kun tyhjenti minun hiihtosukat kuivumaan, ihmetteli että rautanaulojako rukka oot sukkiin piilottanu. Armeijassa kouluttivat minusta miinaharavan, sano kapiaset että tommosia varpaita ei kun harvoin näkkee. Olin ylpiä. Mulle on tulossa iltavieras, Toivo tuolta alakylältä ja hänen tahdostaan taitaa olla pakko tehdä plörö taikka kaksi, siinä on semmonen veikko että ei paljoo tarvii suostutella. Mutta niinku eellä olen sanonu, juoppoa minusta ei saa tekemälläkään, Toivosta ehkä saiskin.
Onko sulla tapana pittää putelia pöydänjalan takana piilossa?
Ei tässä nyt muuta. Voin kaverilta kysellä semmosta sopivaa kuivaa puutavaraa sinun kalttuurautaas. Voihan hyvästi