Dementialääkkeet tehottomia

On tietenkin hyvä että äitisi sai apua. Kyseissä tutkimuksessa kuitenkin todettiin että lääkkeet olivat kustannustehottomia. Niiden teho ei sanottavasti poikennut plasebosta kun kyseessä oli potilasryhmä joka oli oikeutettu saamaan hoitoa. Kun kyseessä oli lääkevalmistajien tarkasti rajaama ryhmä (käsittäen vain n. 10 % dementiapotilaista), tulokset olivat lupaavampia. Ilmeisesti äitisikin oli niitä onnekkaita jotka kuuluivat tähän kymmeneen prosenttiin.

Lääkehoitoa ei pidä evätä koska muut eivät hyödy. Sen sijaan lääkemääräyskriteereitä kannattaisi vakavasti tarkastella. Ymmärrän kyllä että omaiset tahtovat lääkettä pahasti dementoituneelle mummolleen, mutta jos tutkimusten mukaan hoito ei enää tällaisiin potilaisiin auta, sitä ei pidä määrätä. Tai määrätköön lääkäri näissä tapauksissa plaseboa. Se ei rasita yhteiskunnan kukkaroa, mutta pitää omaiset tyytyväisenä ja auttaa vanhustakin yhtä hyvin kuin oikeakin lääke. Ne joihin lääke voisi potentiaalisesti tehota, olkoot siihen edelleenkin oikeutettuja, mutta tämä ryhmä on pieni.

Herra kirjoitti:

On tietenkin hyvä että äitisi sai apua. Kyseissä tutkimuksessa kuitenkin todettiin että lääkkeet olivat kustannustehottomia. Niiden teho ei sanottavasti poikennut plasebosta kun kyseessä oli potilasryhmä joka oli oikeutettu saamaan hoitoa. Kun kyseessä oli lääkevalmistajien tarkasti rajaama ryhmä (käsittäen vain n. 10 % dementiapotilaista), tulokset olivat lupaavampia. Ilmeisesti äitisikin oli niitä onnekkaita jotka kuuluivat tähän kymmeneen prosenttiin.

Lääkehoitoa ei pidä evätä koska muut eivät hyödy. Sen sijaan lääkemääräyskriteereitä kannattaisi vakavasti tarkastella. Ymmärrän kyllä että omaiset tahtovat lääkettä pahasti dementoituneelle mummolleen, mutta jos tutkimusten mukaan hoito ei enää tällaisiin potilaisiin auta, sitä ei pidä määrätä. Tai määrätköön lääkäri näissä tapauksissa plaseboa. Se ei rasita yhteiskunnan kukkaroa, mutta pitää omaiset tyytyväisenä ja auttaa vanhustakin yhtä hyvin kuin oikeakin lääke. Ne joihin lääke voisi potentiaalisesti tehota, olkoot siihen edelleenkin oikeutettuja, mutta tämä ryhmä on pieni.

Lue lisää

Olemme harvinaisen samaa mieltä, juuri noin yritin asiaani esittää.
Me suomalaiset olemme jotenkin lääkkeiden lumoissa muutenkin, lääkärihän on huono, jos ei kirjoita jotain reseptiä vaivasta riippumatta:)

auttaa kirjoitti:

Olemme harvinaisen samaa mieltä, juuri noin yritin asiaani esittää.
Me suomalaiset olemme jotenkin lääkkeiden lumoissa muutenkin, lääkärihän on huono, jos ei kirjoita jotain reseptiä vaivasta riippumatta:)

Lue lisää

Olen työssä laitoksessa, joka käyttää omaisten painostuksesta kalliita dementialääkkeitä. Monen tila huononee, mutta silti vaan käytetään. En muista viidentoista vuoden aikana tapausta, että dementiaa olisi voitu läkkeillä torjua tai hidastaa, jos se ei ole ollut selkeästi jonkin sairauden aiheuttama juttu.
Kyseessä ihan raaka petos ja bisnes.

Sairaanhoitaja kirjoitti:

Olen työssä laitoksessa, joka käyttää omaisten painostuksesta kalliita dementialääkkeitä. Monen tila huononee, mutta silti vaan käytetään. En muista viidentoista vuoden aikana tapausta, että dementiaa olisi voitu läkkeillä torjua tai hidastaa, jos se ei ole ollut selkeästi jonkin sairauden aiheuttama juttu.
Kyseessä ihan raaka petos ja bisnes.

Lue lisää

"dementiaa olisi voitu läkkeillä torjua tai hidastaa, jos se ei ole ollut selkeästi jonkin sairauden aiheuttama juttu."
Mitä tarkoitit tällä??

Dementtian taustalla on aina jokin sairaus, joka pitää diagnosoida jokaisen kohdalla, että voidaan suunnitella ja toteuttaa hänen sairauteensa yksilöllinen hoito. Jokainen sairastunut etenee omaa vauhtiaan, ja jokaisen sairauteen liittyy erilaisia käytös- ym. oireita. Lisätitetoa dementoivista sairauksista löytyy esim. www.dementiahoitoyhdistys.fi sivustoilta.

Ja vielä niistä lääkkeistä. Olen työskennellyt 15 vuotta vanhusten parissa, siitä viimeiset 5 vuotta dementtia-osastolla, osan aikaa dementoituneiden päivähoidossa. Koko ajan käyden myös erilaisissa koulutuksissa kuulemassa uusinta tietoa. Dementtia lääkkeet määrätään aina tutkimusten jälkeen, niitä ei saa määrätä ensimmäistä kertaa esim. terveyskeskuslääkäri. Lääkkeiden tarkoitus ei ole parantaa, dementiaahan ei voi pysäyttää eikä parantaa, vaan parantaa potilaan vireystilaa ja selviämistä jokapäiväisissä askareissa. Ja KYLLÄ niistä on hyötyä, niille kenelle ne vaikuttavat.
Ja viimeksi vielä, laitoksissa hoidetaan eritavoin dementoituneita vanhuksia, kuin heidän hoitoonsa erikoistuneissa dementtia-yksiköissä.

Kaikkea toivoa ei saa dementoituneiden omaisilta missään nimessä poistaa sanomalla, että dementtia lääkkeet ovat petosta. Koska näillä lääkkeillä voidaan saavuttaa muutamia hetkiä, kuukausia jopa vuosiakin lisää aikaa niin, ettei potilas ole vielä edennyt viimeiseen vaiheeseen.

Herra kirjoitti:

On tietenkin hyvä että äitisi sai apua. Kyseissä tutkimuksessa kuitenkin todettiin että lääkkeet olivat kustannustehottomia. Niiden teho ei sanottavasti poikennut plasebosta kun kyseessä oli potilasryhmä joka oli oikeutettu saamaan hoitoa. Kun kyseessä oli lääkevalmistajien tarkasti rajaama ryhmä (käsittäen vain n. 10 % dementiapotilaista), tulokset olivat lupaavampia. Ilmeisesti äitisikin oli niitä onnekkaita jotka kuuluivat tähän kymmeneen prosenttiin.

Lääkehoitoa ei pidä evätä koska muut eivät hyödy. Sen sijaan lääkemääräyskriteereitä kannattaisi vakavasti tarkastella. Ymmärrän kyllä että omaiset tahtovat lääkettä pahasti dementoituneelle mummolleen, mutta jos tutkimusten mukaan hoito ei enää tällaisiin potilaisiin auta, sitä ei pidä määrätä. Tai määrätköön lääkäri näissä tapauksissa plaseboa. Se ei rasita yhteiskunnan kukkaroa, mutta pitää omaiset tyytyväisenä ja auttaa vanhustakin yhtä hyvin kuin oikeakin lääke. Ne joihin lääke voisi potentiaalisesti tehota, olkoot siihen edelleenkin oikeutettuja, mutta tämä ryhmä on pieni.

Lue lisää

Kuka hyötyy ja kuka ei, jos osalle ei edes aloiteta kokeilu mielessä??? Kukaan ei osaa sitä ennustaa, eikä sitä mitkään TT ym. kuvaukset kerro.
Minusta aikamoiseen jumalan asemaan asettaa kyllä lääkäri itsensä, jos ilman kokeiluakin tietää, että hyödyttääkö vai ei. Ja se, että hyödyttääkö, sekin näkyy vasta n. 3 kk:n kuluttua lääkkeen aloituksesta.
Lääkkeitä on eriasteisia, toiset dementian alkuvaiheeseen, toiset kuten ebixa keskivaikean ja vaikena dementtia oireisiin.
Minusta aina kannattaa kokeilla. Lääkkeethän eivät paranna, mutta ne voivat hidastaa taudin etenemistä, ja omista kokemuksistani (yli 15v hoitajana) voin sanoa, että omaisille on tärkeää, että kaikki mahdollisuudet on kokeiltu ja hyväksi käytetty.
Kyllä niitä yhteiskunnan rahoja menee monessa muussa asiassa paljon turhempaankin. Minusta tälle ikäpolvelle, joka on koko ikänsä tätä yhteiskuntaa rakentanut ja raskasta työtä tehnyt, kuuluu että heitäkin hoidetaan ja heidänkin puolestaan kokeillaan. Ei kannata unohtaa, että itsekkin joka hetki vanhenemme, ja hyvässä lykyssä itsekkin dementoidumme. Eikö silloin ole hyvä, että on laajaa tietoa kerätty kokeilemalla näitäkin lääkkeitä. Varmasti meistäkin jokainen haluaisi dementoituessaan jokaainoan keinon käyttää, vai mitä??

tietävänsä kirjoitti:

Kuka hyötyy ja kuka ei, jos osalle ei edes aloiteta kokeilu mielessä??? Kukaan ei osaa sitä ennustaa, eikä sitä mitkään TT ym. kuvaukset kerro.
Minusta aikamoiseen jumalan asemaan asettaa kyllä lääkäri itsensä, jos ilman kokeiluakin tietää, että hyödyttääkö vai ei. Ja se, että hyödyttääkö, sekin näkyy vasta n. 3 kk:n kuluttua lääkkeen aloituksesta.
Lääkkeitä on eriasteisia, toiset dementian alkuvaiheeseen, toiset kuten ebixa keskivaikean ja vaikena dementtia oireisiin.
Minusta aina kannattaa kokeilla. Lääkkeethän eivät paranna, mutta ne voivat hidastaa taudin etenemistä, ja omista kokemuksistani (yli 15v hoitajana) voin sanoa, että omaisille on tärkeää, että kaikki mahdollisuudet on kokeiltu ja hyväksi käytetty.
Kyllä niitä yhteiskunnan rahoja menee monessa muussa asiassa paljon turhempaankin. Minusta tälle ikäpolvelle, joka on koko ikänsä tätä yhteiskuntaa rakentanut ja raskasta työtä tehnyt, kuuluu että heitäkin hoidetaan ja heidänkin puolestaan kokeillaan. Ei kannata unohtaa, että itsekkin joka hetki vanhenemme, ja hyvässä lykyssä itsekkin dementoidumme. Eikö silloin ole hyvä, että on laajaa tietoa kerätty kokeilemalla näitäkin lääkkeitä. Varmasti meistäkin jokainen haluaisi dementoituessaan jokaainoan keinon käyttää, vai mitä??

Lue lisää

Olet oikeassa, kokeilematta ei voi tietää. Ymmärsinköhän oikein, kun ajattelin vastaajien kritisoivan lääkehoitoja dementian edettyä jo toivottoman pitkälle?
Äitini on hyötynyt, kuten edellä kerroin, mutta joku päivä pillerit eivät enää auta. Lääkärin vähemmän mukava homma on kertoa se omaisille, jotka eivät välttämättä kykene tilannetta hyväksymään. Ehkä ajatus edes jonkinlaisesta hoidosta tuntuu potilaan läheisistä vastoin parempaa tietoakin lohdulliselta?

tietävänsä kirjoitti:

Kuka hyötyy ja kuka ei, jos osalle ei edes aloiteta kokeilu mielessä??? Kukaan ei osaa sitä ennustaa, eikä sitä mitkään TT ym. kuvaukset kerro.
Minusta aikamoiseen jumalan asemaan asettaa kyllä lääkäri itsensä, jos ilman kokeiluakin tietää, että hyödyttääkö vai ei. Ja se, että hyödyttääkö, sekin näkyy vasta n. 3 kk:n kuluttua lääkkeen aloituksesta.
Lääkkeitä on eriasteisia, toiset dementian alkuvaiheeseen, toiset kuten ebixa keskivaikean ja vaikena dementtia oireisiin.
Minusta aina kannattaa kokeilla. Lääkkeethän eivät paranna, mutta ne voivat hidastaa taudin etenemistä, ja omista kokemuksistani (yli 15v hoitajana) voin sanoa, että omaisille on tärkeää, että kaikki mahdollisuudet on kokeiltu ja hyväksi käytetty.
Kyllä niitä yhteiskunnan rahoja menee monessa muussa asiassa paljon turhempaankin. Minusta tälle ikäpolvelle, joka on koko ikänsä tätä yhteiskuntaa rakentanut ja raskasta työtä tehnyt, kuuluu että heitäkin hoidetaan ja heidänkin puolestaan kokeillaan. Ei kannata unohtaa, että itsekkin joka hetki vanhenemme, ja hyvässä lykyssä itsekkin dementoidumme. Eikö silloin ole hyvä, että on laajaa tietoa kerätty kokeilemalla näitäkin lääkkeitä. Varmasti meistäkin jokainen haluaisi dementoituessaan jokaainoan keinon käyttää, vai mitä??

Lue lisää

Olet oikeassa, kokeilematta ei voi tietää. Ymmärsinköhän oikein, kun ajattelin vastaajien kritisoivan lääkehoitoja dementian edettyä jo toivottoman pitkälle?
Äitini on hyötynyt, kuten edellä kerroin, mutta joku päivä pillerit eivät enää auta. Lääkärin vähemmän mukava homma on kertoa se omaisille, jotka eivät välttämättä kykene tilannetta hyväksymään. Ehkä ajatus edes jonkinlaisesta hoidosta tuntuu potilaan läheisistä vastoin parempaa tietoakin lohdulliselta?

auttaa kirjoitti:

Olet oikeassa, kokeilematta ei voi tietää. Ymmärsinköhän oikein, kun ajattelin vastaajien kritisoivan lääkehoitoja dementian edettyä jo toivottoman pitkälle?
Äitini on hyötynyt, kuten edellä kerroin, mutta joku päivä pillerit eivät enää auta. Lääkärin vähemmän mukava homma on kertoa se omaisille, jotka eivät välttämättä kykene tilannetta hyväksymään. Ehkä ajatus edes jonkinlaisesta hoidosta tuntuu potilaan läheisistä vastoin parempaa tietoakin lohdulliselta?

Lue lisää

Käytön lopettaminen sairauden loppuvaiheessakin aiheuttaa aikamoisen romahduksen asiakkaan toimintakykyyn. Meillä ainakin ne kenellä on lopetettu MMSE:n pisteiden tiputtua olemattomiin, on myös toimintakyky tippunut. Ja taas niillä, joilla pisteet ovat nollilla, ja silti on jatkettu lääkitystä, on toimintakyky säilynyt kohtalaisen pitkään. Mutta, kuten sanottu, yksilöllisiä ovat vaikutukset.

Sairaanhoitaja kirjoitti:

Olen työssä laitoksessa, joka käyttää omaisten painostuksesta kalliita dementialääkkeitä. Monen tila huononee, mutta silti vaan käytetään. En muista viidentoista vuoden aikana tapausta, että dementiaa olisi voitu läkkeillä torjua tai hidastaa, jos se ei ole ollut selkeästi jonkin sairauden aiheuttama juttu.
Kyseessä ihan raaka petos ja bisnes.

Lue lisää

Jos kukaan ei ole koskaan ennen kuullut/lukneut tapauksesta, jossa dementialääkkeet auttaisivat, niin nyt kerron yhden.
Anoppini on syönyt Ariceptia useita vuosia, ja aluksi näytti siltä, että MMS-testin tulos oli jopa aikaisempaa parempi. Sitten MMS-testin tulos oli jo niin huono, että suositusten mukaan se olisi pitänyt jo lopettaa.
Kuitenkin sitä jatkettiin - KUKAAN EI EHDOTTANUT TEHOKKAAMMAN LÄÄKKEEN VAIHTAMISTA; VAIKKA SITÄ OLISI JO OLLUT!
Noin vuosi sitten tilanne meni todella huonoksi - LÄÄKITYSTÄ LISÄTTIIN SKITSOFRENIALÄÄKKEELLÄ entisten dementia- ja käytöshäiriölääkkeen lisäksi. Hän nimittäin sekosi täysin, mikä ilmeisesti johtui paikan vaihdoksesta, kun joutui tilapäisesti olemaan eri paikassa kuin aikaisemmin, vaikka ihmiset tuttuja olivatkin.
Vuosi sitten olimme jokseenkin varmoja, että se jää hänen viimeiseksi jouluksi, jolloin hän on vähääkään tolkuissaan ja on vielä kotona. Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut - kun sitten viimein vaihdettiin lääkeet. Hän on paljon paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, MMS-testin tulos on samaa tasoa kuin on ollut jo useita vuosia eikä käytöskään ole ainakaan kotona entistä levottomampi.
En mainosta, mutta jos Aricept ei tehoa, niin Ebixa on ainakin halvempi ja tässä nimenomaisessa tapauksessa siitä on ollut apua.

"Totta on, ettei Aricept kaikilla "toimi", mutta aina kannattaa kokeilla, koska mistäs sen muuten tietää"

Noita kaksoissokkoutuskokeita tehdään juuri siksi, että tiedettäisiin, onko lääke tehokasta. Siinä vaiheessa kun se on markkinoilla siinä ei enää pitäisi olla arvuutteluja "kokeile niin tiedät".

Mistäpä sen todella tietää, vaikka placebovaikutus olisikin niin merkittävä, että vaivat paranevat sillä.

*Valistunut* kirjoitti:

"Totta on, ettei Aricept kaikilla "toimi", mutta aina kannattaa kokeilla, koska mistäs sen muuten tietää"

Noita kaksoissokkoutuskokeita tehdään juuri siksi, että tiedettäisiin, onko lääke tehokasta. Siinä vaiheessa kun se on markkinoilla siinä ei enää pitäisi olla arvuutteluja "kokeile niin tiedät".

Mistäpä sen todella tietää, vaikka placebovaikutus olisikin niin merkittävä, että vaivat paranevat sillä.

Lue lisää

Jos "valistunut" oikeasti ajattelet, näinhän on joka lääkkeen kohdalla.
Saat masennukseen jonkin lääkkeen, tietyn ajan kuluttua huomataan ettei sillä ole sinulle juurikaan vaikutusta isommallakaan annoksella, tai saat siitä pahoja sivuvaikutuksia. Se on lopetettava/vaihdettava toiseen. Parkinson-lääkkeet... särkylääkkeet...antibiootit..jne

Me kaikki ollaan yksilöitä, mikä toiselle auttaa ei toisella vaikuta ollenkaan.
Mahtavaa, että Alzheimer-lääkkeitä on kehitetty ja kehitellään edelleen. Moni dementoituva saa lisää laatua elämäänsä!

Kyllä herra tietää ko. lääkkeiden tutkimuksista ja on kehdannut etsiä niitä. Niissä tutkimuksissa on vain se vika, mitä Scheider kirjoitti mainitsemassani artikkelissa. Ne on testattu potilailla, jotka eivät edusta tyypillisintä potilasjoukkoa, jolle lääkkeen kuitenkin määrätään. Mainitsemani Lancet-lehden tutkimus oliensimmäinen (ja edelleen ainoa) jossa tutkittiin nimenomaan potilaita, joiden valintakriteerinä oli sellainen alzheimerin tauti, johon potilas on oikeutettu saamaan lääkitystä. Mitään muita kriteereitä ei ollut. Tällaiseen peruspotilasjoukkoon donepezil ei tehonnut plaseboa paremmin.

Huomaa vielä, että tämä koski Alzheimerin tautia. Se on toki yleisin, mutta silti vain yksittäinen dementiatyyppi. Esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöisten dementioihin useimmat lääkkeet toimivat paremmin. En minä ole poistamassa dementikoiden lääkitystä. Olen hakemassa siihen jotain järkeä. Monet dementikot varmasti hyötyvät lääkkeistä ja heillä lääkitys pysyköön. Jos potilaalla on kuitenkin pitkälle kehittynyt alzheimerin tauti, donepzilin käyttöä ei nykytiedon nojalla voi perustella.

Jos narrilla on uudempaa tietoa, antakoon viitteitä. Jos ne ovat asiallisia, muutan kyllä kantaani. Jos eivät, teen narrista pellen.

Herra kirjoitti:

Kyllä herra tietää ko. lääkkeiden tutkimuksista ja on kehdannut etsiä niitä. Niissä tutkimuksissa on vain se vika, mitä Scheider kirjoitti mainitsemassani artikkelissa. Ne on testattu potilailla, jotka eivät edusta tyypillisintä potilasjoukkoa, jolle lääkkeen kuitenkin määrätään. Mainitsemani Lancet-lehden tutkimus oliensimmäinen (ja edelleen ainoa) jossa tutkittiin nimenomaan potilaita, joiden valintakriteerinä oli sellainen alzheimerin tauti, johon potilas on oikeutettu saamaan lääkitystä. Mitään muita kriteereitä ei ollut. Tällaiseen peruspotilasjoukkoon donepezil ei tehonnut plaseboa paremmin.

Huomaa vielä, että tämä koski Alzheimerin tautia. Se on toki yleisin, mutta silti vain yksittäinen dementiatyyppi. Esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöisten dementioihin useimmat lääkkeet toimivat paremmin. En minä ole poistamassa dementikoiden lääkitystä. Olen hakemassa siihen jotain järkeä. Monet dementikot varmasti hyötyvät lääkkeistä ja heillä lääkitys pysyköön. Jos potilaalla on kuitenkin pitkälle kehittynyt alzheimerin tauti, donepzilin käyttöä ei nykytiedon nojalla voi perustella.

Jos narrilla on uudempaa tietoa, antakoon viitteitä. Jos ne ovat asiallisia, muutan kyllä kantaani. Jos eivät, teen narrista pellen.

Lue lisää

käyt puolustuskannalle? Pyrkimykseni ei ollut ryhtyä väittelyyn kanssasi. Ehkä esitin asiani jotenkin tökerösti... Kirjoitukseni poitti oli tarkoitus olla se, ettei lääkefirmojen tutkimuksiakaan kai ole syytä tyrmätä. Eikös niillä ole saatu paljon hyvää aikaan!
Edelleen tarkoitukseni ei ollut mitätöidä esille tuomaasi tutkimusta, onhan se käsittääkseni varsin arvostetusta julkaisusta.

Alunperin lähdin kommentoimaan asiaa siksi, että noin ensilukemalta kirjoituksestasi mieleeni tuli se, että kaikki dementialääkkeet ovat tehottomia (otsikko: dementialääkkeet tehottomia), tämä tutkimushan oli tehty vain donepetsiilillä. Toiseksi tuli tunne, että mielestäsi maailmassa määrätään paljon turhia lääkkeitä ja ihmiset syövät lääkkeitä aiheetta noin yleensäkin. ("uskomuslääkintää").

Ja korostan vielä, että nämä ovat omia mielipiteitäni - ei hyökkäys ketään vastaan, joten älköön kukaan vaivautuko nousemaan takajaloilleen koska minusta ei saa väittelijää mihinkään keskusteluun.

Herraa en ole pyytänyt muuttamaan kantaansa, jokaisella on oikeus omiin juttuihinsa. En myöskään ala vimmatusti haalimaan kaikenmaailman tutkimustuloksia, koska olen siihen liian laiska. Näin ollen valitettavasti herra ei pääse kukkoilemaan tekemällä narrista pelleä :)

Lopuksi haastan kaikki lukijat vielä miettimään, mikä on dementoituvien hoidon kohdalla yhteiskunnalle kallista? Lääkehoito, joka johtaa pieneenkin toimintakyvyn nousuun vai ennenaikainen laitoshoito?

narri kirjoitti:

käyt puolustuskannalle? Pyrkimykseni ei ollut ryhtyä väittelyyn kanssasi. Ehkä esitin asiani jotenkin tökerösti... Kirjoitukseni poitti oli tarkoitus olla se, ettei lääkefirmojen tutkimuksiakaan kai ole syytä tyrmätä. Eikös niillä ole saatu paljon hyvää aikaan!
Edelleen tarkoitukseni ei ollut mitätöidä esille tuomaasi tutkimusta, onhan se käsittääkseni varsin arvostetusta julkaisusta.

Alunperin lähdin kommentoimaan asiaa siksi, että noin ensilukemalta kirjoituksestasi mieleeni tuli se, että kaikki dementialääkkeet ovat tehottomia (otsikko: dementialääkkeet tehottomia), tämä tutkimushan oli tehty vain donepetsiilillä. Toiseksi tuli tunne, että mielestäsi maailmassa määrätään paljon turhia lääkkeitä ja ihmiset syövät lääkkeitä aiheetta noin yleensäkin. ("uskomuslääkintää").

Ja korostan vielä, että nämä ovat omia mielipiteitäni - ei hyökkäys ketään vastaan, joten älköön kukaan vaivautuko nousemaan takajaloilleen koska minusta ei saa väittelijää mihinkään keskusteluun.

Herraa en ole pyytänyt muuttamaan kantaansa, jokaisella on oikeus omiin juttuihinsa. En myöskään ala vimmatusti haalimaan kaikenmaailman tutkimustuloksia, koska olen siihen liian laiska. Näin ollen valitettavasti herra ei pääse kukkoilemaan tekemällä narrista pelleä :)

Lopuksi haastan kaikki lukijat vielä miettimään, mikä on dementoituvien hoidon kohdalla yhteiskunnalle kallista? Lääkehoito, joka johtaa pieneenkin toimintakyvyn nousuun vai ennenaikainen laitoshoito?

Lue lisää

Itse olen ollut työssä vanhainkodissa monellakin osastolla, ja todellakin ihmettelen sitä lääkkeiden määrää, jota potilaisiin työnnetään. On varmasti hyvä, jos lääkkeillä voidaan viivästyttää laitokseen joutumista. Vaan entäpä sitten, kun potilas on siellä ja toimintakykyyn ei lääkityksellä ole näkyvää vaikutusta?

Kyllä minunkin mielestäni viimeistään siinä vaiheessa kannattaa ottaa laskin käteen ja miettiä, onko tässä kaikessa järkeä. Meidän henkilökunnan on vain niin helpo antaa lääkkeitä, kun itse emme niitä maksa.

Herra kirjoitti:

Kyllä herra tietää ko. lääkkeiden tutkimuksista ja on kehdannut etsiä niitä. Niissä tutkimuksissa on vain se vika, mitä Scheider kirjoitti mainitsemassani artikkelissa. Ne on testattu potilailla, jotka eivät edusta tyypillisintä potilasjoukkoa, jolle lääkkeen kuitenkin määrätään. Mainitsemani Lancet-lehden tutkimus oliensimmäinen (ja edelleen ainoa) jossa tutkittiin nimenomaan potilaita, joiden valintakriteerinä oli sellainen alzheimerin tauti, johon potilas on oikeutettu saamaan lääkitystä. Mitään muita kriteereitä ei ollut. Tällaiseen peruspotilasjoukkoon donepezil ei tehonnut plaseboa paremmin.

Huomaa vielä, että tämä koski Alzheimerin tautia. Se on toki yleisin, mutta silti vain yksittäinen dementiatyyppi. Esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöisten dementioihin useimmat lääkkeet toimivat paremmin. En minä ole poistamassa dementikoiden lääkitystä. Olen hakemassa siihen jotain järkeä. Monet dementikot varmasti hyötyvät lääkkeistä ja heillä lääkitys pysyköön. Jos potilaalla on kuitenkin pitkälle kehittynyt alzheimerin tauti, donepzilin käyttöä ei nykytiedon nojalla voi perustella.

Jos narrilla on uudempaa tietoa, antakoon viitteitä. Jos ne ovat asiallisia, muutan kyllä kantaani. Jos eivät, teen narrista pellen.

Lue lisää

Haluaisin kysyä muutamaa asiaa, oikaiskaa jos olen väärässä: vajavaisella englannin kielen taidollani käsitin, että tutkimuksessa oli ollut lievää ja keskivaikeaa AT:a sairastavia ihmisiä? Tälle ryhmälle Aricept on tarkoitettu? Ja tästä ryhmästä tutkimuksen mukaan harvempi oli siirtynyt laitoshoitoon ja toimintakyky oli säilynyt parempana kuin lumeryhmässä? Donepetsiili tehosi ainakin vuoteen saakka?

"Jos potilaalla on kuitenkin pitkälle kehittynyt alzheimerin tauti, donepezilin käyttöä ei nykytiedon nojalla voi perustella". Narri hiljaisella äänellä varoen suututtamasta herraa kysyy, mitä tämä tarkoittaa tässä yhteydessä?

Ps. minäkin yritän saada tähän jotain tolkkua...

Hoitsu kirjoitti:

Itse olen ollut työssä vanhainkodissa monellakin osastolla, ja todellakin ihmettelen sitä lääkkeiden määrää, jota potilaisiin työnnetään. On varmasti hyvä, jos lääkkeillä voidaan viivästyttää laitokseen joutumista. Vaan entäpä sitten, kun potilas on siellä ja toimintakykyyn ei lääkityksellä ole näkyvää vaikutusta?

Kyllä minunkin mielestäni viimeistään siinä vaiheessa kannattaa ottaa laskin käteen ja miettiä, onko tässä kaikessa järkeä. Meidän henkilökunnan on vain niin helpo antaa lääkkeitä, kun itse emme niitä maksa.

Lue lisää

Olen muutaman kerran törmännyt siihen tosiasiaan, että dementoituneen jouduttua laitokseen, osaston lääkärin mielestä AT:n lääkkeet eivät enää ole tarpeen! Olisiko kysymys maksajan vaihtumisesta?

Lääkitystä tulee kaikkien lääkkeiden kohdalla arvioida tasaisin väliajoin. Mielestäni esim. käytösoireisen potilaan kohdalla on ensin kokeiltava kaikki mahdolliset lääkkeettömät keinot. Ja jos ne eivät auta, voi lääkehoito vasta sitten tulla kyseeseen. Monella melko tavallisellakin vanhusten käyttämällä lääkkeellä on myös paljon antikolinergisiä vaikutuksia, jotka saattavat huonontaa Alzheimer-lääkkeiden tehoa.

Jos laitoshoidossa olevalla potilaalla ei lääkityksestä selkeästi ole apua, mielestäni lääkärin tehtävä on kertoa se potilaan omaisille perustellen hyvin lääkkeen lopettaminen.

*hoitaja* kirjoitti:

Olen muutaman kerran törmännyt siihen tosiasiaan, että dementoituneen jouduttua laitokseen, osaston lääkärin mielestä AT:n lääkkeet eivät enää ole tarpeen! Olisiko kysymys maksajan vaihtumisesta?

Lääkitystä tulee kaikkien lääkkeiden kohdalla arvioida tasaisin väliajoin. Mielestäni esim. käytösoireisen potilaan kohdalla on ensin kokeiltava kaikki mahdolliset lääkkeettömät keinot. Ja jos ne eivät auta, voi lääkehoito vasta sitten tulla kyseeseen. Monella melko tavallisellakin vanhusten käyttämällä lääkkeellä on myös paljon antikolinergisiä vaikutuksia, jotka saattavat huonontaa Alzheimer-lääkkeiden tehoa.

Jos laitoshoidossa olevalla potilaalla ei lääkityksestä selkeästi ole apua, mielestäni lääkärin tehtävä on kertoa se potilaan omaisille perustellen hyvin lääkkeen lopettaminen.

Lue lisää

"Jos laitoshoidossa olevalla potilaalla ei lääkityksestä selkeästi ole apua"

Miten sen mittaat pitkälle dementoituneelta, kun kyseessä on sairaus, jota ei voi parantaa, vaan sen etenemistä voidaan ko. lääkkeillä ehkä hidastaa, joillain onnekkailla taudin eteneminen sitten saattaa jopa joksikin aikaa pysähtyä, ja joillakin voi joissan arkipäivän asioissa esim. itsenäisen syömisen onnistumisessa tulla parannuksia. Tästä on minulla jopa henk.koht kokemusta, miten lääke vaikutti jo pitkään (melkein 10v.) sairastaneeseen henkilöön.

Meillä on koulutuksissa puhuttu siitä, miten lääkkeiden lopettamisen jälkeen on toimintakyky romahtanut totaalisesti, ja tästäkin minulla on henk.koht kokemusta.

Se on vaan ikävä tosiasia, että kun dementoitunut siirtyy kunnalliseen hoitolaitokseen tmv. niin hyvin usein tälläiset lääkkeet lopetetaan, ja se on aivan selkeä raha kysymys.

Käytösoireista sen verran omia kokemuksia, että kyllä siinä olivat vaarassa henkilökunta ja muut asiakkaat, kun kokeiltiin pahoihin käytösoireisiin lääkkeetöntä hoitoa. Enkä todellakaan usko, että ihminen jolla on pahoja agressiivisia käytösoireita mitenkään voi hyvin.
Ja meillä ei todellakaan käytetä paljoa lääkkeitä, mutta silloin niitä käytetään kun niitä todella tarvitaan.

Kaisa kirjoitti:

"Jos laitoshoidossa olevalla potilaalla ei lääkityksestä selkeästi ole apua"

Miten sen mittaat pitkälle dementoituneelta, kun kyseessä on sairaus, jota ei voi parantaa, vaan sen etenemistä voidaan ko. lääkkeillä ehkä hidastaa, joillain onnekkailla taudin eteneminen sitten saattaa jopa joksikin aikaa pysähtyä, ja joillakin voi joissan arkipäivän asioissa esim. itsenäisen syömisen onnistumisessa tulla parannuksia. Tästä on minulla jopa henk.koht kokemusta, miten lääke vaikutti jo pitkään (melkein 10v.) sairastaneeseen henkilöön.

Meillä on koulutuksissa puhuttu siitä, miten lääkkeiden lopettamisen jälkeen on toimintakyky romahtanut totaalisesti, ja tästäkin minulla on henk.koht kokemusta.

Se on vaan ikävä tosiasia, että kun dementoitunut siirtyy kunnalliseen hoitolaitokseen tmv. niin hyvin usein tälläiset lääkkeet lopetetaan, ja se on aivan selkeä raha kysymys.

Käytösoireista sen verran omia kokemuksia, että kyllä siinä olivat vaarassa henkilökunta ja muut asiakkaat, kun kokeiltiin pahoihin käytösoireisiin lääkkeetöntä hoitoa. Enkä todellakaan usko, että ihminen jolla on pahoja agressiivisia käytösoireita mitenkään voi hyvin.
Ja meillä ei todellakaan käytetä paljoa lääkkeitä, mutta silloin niitä käytetään kun niitä todella tarvitaan.

Lue lisää

Kaisa varmaan paljon kokeneena ja nähneenä ammattilaisena ymmärtää, mitä ajoin takaa lääkkeettömien hoitokeinojen kokeilemisella. Siis sitä, että ei suinpäin rynnätä ensimmäisenä antamaan rauhoittavia...

Minun tehtäväni ei ole päättää minkään lääkkeen lopetuksesta, se on lääkärin tehtävä. Voin ainoastaan kertoa asukkaan voinnin lääkärille hoitajien havainnoimana. Ehkä aiemmassa kirjoituksessani ollut lause oli taas vaikeaselkoisesti muotoiltu, tätähän jonkin verran tapahtuu: AT:n lääke lopetetaan hyödyttömänä. Laitoshoidossahan on nykyisin hyvin huonokuntoisia potilaita, joilta lääkäri sitten saattaa lopettaa ko lääkityksen. Tämän aiheen jatkamisessa pitemmälle päädytään hyvinkin eettisten kysymysten äärelle...

*hoitaja* kirjoitti:

Olen muutaman kerran törmännyt siihen tosiasiaan, että dementoituneen jouduttua laitokseen, osaston lääkärin mielestä AT:n lääkkeet eivät enää ole tarpeen! Olisiko kysymys maksajan vaihtumisesta?

Lääkitystä tulee kaikkien lääkkeiden kohdalla arvioida tasaisin väliajoin. Mielestäni esim. käytösoireisen potilaan kohdalla on ensin kokeiltava kaikki mahdolliset lääkkeettömät keinot. Ja jos ne eivät auta, voi lääkehoito vasta sitten tulla kyseeseen. Monella melko tavallisellakin vanhusten käyttämällä lääkkeellä on myös paljon antikolinergisiä vaikutuksia, jotka saattavat huonontaa Alzheimer-lääkkeiden tehoa.

Jos laitoshoidossa olevalla potilaalla ei lääkityksestä selkeästi ole apua, mielestäni lääkärin tehtävä on kertoa se potilaan omaisille perustellen hyvin lääkkeen lopettaminen.

Lue lisää

Olen hoitanut vuosia omaista, joka on välillä ollut myös laitoshoidossa.
Kokemukset demnetoituvan käytöshäiriöistä:
- kotiin on todella vaikea saada lääkitystä, niin käytöshäiriöihin kuin unettomuuteen.
- laitoksessa annetaan heti lääkettä, jos jotain hankaluuksia tulee. On hyvin sattumanvaraista, onko juuri siinä työvuorossa lääkkeetöntä hoitoa kannattava hoitaja, jolloin iskee masennus tai muu ongelma.

Eikö se pitäisi mennä toisin päin? Kotona on ammattitaidoton, uupunut, rasittunut hoitaja, mutta hänen on vain jaksettava. Laitoksessa on koulutetut hoitajat, eikä heidän pitäsi lääkkeettömät hoidot osata. Eri asia sitten sellaiset potilaat, jotka ovat todella sairaalloisen masentuneita tai aggressiivisia, pakkohan heitä on lääkitä.

omaishoitaja kirjoitti:

Olen hoitanut vuosia omaista, joka on välillä ollut myös laitoshoidossa.
Kokemukset demnetoituvan käytöshäiriöistä:
- kotiin on todella vaikea saada lääkitystä, niin käytöshäiriöihin kuin unettomuuteen.
- laitoksessa annetaan heti lääkettä, jos jotain hankaluuksia tulee. On hyvin sattumanvaraista, onko juuri siinä työvuorossa lääkkeetöntä hoitoa kannattava hoitaja, jolloin iskee masennus tai muu ongelma.

Eikö se pitäisi mennä toisin päin? Kotona on ammattitaidoton, uupunut, rasittunut hoitaja, mutta hänen on vain jaksettava. Laitoksessa on koulutetut hoitajat, eikä heidän pitäsi lääkkeettömät hoidot osata. Eri asia sitten sellaiset potilaat, jotka ovat todella sairaalloisen masentuneita tai aggressiivisia, pakkohan heitä on lääkitä.

Lue lisää

se taitaa valitettavan usein olla. Kaikki hoitajat eivät välttämättä osaa suhtautua dementoituneen käytösoireisiin. Tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän koulutusta dementoituneen hoitamisesta laitoshoidonkin henkilökunnalle.

Onko läheiselläsi jotain lääkitystä vain tarvittavana annettavaksi? Ei laitoksessakaan hoitaja saa antaa potilaalle lääkkeitä tarvittaessakaan, ellei sitä ole lääkäri määrännyt ja lääkkeen pitää olla kirjattuna potilaan lääkelistalle. Tuntuu kummalliselta, että lääkäri ei kirjoittaisi reseptiä teille kotiin tällaisesta lääkkeestä, jos se on tarpeen. Tämähän, jos mikä olisi myös sitä omaisen jaksamisen tukemista.

*hoitaja* kirjoitti:

se taitaa valitettavan usein olla. Kaikki hoitajat eivät välttämättä osaa suhtautua dementoituneen käytösoireisiin. Tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän koulutusta dementoituneen hoitamisesta laitoshoidonkin henkilökunnalle.

Onko läheiselläsi jotain lääkitystä vain tarvittavana annettavaksi? Ei laitoksessakaan hoitaja saa antaa potilaalle lääkkeitä tarvittaessakaan, ellei sitä ole lääkäri määrännyt ja lääkkeen pitää olla kirjattuna potilaan lääkelistalle. Tuntuu kummalliselta, että lääkäri ei kirjoittaisi reseptiä teille kotiin tällaisesta lääkkeestä, jos se on tarpeen. Tämähän, jos mikä olisi myös sitä omaisen jaksamisen tukemista.

Lue lisää

Kyllä sitä samaa lääkettä saa kotiin jota on annettu laitoksessakin. siinä on vain se ongelma, että se on todella tehokasta psykoosilääkettä, joka sekoittaa vielä entisestään ja siksi sitä ei ole enää edes kotiin otettu.
Sen sijaan on suurimpaan hätään annettu unilääkettä, sitä samaa kuin illallakin. Sitä taas ei kuulema laitoksesa ole tarvinnut antaa ollenkaan. Ei tietenkään, kun siellä saa valvoa määrättömän myöhään kun on yökkö töissä.
Ongelma oli aluksi se, että kotihoidossa olevalle potilaalle ei tarjottu yhtään mitään käytöshäiriölääkettä eikä unilääkettä, vaikka omaiset kertoivat sangen selväsanaisesti olevansa hätää kärsimässä. Vasta sitten sitä tuli, kun laitoksessa työskenteleviltä tutuilta kuulin niiden lääkkeiden nimen, ja sitten pyysin ITSE NIMELTÄ MAINITEN tiettyä lääkettä. Kuinkahna ne sitten selviytyvät, joilla ei satu olemaan tuttua sairaanhoitajaa, joka neuvoisi?

narri kirjoitti:

Haluaisin kysyä muutamaa asiaa, oikaiskaa jos olen väärässä: vajavaisella englannin kielen taidollani käsitin, että tutkimuksessa oli ollut lievää ja keskivaikeaa AT:a sairastavia ihmisiä? Tälle ryhmälle Aricept on tarkoitettu? Ja tästä ryhmästä tutkimuksen mukaan harvempi oli siirtynyt laitoshoitoon ja toimintakyky oli säilynyt parempana kuin lumeryhmässä? Donepetsiili tehosi ainakin vuoteen saakka?

"Jos potilaalla on kuitenkin pitkälle kehittynyt alzheimerin tauti, donepezilin käyttöä ei nykytiedon nojalla voi perustella". Narri hiljaisella äänellä varoen suututtamasta herraa kysyy, mitä tämä tarkoittaa tässä yhteydessä?

Ps. minäkin yritän saada tähän jotain tolkkua...

Lue lisää

Anteksi vain narri. Kyllä kyseessä todella olikin lievä tai keskivakava muoto. Ja nämä potilaat saivat kahden eri valmistajan donepetsiiliä sisältävää lääkettä, joista toinen oli Pfizerin Aricept. Tutkimuksen mukaan kyseinen aricept ei ollut plaseboa parempaa. Pistän tähän ko. tutkimuksen abstraktin. En jaksa kääntää sitä suomeksi, joten toivottavasti englannin taidot riittävät.

Ja huomaa vielä, että tämä oli lääketehtaista riippumaton tutkimus. Ainoastaan lääkkeet oli satu ilmaiseksi, mutta muuten ne eivät osallistuneet millään tavalla tutkimuksen suunnitteluun. Potilaina olivat henkilöt, jotka olivat sikäläisen KELA:n mukaan oikeutetut saamaan hoitoja. Muuten heille ei tehty tarkkoja rajauksia, kuten lääkevalmistajat tekevät.


Long-term donepezil treatment in 565 patients with Alzheimer's disease (AD2000): randomised double-blind trial

1 AD2000 Collaborative Group ,

Abstract
Background Cholinesterase inhibitors produce small improvements in cognitive and global assessments in Alzheimer's disease. We aimed to determine whether donepezil produces worthwhile improvements in disability, dependency, behavioural and psychological symptoms, carers’ psychological wellbeing, or delay in institutionalisation. If so, which patients benefit, from what dose, and for how long?

Methods 565 community-resident patients with mild to moderate Alzheimer's disease entered a 12-week run-in period in which they were randomly allocated donepezil (5 mg/day) or placebo. 486 who completed this period were rerandomised to either donepezil (5 or 10 mg/day) or placebo, with double-blind treatment continuing as long as judged appropriate. Primary endpoints were entry to institutional care and progression of disability, defined by loss of either two of four basic, or six of 11 instrumental, activities on the Bristol activities of daily living scale (BADLS). Outcome assessments were sought for all patients and analysed by logrank and multilevel models.

Findings Cognition averaged 0·8 MMSE (mini-mental state examination) points better (95% CI 0·5–1·2; p

Hoitsu kirjoitti:

Itse olen ollut työssä vanhainkodissa monellakin osastolla, ja todellakin ihmettelen sitä lääkkeiden määrää, jota potilaisiin työnnetään. On varmasti hyvä, jos lääkkeillä voidaan viivästyttää laitokseen joutumista. Vaan entäpä sitten, kun potilas on siellä ja toimintakykyyn ei lääkityksellä ole näkyvää vaikutusta?

Kyllä minunkin mielestäni viimeistään siinä vaiheessa kannattaa ottaa laskin käteen ja miettiä, onko tässä kaikessa järkeä. Meidän henkilökunnan on vain niin helpo antaa lääkkeitä, kun itse emme niitä maksa.

Lue lisää

Pieni korjaus . Kyllä tekin itse maksatte verotuksen kautta muiden ihmisten lääkkeitä ja hoitoa

Omaisia hämmentää erityisesti se, miten kevyesti muistilääkkeet potilaalla voidaan aloittaa. Mikä ihmeen kiire asialla voi olla, kun ko lääkkeillä ei ole todettu olevan ainakaan muistia parantavaa vaikutusta. Lääkealoituksen jälkeen usein kuuluukin kummia. Yleisvointi romahtaa, aineenvaihdunta tökkii, paino nousee, potilaan reagointi kaikkeen ympärillä olevaan katkeaa lähes täysin ja jotta tässä ei vielä kylliksi, osalle puhkeaa vielä epilepsiakin, jonka lääkärit, ainakin geriatrit myöntävät muistilääkkeiden aikaansaannokseksi. Toki tuon voi tarkistaa myös lääkeaineiden haittavaikutusluettelosta.

Jos omaiset kertovat havainnoistaan lääkeaineiden suhteen, lääkärit päättelevät kaiken johtuvan Altzheimerin taudin rajusta etenemisestä. Lääkeaineisiin ei oteta kantaa, ei ainakaan haittoihin. Jos epilepsialääkitys on jo ehditty aloittaa muistilääkkeestä johtuen, sitä ei poisteta, vaikka itse aiheuttajasta muistilääkkeestä luovuttaisiinkin. Näin potilaan oireet epilepsialääkkeen myötä jatkavat kulkuaan muistilääkkeiden lopettamisesta aiheutuneiden vieroitusoireiden kera.

Alzheimerpotilaiden hoito on lohdutonta seurattavaa. Lääkkeitä heillä on usein pitkä kirjo, vaikka jo kahden lääkeaineen yhteisvaikutuksessa olisi yllin kyllin pohdittavaksi. Lääkeaineteollisuus suoltaa lisää kemikaaleja ja lääkärit ovat jo ajat sitten jääneet junasta. Asioiden hallinta on menetetty ja tietämys kadotettu. Todella surullista. Tosin lääkäritkin ovat jo alkaneet avautua kertomalla lääkeaineista, jotka aiheuttavat Alzheimerin tautia. Kysymys on todellakin lääkeaineista, yksittäisestä tai yhdistelmistä, joko sairauksiin määrätyistä tai leikkauksissa käytetyistä.

Ymmärtänette varmaan, kuinka vaikeasta ja kiusallisesta selvityksestä on kysymys. Terveydenhoidossamme tuskin kestettäisiin kuulla totuutta. Niinpä jatketaan samaan malliin eli lääkkeitä lääkkeiden päälle, tuli mitä tuli.