kuitenkaan takertua.
Kadulla ihmiset kävelevät entiseen malliin. Nuori äiti työntää lasten vaunuja. Eläkeläinen koiransa kanssa päivälenkillä menossa ostamaan tarjouskahvipakettia k-marketista. Homokin tuntee vihdoin olevansa normaali, vaikka käyskenteleekin kadulla entiseen malliin. Kaikki on näennäisesti niin kuin ennenkin.
Mutta ei ihan kaikki, eikä varsinkaan kaikilla. Maailmankuva muuttui, paitsi homoilla, mutta varsinkin ihmisillä joille homojen olemassaolo on aiemmin ollut erillinen mysteeri. Homoushan on pieni osa mysteeriä, eikä sekään osa muutu koskaan. Mutta siitä tuli tai saa kuvan, että se on joidenkin ei-homojen ainoa mysteeri. Kaikki muu on selvää.
Jos ajattelet, että kirjoitan tai tarkoitan homofobiaa, olet väärässä.
Koko elämä on yhtä ihmeellistä mysteeriä. Joku pitää homouden taipumuksia sairautena ja yhtenä pienenä osana selittämätöntä mysteeriä. Asia on hänelle siltä osin kristallinkirkas.
Puhun takertujista, jotka näen elämän langan kadottaneiden ihmisten oikeassaolemisen pakkomielteenä. Narsismina.Homoudesta toitottaminen on muotoutunut tiettyjen uskonnollisten- ja myös viherryhmien elämänsisällöksi.
Helluntailainen, lestadiolainen, tai vaikkapa peruSuomalainen ateisti eivät rinnasta homoparia miesnaispariin. Heille se on luonnon vastainen taipumus.. Asia on heille kristallinkirkas ja yksi osa mysteeriä joka on selvä - ei siis Epäselvä. Se on yhtä selvä, kuten se ettei puita nussita, ei lehmiä raiskata eikä lapsia naida. Sellainen on sairautta.
Vaikka kadulla kaikki menee kuten ennenkin, niin pinnan alla kuohuu. Erityisesti tällä foorumilla pesii ihmisiä, joiden voi ajatella olevan jotenkin kytköksissä lestadiolaiseen kulttuuriin. Puhutaan ex-lestadiollaista homoaktiiveista. Näille on ylivoimaista koskaan ja missään olosuhteissa ymmärtää muutosta itsessä. Esim sitä, että toiset voivat ajatella jatkossakin homoudesta entiseen malliin. Toisin kuin heidän itsensä uusi ja vain mikro-pieneltä osin muuttunut maailmankäsityksensä on. Se ei auta jos joku itsessä muuttuu, mutta ei kuitenkaan koskaan ymmärrä sitä muutosta. Toinen "ehto" on ymmärtää, että kaveri ymmärtää saman asian omilla aivoillaan ja mahdollisesti eri tavalla.
Raamatun satuihin nämä seonneet harhaiset traumaatikot uskovat kuolemaansa asti, sillä vain pieniä osia aivotoiminnoissa muuttui. Heille muutokset ovat kuitenkin isoja - televisiosynnin, kirkkokuorosynnin, tai ehkäisynnin rinnalla. Oulun osuuskunnan - niin tunnetusti siellä olevasta niin hyvästä - leivästä puhumattakaan.
Kadulla ihmiset kävelevät entiseen malliin. Nuori äiti työntää lasten vaunuja. Eläkeläinen koiransa kanssa päivälenkillä menossa ostamaan tarjouskahvipakettia k-marketista. Homokin tuntee vihdoin olevansa normaali, vaikka käyskenteleekin kadulla entiseen malliin. Kaikki on näennäisesti niin kuin ennenkin.
Mutta ei ihan kaikki, eikä varsinkaan kaikilla. Maailmankuva muuttui, paitsi homoilla, mutta varsinkin ihmisillä joille homojen olemassaolo on aiemmin ollut erillinen mysteeri. Homoushan on pieni osa mysteeriä, eikä sekään osa muutu koskaan. Mutta siitä tuli tai saa kuvan, että se on joidenkin ei-homojen ainoa mysteeri. Kaikki muu on selvää.
Jos ajattelet, että kirjoitan tai tarkoitan homofobiaa, olet väärässä.
Koko elämä on yhtä ihmeellistä mysteeriä. Joku pitää homouden taipumuksia sairautena ja yhtenä pienenä osana selittämätöntä mysteeriä. Asia on hänelle siltä osin kristallinkirkas.
Puhun takertujista, jotka näen elämän langan kadottaneiden ihmisten oikeassaolemisen pakkomielteenä. Narsismina.Homoudesta toitottaminen on muotoutunut tiettyjen uskonnollisten- ja myös viherryhmien elämänsisällöksi.
Helluntailainen, lestadiolainen, tai vaikkapa peruSuomalainen ateisti eivät rinnasta homoparia miesnaispariin. Heille se on luonnon vastainen taipumus.. Asia on heille kristallinkirkas ja yksi osa mysteeriä joka on selvä - ei siis Epäselvä. Se on yhtä selvä, kuten se ettei puita nussita, ei lehmiä raiskata eikä lapsia naida. Sellainen on sairautta.
Vaikka kadulla kaikki menee kuten ennenkin, niin pinnan alla kuohuu. Erityisesti tällä foorumilla pesii ihmisiä, joiden voi ajatella olevan jotenkin kytköksissä lestadiolaiseen kulttuuriin. Puhutaan ex-lestadiollaista homoaktiiveista. Näille on ylivoimaista koskaan ja missään olosuhteissa ymmärtää muutosta itsessä. Esim sitä, että toiset voivat ajatella jatkossakin homoudesta entiseen malliin. Toisin kuin heidän itsensä uusi ja vain mikro-pieneltä osin muuttunut maailmankäsityksensä on. Se ei auta jos joku itsessä muuttuu, mutta ei kuitenkaan koskaan ymmärrä sitä muutosta. Toinen "ehto" on ymmärtää, että kaveri ymmärtää saman asian omilla aivoillaan ja mahdollisesti eri tavalla.
Raamatun satuihin nämä seonneet harhaiset traumaatikot uskovat kuolemaansa asti, sillä vain pieniä osia aivotoiminnoissa muuttui. Heille muutokset ovat kuitenkin isoja - televisiosynnin, kirkkokuorosynnin, tai ehkäisynnin rinnalla. Oulun osuuskunnan - niin tunnetusti siellä olevasta niin hyvästä - leivästä puhumattakaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä avaushan olikin sitten monivahteinen ;)) Karhukin pääsi lukemaan loppuun asti hyvällä mielellä, kunnes lopussa huomasi ettei sitä kukaan kehunutkaan :))))))