Näyttää siltä, että kissanjalostusta saa viedä kohti mitä räikeämpiä mutaatioita?! Kun kiertelee näyttelyissä tai surffaa rotusivuilla, niin oikein itkettää katsellessa persialaisia, exoticejä..
Eräässä näyttelyhäkissä istui exotic, joka ei pystynyt edes juomaan juomakupistaan, koska sen kuono oli niin lyhyt! Surullista katsottavaa. Perskeillä silmät vuotavat ja nenä tuhisee, koska kyynel- ja hengityskanavat ovat kroonisesti vialla. Kissoilla on purentavikoja, jotka vaikeuttavat syömistä jne. Tämä kaikki siitä syystä, että ihminen turhamaisuudessaan haluaa muokata kissoista mahdollisimman erikoisia. Perskeillä ymmärtääkseni tavoitteena on nallekarhumainen ulkonäkö, jolloin pää on mahdollisimman suuri ja pyöreä. Ero nallekarhuun vain on se, ettei nallen tarvitse syödä, hengittää eikä lisääntyä...
Myös perskien käsittelyyn toivoisi inhimillisyyttä. Kun vertaa perskien käsittelyä näyttelyissä johonkin muuhun rotuun, niin hyvin nopeasti huomaa, että näitä kissoja ei paitsi ulkonäöllisesti myöskään käsittelyn kannalta pidetä elävinä olentoina: tuomarit "lyövät" kissoja pöytään (=pudottavat alas) kuin turkishuutokaupassa, kissoja käännellään ja ravistellaan jne. Minkään muun rodun kohdalla en ole nähnyt niin huonoa kohtelua! Kisst on jalostettu kestämään mitä vain, ja tuomarit nähtävästi hyödyntävät tätä ominaisuutta. Mikään muu rotu ei kestäisi sellaista heittelyä, onneksi!
Perskien synnytysvaikeudet ovat jo klisee. Suurestä päästä johtuen normali alatiesynnytys on harvinaista. Oletteko kasvattajat joskus ajatelleet miltä emosta tuntuu kun se leikkausarpisena yrittää hoitaa pentujaan? Voitteko olla varmoja, ettei haava särje? Tuttavani jolle tehtiin keisarinleikkaus, kertoi, että haava on useita vuosia hieman kivulias ja oudon tuntuinen. Vatsalihasten katkaiseminen vaikeutti liikkumista yms. Miksei näin olisi kissaemollakin?
Miettikääpä näitä asioita jalostaessanne ja valitessanne kissarotuja? Itse en haluaisi olla osallisena ylijalostettujen rotujen sairaassa maailmassa!
Eräässä näyttelyhäkissä istui exotic, joka ei pystynyt edes juomaan juomakupistaan, koska sen kuono oli niin lyhyt! Surullista katsottavaa. Perskeillä silmät vuotavat ja nenä tuhisee, koska kyynel- ja hengityskanavat ovat kroonisesti vialla. Kissoilla on purentavikoja, jotka vaikeuttavat syömistä jne. Tämä kaikki siitä syystä, että ihminen turhamaisuudessaan haluaa muokata kissoista mahdollisimman erikoisia. Perskeillä ymmärtääkseni tavoitteena on nallekarhumainen ulkonäkö, jolloin pää on mahdollisimman suuri ja pyöreä. Ero nallekarhuun vain on se, ettei nallen tarvitse syödä, hengittää eikä lisääntyä...
Myös perskien käsittelyyn toivoisi inhimillisyyttä. Kun vertaa perskien käsittelyä näyttelyissä johonkin muuhun rotuun, niin hyvin nopeasti huomaa, että näitä kissoja ei paitsi ulkonäöllisesti myöskään käsittelyn kannalta pidetä elävinä olentoina: tuomarit "lyövät" kissoja pöytään (=pudottavat alas) kuin turkishuutokaupassa, kissoja käännellään ja ravistellaan jne. Minkään muun rodun kohdalla en ole nähnyt niin huonoa kohtelua! Kisst on jalostettu kestämään mitä vain, ja tuomarit nähtävästi hyödyntävät tätä ominaisuutta. Mikään muu rotu ei kestäisi sellaista heittelyä, onneksi!
Perskien synnytysvaikeudet ovat jo klisee. Suurestä päästä johtuen normali alatiesynnytys on harvinaista. Oletteko kasvattajat joskus ajatelleet miltä emosta tuntuu kun se leikkausarpisena yrittää hoitaa pentujaan? Voitteko olla varmoja, ettei haava särje? Tuttavani jolle tehtiin keisarinleikkaus, kertoi, että haava on useita vuosia hieman kivulias ja oudon tuntuinen. Vatsalihasten katkaiseminen vaikeutti liikkumista yms. Miksei näin olisi kissaemollakin?
Miettikääpä näitä asioita jalostaessanne ja valitessanne kissarotuja? Itse en haluaisi olla osallisena ylijalostettujen rotujen sairaassa maailmassa!
Vastaukset 31
Vanhimmat
"Näyttää siltä, että kissanjalostusta saa viedä kohti mitä räikeämpiä mutaatioita?!"
Näyttää siltä, että biologian kirjasi on tullut huonosti luettua. Ei mutaatioita kohti viedä mitään, ne syntyvät ihan itsestään. Kokonaan toinen juttu on sitten se, miten paljon mutaatioita yritetään hyödyntää.
Joitain vuosia sitten persialaiset olivat vielä kauniita kissoja joilla oli vain vähän litteämpi kuono kuin muilla roduilla. Kun näyttelyssä pärjäsivät mahdollisimman litteä kuonoiset ja lyhytjalkaiset yksilöt, niin niitä alettiin jalostaa yhä enemmän siihen suuntaan. Ja tuloksena on tämän päivän persialainen. Tuon jalostuksen takia en juuri ostakkaan itselleni perskiä tai exoa. Mielestäni kissan kuuluu näyttää kissalta ja juuri sen takia omistan abessiinialaisen joka on vähintääkin yhtä kissamainen, kuin maatiainen. Jokainen saa itse päättää millaisen kissan ottaa, mutta kannattaa miettiä onko juuri sen kissan jalostuksessa (ei herneitä nenään maatiaisten omistajat;)) ajateltu kissan parasta vai ulkonäköä.
Niin,minäkin luulin,että minulla on maatiaiskissa,mutta kun käytiin eläinlääkärissä,hoitokortissa kohdassa rotu luki eurooppalainen! Jiihaa,mullakin yllättäin rotukissa!!
taas kerran:-((
Miten voi arvioida persialaisen terveyttä tai muita ominaisuuksia käymällä näyttelyssä tai kotisivuilla? se ei todellakaan anna oikeaa kuvaa rodusta.
Luuletko perskien olevan juomatta tai syömättä koska niillä on lyhyt kuono, oletatko omistajan juottavan niitä esim. ruiskulla tai syöttävän lusikalla?
Väitätkö persialaisen olevan ainoa rotu jolla on ongelmia, sairauksia tai purentavirheitä? Ikävä kyllä niitä löytyy varmasti jokaisesta rodusta, jopa maatiaiskissoilla on sairauksia (periytyviäkin).
Millä tavalla perskien näyttelyarvostelutilanne on kytköksissä jalostukseen? eikö eräiden rotujen venyttäminen olekaan luonnotonta? tai karvattoman kissan kehittely (mutaatiosta), miksi vain persialainen on arvostelun kohteena.
Oletko koskaan nähnyt vastasyntynyttä perskipentua ja sen mahdottoman suurta päätä? tai oletko koskaan nähnyt keisarinleikkausta tehtävän? minä olen ollut avustamassakin. Leikkausarpi on hiukan suurempi kuin steriloinnissa ja usein naaras steriloidaan samalla kertaa. Vatsalihaksia ei katkaista kuten ihmisillä, sitäpaitsi kissasta näkee heti jos sen liikkuminen on vaikeaa vaikkei se valittaisi ääneen.
Omista sektio-synnytyksistä ainoastaan yksi on tehty koska emo ei saanut pentuja ulos, pari muuta koska emolla ei ollut kunnon polttoja ja haluttiin säästää pentujen (sekä tietysti emon) henki ilman menehtymisriskiä (lääkärin esityksestä, yliaikaiset pennut 69 vrk). Nämä emot on steriloitu kaikki. Ystäväni kasvatti ennen norskeja (varmasti mielestäsi luonnollinen rotu) ja kuinka ollakkaan siellä tehtiin sektioita mutta hänen persialisilleen tai exoilleen ei ole tehty vielä yhtään.
Käyn näyttelyissä säännöllisesti ja haluaisin tietää montako tuhisevaa perskiä olet siellä nähnyt, tai monenko silmät vuotavat? Tänä päivänä jalostuksella nimenomaan pyritään pois ongelmista mutta voitte olla varmoja, ettei perskistä koskaan tule pitkänenäistä kuten ennen.
On tietenkin mielipide kysymys pitääkö perskejä luonnottomina vai ei. Tosiasia on kuitenkin se, että hyvin monet ominaisuudet joihin perskien jalostuksella ollaan luonnottomasti puututtu, myös aihetuuavat tämä rodun edustajille erilaisia vaivoja, joita ei voida kieltää. Mainitsin esimerkkinä lättäkuonon, joka aiheuttaa kiistatta syömis, juomis ja hengitystie- ja silmäongelmia.
Persialainen ei varmaankaan ole ainoa rotu, jolla esiintyy näitä vikoja, mutta se on tietääkseni exoticin lisäksi ainoa rotu, jolle nämä ominaisuudet on tietoisesti jalostettu (koska tarkoituksena on aikaansaada mahdollisimman lyhytkuonoinen yksilö).
En voi verrata perialaisten ongelmia mihinkään muuhun rotuun, sillä manxin lyhythäntäisyys tai rexin lyhyt turkkisuus eivät mielestäni suoranaisesti ole "patologisia" tai kissan elämää haittaavia ominaisuuksia. Niiden rakenne on muuten varsin luonnollinen ja terve.
Kuten kirjoituksestasinkin huomaa synnytysvaikeudet ja keisarinleikkaukset tuovat oman, ikävän, lisävärinsä persialaisten jalostukseen. Keisarinleikkauksia toki tehdään muillekin roduille, mutta se, että jonkin rodun ominaispiirteenä on sektio-rutiini, on mielestäni varsin hälyyttävää.
Ihmettelen asennoitumistasi kissan leikaushoitoon ja sairaalloisiksi jalostettujen piirteiden vähättelyyn. Kuinka voit arvioida kissasi kipukokemusta esimerkiksi leikkaushoidon jälkeen? Miten kissasi voi ilmaista sinulle onko leikkaus aiheuttanut sille haittaa vai ei? Se ihmistuttavani, josta ensimmäisessä kirjoituksessani kerroin ei sektion jälkeen kulkenut valittaen eikä liioin selkä kumarassa, mutta sanoi, että leikkaushaava tuntuu joka liikkeessä. Entä jos kissallasi on samoja tuntemuksia?
Onko kissojen jalostuksen ainoa tarkoitus muokata niitten ulkonäköä? Miksi? Kuka päättää,minkä näköisiä minkäkin rodun pitää olla? Niinkuin jo joku kysyikin,miksei kissa saa olla kissa?
Persialainen esim. on yksi jalostetuimmista roduista siamilaisen ohella ja myös tunnetuimpia, sen ulkonäkö ei ole muuttunut hetkessä vaan ajan myötä valikoivalla jalostuksella. Se, että ongelmia on tullut (niitä tulee jokaisessa rodussa jos kasvattajat eivät ole tarkkoina) johtuu välinpitämättömistä kasvattajista jotka eivät ole "raakanneet" virheellisiä yksilöitä kasvatuksesta pois. Rodun suosio on monasti ongelmien takana, siis jos "kaikki" haluavat jonkin rotuisen kissan, alkavat kasvattajat teettämään pentuja kuin sieniä sateella ja välittävät viis rodun terveydestä.
Perskien ongelmat ovat lähtöisin vuosien tai parin vuosikymmenen takaa ja meidän tehtävä on yrittää korjata tilanne - se on korjaantunut jo paljon.
Jos ajatellaan miksi kissa ei saa olla kissa, pitäisi kaikkien rotujen kasvatus kieltää koska aina kun ihminen jalostaa jotain eläintä on vaarana periytyvät ongelmat. Muistetaan kuitenkin se, että myös maatiaiskissoilla on periytyviä ongelmia, ne vain raakkautuvat luonnon valinnalla pois, jalostuksessa se on ihmisen tehtävä. Jos taas ajatellaan, että maatiaiskissat ovat terveitä ja vain niitä pitäisi "kasvattaa" on ongelmat käsissä samalla tavalla kuin rotukissojenkin kohdalla. Vapaina ne valitsevat partnerinsa mutta valinta voi osua lähisukulaiseen (eivät ne tiedä onko esim. uros oma isä vai ei) ja seurauksena on sisäsiitos=>vakavia terveysongelmia jne. Ja jos ihminen tekee valinnan on lopputulos sama.
Ihminenhän sen määritelmän ulkonäöstä tekee ja näyttelyissä tuomareiden vaikutus on suuri, jos tuomarit ovat tiukkoja ja jättävät sertittä tuhisevan (siis liian ahtaat tiehyet) perskin, se vaikuttaa varmasti kasvattajan linjaan jatkossa. Mutta kun tuomareiden linja on lepsu, voi kasvattaja saada kissalleen sertin virheestä huolimatta ja kasvatus viallisella yksilöllä jatkuu. Sehän on totuus, että kaikki kasvattajat eivät välitä moraalista tuon taivaallista ja silloin tuomareiden tehtävä olisi ohjata oikeaan suuntaan.
Ihminen on ikävä kyllä rakennettu niin, että menestys ja mammona ohjaavat toimia ja lopputulos voi olla katastrofaalinen. Pahin esimerkki tästä on siamilaistehtailija joka tieten teettää sisaruksilla (toki paperittomia) pentuja joiden hännistä puuttuu useita nikamia ja ne ovat hänen mielestään "söpöjä".
Sepä minua juuri surettaakin,että menestys ja mammona ohjaa ihmistä! Siis raha ratkaisee! Tuntuu,että kaikki jalostustoiminta tähtää vain ja ainoastaan rahanhankintaan! Millä oikeudella ihminen saa päättää kissan ulkonäöstä,se on tavallaan heikomman hyväksikäyttöä,eihän kissa voi mitenkään puolustautua! Tässä asiassa on ihminen asettunut ikäänkuin Jumalan asemaan! Tarkoitukseni ei missään tapauksessa ole olla loukkaava,en vain ymmärrä em.asioita,kissa on minulle rakas ystävä,ei mikään näyttelyesine!
pitäisi jokaisen kissan ollakin;-) vaikka olisi se näyttelyhuippu tai "vain" lemmikki, kotonahan nekin kissat ovat suurimman ajan. Joillekin vain näyttelymenestys on se kaikkein tärkein asia ja sen eteen ollaan valmiita tekemään lähes mitä tahansa. On tapauksia joissa henkilöllä on varaa ostaa kissa ulkomailta isolla rahalla, muttei varaa syöttää sitä kunnolla ja silti se pitää tuoda näyttelyyn, eikä henkilö edes ota tuomareiden kommentteja todesta jos tuomari sanoo, ettei tämän kissan paikka ole näyttelyssä - kissa oli aivan liian laiha ja muutenkin huonokuntoinen:-(((( Tällaisia tapauksia on aivan liikaa ja mitä kaikkea tapahtuu näkymättömissä.
Pahin tapaus jonka tiedän tapahtui Ruotsissa jokin vuosi sitten; henkilö suuttui toiselle kasvattajalle jostain ja naulasi pienen pennun seinään (ristiinnaulitsi sen) elävältä. Hän sai kyllä muutaman vuoden "kakun" siitä mutta silti, miten pitkälle ihmiset voivat mennä. Tästä tapauksesta lähti tieto heti ympäri maailmaa, mutta henkilö (nainen) alkoi heti vankilasta päästyään etsimään kissoja kasvatusta varten.
Mamma39, kerroit aika ympäri pyöreästi kissan jalostuksen päämääristä. Rotukissoilla ulkonäkö on tällähetkellä ainoa jalostettava ominaisuus. Tämä siitä syystä, että esim. terveysjalostukseen ei juurikaan ole olemassa välineitä: kissoilta puuttuu rekisteri johon JÄRJESTELMÄLLISESTI kerättäisiin tutkimustetoa kissojen perinnöllisistä sairauksista (vrt. kennelliitto). Joidenkin sairausten osalta kissoja suositellaan testattaviksi, mutta pakollisia testejä (rekisteröinnin ehto)ei juurikaan ole (valkoisten kissojen kuulotesti?). On siis kasvattajan oman moraalin varassa kuinka avoimesti hän kertoo kissojensa sairauksista. Väärinkäytösten vaara on aika suuri, väittäisin.
Entä luonteen jalostus? Onko sekin lapsen kengissä? Oman kokemukseni mukaan joissakin erittäin suosituissa roduissa on jo näkyvissä suoranaisia ongelmia, ainakin näyttelytilanteessa. Tämä osoittaa sen, että luonteeseen jalostusominaisuutena ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota.
Olen eri mieltä siitä, että tuomarit toimisivat jonkinlaisina terveysvalistajina ja karsisivat näyttelyissä sairaita kissoja pois (tuhisevat, erittäin lättäkuonoiset persialaiset). Kun katselee menestyneimpiä perskejä on aika vaikeaa kuvitella että ko. rodun standardi olisi liikkunut vuosien varrella ainakaan terveyttä suosivampaan suuntaan! Se aika, jolloin puhutaan terverakanteisista perskeistä sijoittunee jonnekin 30-50 vuoden taa!
Keskusteltaessa rotukissanjalostuksesta on AINA muistettava, että porukkaan mahtuu niitä kunnon kasvattajia sekä ei-kunnollisia. Osa viimeksimainituista toimivat tietämättömyyttään ja osa tahallisesti väärin. Suosittelen soittelemaan pentumyyjiä läpi, niin jo muutaman puhelun jälkeen on helppoa huomata kuinka erilaista porukkaa kasvattajina toimii! Harmittaa nämä Mutu-ihmiset, jotka vääntävät perinnöllisyystieteen lainalaisuudet täysin oman mielensä mukaan tai joiden jalostustavat tähtäävät sairaalloisten ominaisuuksien korostamiseen eläimen hyvinvoinnin kustannuksella. Monesti jopa tavallinen kadunmies pystyy tekemään arvion siitä, onko eläimellä hyvä olla vai ei.
on asia jota ei voi väännellä mielensä mukaan vaan se kulkee tasan niin kuin kulkee. Periytyviä virheitä voidaan pitää linjoissa jos ei niitä sieltä haluta poistaa.
Pienistä sierainaukoista ja hengitysteistä olen sanonutkin, että ne johtuvat nimenomaan siitä, että niitä ei ole pyritty poistamaan kasvatuksen mukana. Tänä päivänä useat (eivät kaikki) tuomarit kuuntelevat persialaisten hengitystä arvostelutilanteessa, arvosteluseteliin kirjoitetaan jos huomataan esim. liian pieni kirsu ja hengitysongelmia ja vastaavasti myös jos kirsu on suuri ja sieraimet avoimet.
Pakollisia testejä on olemassa muitakin kuin valkoisten kissojen kuulotesti ja nimenomaan rekisteröinnin ehtona esim. PKD perskeillä ja exoilla (tuli voimaan 1.7.2001), sekä PRA ABY ja somaliroduilla mikä tarkoittaa ettei testaamattomien vanhempien jälkeläisiä rekisteröidä.
Luonteesta; on aika vaikeaa jalostaa luonnetta jos joidenkin kasvattajien mielipide luonteesta on se, että kissan pitää olla kissamainen eli jopa ärhäkkä ja rauhallista kissaa pidetään epänormaalina (näitäkin löytyy paljon) ja vielä hyväksytään se, että kissa tikkaa tuomarin tai assarin kädet ja jopa syytetään käsittelyvirheestä. Itse olen jättänyt kotiin kissan joka olisi täysin paneelintasoinen (palkittu pentuna ja nuorena kategorian parhaana) koska se ei pitänyt näyttelyistä aikuistuttuaan.
Ei standardi olekkaan muuttunut mihinkään vaan kissojen terveys on kohentunut ja se kait onkin tärkeämpää. Vuoden -86 jälkeen on parannusta tapahtunut selvästi ja sellaiset kissat joilla on vain kaksi reikää keskellä päätä ei juurikaan enää näe. Standardi sanoo, että perskillä tulee olla lyhyt nenä - ei siis vain aukot. En itsekkään pidä nenättömästä mallista vaan kissasta jolla on selvästi nenä, suuri kirsu ja avoin ilme (ei tarkoita mulkosilmiä).
Minun ei tarvitse soittaa pentuvälittäjiä läpi tietääkseni millaisia ihmisiä joukkoon mahtuu, niitä näkee ihan tarpeeksi muutenkin. Esimerkkinä kasvattaja jonka pennuilla sekä aikuisilla on jatkuvasti mahat löysällä ja se on hänen mielestään normaalia ja kun hänelle on sanottu, että laita menemään giradia-näyte Felinaan on vastauksena "ei meillä ole mitään syytä siihen".
Jalostuksen eteenpäin menosta pikku esimerkki luonteeseen liittyen; jokunen vuosi sitten (n.3 v.)tuomari arvostellessaan kasvattiani sekä omistamaani urosta totesi, että kylläpä olette saaneet näiden luonteet korjattua, pari vuotta sitten en olisi uskaltanut koskea kys. värisiin kissoihin (niille ropsahteli aikoinaan EVAa joka näyttelyssä).
Omista perskeistäni pystyn sanomaan, että jokainen niistä syö ja juo ihan itse, yksikään niistä ei tuhise ja pisinnenäisen (jolla ei ole koskaan kasvatettu) silmät vuotaa, sanokoon tähän kadunmies mitä haluaa. Olen korostanut koko ajan sitä, että kasvattajien tehtävä on jalostuksessaan pyrkiä terveempään kissaan, kaikki eivät siihen koskaan halua edes mennä ja syynä voi olla maine, kunnia ja raha. Mutta ei kaikkia kasvattajia tai jotain rotua saa mollata muutaman typeryksen tähden. Ikävää on se, että myöskin pentujen ostajat etsivät niitä menestyjiä ja se saa aikaan välinpitämättömiä kasvattajia koska pennut menevät helposti kaupaksi.
Kasvatuksen sääntöjen uudelleen arviointia puolustan juuri siitä syystä, että kasvattajien joukko on kirjavaa ja vain täsmällisin säännöksin voidaan edetä esim. terveysjalostuksen rintamalla. Esimerkkinä pakollisten terveystarkastusten tekeminen sekä terveysrekisterin perustaminen. Ihmettelenkin, miksi rotujärjestöjen johtoportaat edelleen suhtautuvat täysin välinpitämättömästi räikeiden yhdistelmien käyttöön ja näiden pentujen kauppaan. Koko rodun maineen kannalta ei ole erityisen mairittelevaa, että jalostukseen käytetään kahta todistetusti sairaslinjaista kissaa, jotka sattumalta ovat saaneet puhtaan testituloksen.
Ikävä tosiasia, kuten sanoitkin perinnöllisyystieteen monimutkaisten kaavojen mukaisesti täysin terve vanhempaisiinkin pentueisiin syntyy tuhisevanenäisiä ja silmät vuotavia-pentuja. Ne virheelliset ajautuvat todennäköisimmin lemmikeiksi kotirintamalle, mutta ongelma ei ole poistunut. Tästä syystä olenkin suhtautunut kriittisesti sellaisen ulkonäön suosimiseen, joka aiheuttaa eläimelle ongelmia. Vaikka kyseessä olisi vain 1 yksilö kymmenestä. Avainasemassa tässä ovat pennunostajat, sillä sairaalloisen kasvatuksen suosimisen lopettaa vain kysynnän loppuminen.
saa ja tuleekin suhtautua jos selkeitä piittaamattomuuksia (olipas sana;-)) huomaa. perskipuolellahan nimenomaan rotujärjestö lähti liikkeelle ja esitti PKD:n pakollisuutta (onneksi), sitä en hyväksy että annetaan mahdollisuus käyttää yhdistelmää jossa toinen on puhdas ja toinen PKD-positiivinen siis sairas, koska pennuilla on 50 % mahdollisuus saada sairaus ja PKD:n kyseessä ollessa lopputulos on hirveä. Itse olisin ollut ehdottoman kiellon kannalla, siinä kysytään suuresti kasvattajan etiikkaa jos käyttää tietoisesti positiivista kissaa ja ajatuksena "jatkokasvatukseen valitaan sitten ne terveet", miten käy niiden sairaiden? - hirveää ajatellakin.
Se miksi nousen takajaloilleni perskeistä puhuttaessa tai niitä mollattaessa (kai niin tekee jokainen kasvattaja oman rotunsa kohdalla) on se, ettei kaikkia saa syyttää ongelmista joihin jotkut syyllistyvät. Otetaan esimerkiksi eräs tunnettu valkoinen perski, sen silmät eivät vuoda, se ei tuhise, eikä sen pennuilla tietääkseni ole ongelmia vaikka kissalla on lyhyt nenä. Valkoisessa kissassa näkyisi heti jos sen iho silmien alla olisi tulehtunut tai sitä olisi hangattu (yritetty puhdistaa eritteestä). Sillä ei ole purentavirhettä tai muutakaan ominaisuutta josta perskejä syytetään, silti en väitä kaikkien olevan yhtä terveitä mutten myöskään yhden esimerkin perusteella väittäisi olevan sairaita.
Tiedän tapauksia joissa on käytetty tieten sairaita yksilöitä vaikka kasvattaja "vannoi" ettei koskaan syyllisty siihen, sitten sattui "vahinko" ja pennut käsittääkseni jatkavat sukua. Tällaiset pitäisi saada kitkettyä pois mutta jos se on vain kasvattajan moraalin varassa voi jokainen arvata lopputuloksen. Näyttelyissäkin olemme ystäväni (eläinsuojeluvalvoja) kanssa katsoneet selvästi sairailta näyttäviä pentuja - silmät vuotaa ja nenän reunalla on karstaa jne.- ja pidän sitä todella epäeettisenä ja vahingollisena koko rotua ajatellen, kuten täälläkin huomaa ne pistävät silmään ja saavat aikaan "kaikki perskit on tuollaisia" ajatusmallin.
Persialainen on jalostetuin kissarotu. Olette tehneet jalostusta persialaisella jo noin 100 vuotta ja muokannet rotua todennäköisesti eniten kaikista kissaroduista. Lopuksi kysyisin sinulta oletko sitä mieltä, että persialainen on rotu jota voidaan pitää eräänlaisena kissajalostuksen super-saavutuksena? Tähänkö pitäisi pyrkiä? Mitä meidän muiden pitäisi oppia hurjasta sata-vuotisesta kokemuksestanne?
ja sen ongelmat ovat ihan jokaisen kasvattajan arkipäivää, eivät pelkästään perski kasvattajien ja tietysti virheistä pitäisi ottaa oppia - ihan kuten meidän on varottavat ongelmia joita on esim. pekingeeseillä, mopseilla ja muilla lyhytkuonoisilla koiraroduilla. Totuushan on se, että yksi mätä muna pilaa koko korin ja hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas:-((
Pitkäkalloisten rotujen myös kissapuolella on varottava omanlaisiaan ongelmia, ohutjalkaisten omiaan, jos selkää venytetään kuten mäyräkoirilla tulee vastaan taas omia ongelmia jne.
Felinan sivuilta löytyy mielestäni hienosti kiteytettynä kasvatus, päämäärät sekä ongelmat ja luulenpa heillä olevan parhaan näkemyksen asiaan ja sen allekirjoitan itse täysin ;-)) (löysin sen eilen vahingossa).
näitä uudelleen ja huomasin silmien väliin jääneen yhden asian kirjoituksessasi:-(
Nimittäin tuo leikkaushaavan omituisuus, kipu ja muu haitta. Vaikka en pidäkään sektioita normaalina, tavoiteltavana tai vähäpätöisenä asiana vaan asiana jota pitää välttää, en silti voi olla ihan samaa mieltä sen haitoista. Naaraan sektio nimittäin tapahtuu aivan samalla tavalla kuin sterilaatio, haava on vain hiukan pidempi ja jos naaras samalla kerralla steriloidaan ei haitat ole sen kummemmat kuin normaalin steriloinnin yhteydessä (jotkut lääkärit kieltäytyvät steriloimasta kissaa samanaikaisesti mikä minusta on outoa koska miksi leikata uudelleen auki kun sen voi tehdä samantien. Perusteluna pitkä ompeluaika!!! kumman luulette vievän aikaa enemmän, kohdun kuromisen kiinni vai poistokohtien sitomisen)
Vai pitäisikö naaraat jättää steriloimatta, kun ei tiedä mitä kipuja tai tuntemuksia siitä seuraa?
Minua on harmittanut miten siamilaiset, alkuperäisellä esiintymäalueellaan normaalin kissan muotoiset mutta erityisellä värityksellä varustetut kissat on muokattu muistuttamaan rottia. Niistä on tehty sellaisia ruipeloita että alkaa olla kissuus kaukana. Vielä suurempi hirvitys on tietysti karvaton sfinks. Vaikka se olisikin syntynyt mutaation kautta, kuten kiharaiset rexit, ei se sitä tarkoita että sellaisen olemassaoloa tulee kaikin tavoin tukea. Persialaiset eivät mielestäni ole enää pitkään aikaan olleet mitään kissoja.
Nämä ovat tietysti puhtaasti ESTEETTISIÄ näkemyksiä, mutta terveydenkin kanssa voi pian olla niin ja näin. Koirankasvattajilta olen kuullut että esim. "lassien" aivot ovat pienet, koska ne eivät yksinkertaisesti mahdu kapeaksi jalostettuun päähän. Ja koirien aivot muutenkin ovat pienemmät kuin suden. Senpä tähden ne varmaan sitten räkyttävätkin kerrostaloissa mieltä vailla... No leikki sikseen. Ihmiset eivät tunnu osaavan muuta kuin pilata sitä minkä luonto on luonut!
Täyttä asiaa Talla ja Tellu! En kestäisi omaatuntoani jos omistaisin eläimen (oli se kissa, koira tai vaikka lehmä!) joka kärsisi milläänlailla pelkän olemuksensa vuoksi joka on luotu ihmissilmää miellyttäväksi (muka!). Minusta nämä tällaiset eläimet eivät edes ole kauniita. Susi sutena ja kissa kissana, ne ovat myös kauniita. Totuushan on myös perskeistä, että kyllähän se hengitys on vaikeaa, kuten kiinanpalatsikoirilla (niiden elämä pelkkää kärsimystä, kävelystä alkaen silmät pulpahtavat päästä jos nostaa niskasta!). Perskeillehän on jopa omia nappuloita joita pystyisivät syömään helpommin, eikö tämäkin jo kerro että jotain ON pielessä. Koska oli koira tai kissa ja kuono lyhyt, ne tuhisevat ja hengitys on vaikeaa.
Kissoissakin on jo tehty luppakorvia ja kiharakorvia (usa), lyhytjalkaisiakin on yritetty saada pysymään hengissä. Koirissahan nämäkin on onnistuneet, josta todisteena esim. mäyräkoira, corgi ja selkäviat. Kissoissa vain ei ole päästy niin pitkälle kuin koirissa (onneksi!), koska koirissa on tullut paljon luonnostaan muunnelmia käyttötarkoitusten vuoksi, mutta sellaiset ominaisuudet eivät haittaakaan koiraa. (esim. vedestä noutavien koirien vettä hylkivä kihara turkki) Tietysti niitäkin ominaisuuksia voidaan korostaa liikaa ja silloin voivat tulla ongelmiksi. Villikissa ei kehrää aikuisena eikä leiki,ulkonäöltään muistuttaakin tavallista kotikissaamme mm.maatiaista,eurooppalaista,abyä,siperialaista ja muita normaalin kissan näköisiä rotukissoja.
Kun hankein ensimmäistä koiraani, yhtä tärkeä kriteeri paitsi luonne käyttötarkoitus oli minulle myös koiran luonnollinen ulkonäkö mahd. vähäinen jalostus. "Lassien" ulkonäössä on aina ollut mielestäni epämiellyttävää juuri pään muoto.
Tämä onkin asia josta harvoin keskustellaan, miksiköhän?!
anteeksi nyt vaan mutta perskiruokaa ei ole kehitelty sen tähden että ne pystyisivät niitä paremmin syömään. Pieniä nappuloita on esim. Hill´s kuivaruoat, hammasraksuja lukuunottamatta, riippumatta siitä mitä raksuja ne ovat sekä muillakin valmistajilla. Ostin juuri äskettäin uusia nappuloita jotka ovat suurikokoisia (suurimpia mitä olen kissoille valmistettuja nähnyt halk. n.15 mm, merkki Eagle) ja kummasti perskit niitä pystyvät syömään.
Tutustukaan ensin rotuun kunnolla ja vasta sitten arvostelkaa, mutu-tuntuma tai kuulopuheet eivät ole aina totuudenmukaisia. Normaalin näköisilläkin roduilla on sairauksia ja ongelmia, myös koirilla.
Normaalin näköisillä roduilla on kuitenkin huomattavasti vähemmän sairauksia. Mainitse yksikin abyn perinnöllinen sairaus joka johtuu sen ulkonäöstä. Juuri niin, niitä ei ole. (Jos aiot mainita erään tietyn silmäsairauden, niin sitä ei enää ole eikä se johtunut ulkonäöstä)
sinä joku perinnöllinen sairaus joka johtuu persialaisen ulkonäöstä, ahtaat kyynelkanavat eivät johdu nenän lyhyydestä vaan sellaisten kissojen käytöstä joilla on ollut ahtaat kyynelkanavat tai ne ovat puuttuneet kokonaan ja näitä ongelmia löytyy myös muilta roduilta. Persialaisten hengitysvaikeudetkaan (ne joilla niitä vielä on) eivät myöskään johdu lyhyestä nenästä vaan liian pienistä sierainaukoista ja niiden ahtaudesta siksi kasvattajien tulee käyttää jalostukseen yksilöitä joilla on avoimet sieraimet ja hengitystiet ja suuri kirsu.
Silmien ulospullahduksia - kuten pekingeeseillä koirapuolella on - ei tietääkseni ole kissoilla ollut eikä toivottavasti tulekaan. Kasvattajien tulee huomioida tällaiset asiat jo ennenkuin niitä meillä havaitaan. Koirapuolella on ongelmia huomattavasti enemmän, johtuen pitempiaikaisesta jalostuksesta ja kissapuolella ne voidaan karsia pois jos niihin puututaan ajoissa.
Silmän sisäluomen kiertymiä löytyy kaikilta roduilta, häntämutkia löytyy...jne. Ne rodut joita on jalostettu pisimpään ovat tietysti alttiimpia periytyville sairauksille, mutta kasvattajien tehtävä on pyrkiä poistamaan tai estämään niiden yleistyminen.
Tämän päivän perskeiltä on pystytty karsimaan ongelmia huomattavasti, mutta jokaisesta rodusta löytyy myös välinpitämättömiä kasvattajia jotka teettävät pentuja virheellisillä yksilöillä. PKD-testin pakollisuus persialaisilla ja exoilla, sekä PRA-testien ABY ja somaliroduilla on oikea tie terveemmän rodun kehitykselle ja jos ne eivät olisi pakollisia niiden leviäminen olisi toden näköistä juuri niiden välinpitämättömien kasvattajien vuoksi. Meillä esim. PKD-testejä otettiin jo vuosia ennen pakollisuutta.
Luonnollisetkin rodut ovat vaarassa kun kasvatusta ei tehdä oikein. Jokin aika sitten siperian kissojen (näyttelyssä olleiden) joukosta löytyi n. 70 % häntämutka, näistä kissoista mutkalliset olivat kaikki tuonteja. Jokainen joka kasvatuksesta jotain tietää, tietää myös sen mitä sellaisella kissalla kasvattamisesta voi seurata.
Siis ei mollata rotuja mutu-tuntumalla vaan otetaan selvää ja tehdään töitä rodun terveyden eteen, olkoon kyse sitten mistä rodusta tahansa. Aikoinaan siamilaisilla oli kierot silmät ja paljon mutkahäntäisiä yksilöitä, jalostuksella nekin on saatu poistettua. Silloin kun itse aloitin näyttelyt oli perskejä joilla esiintyi ongelmia paljon ja nykyisin rotu on huomattavasti terveempi joten kasvattajien merkitys rodulle on suuri.
se sitten kissa tai koira niin jalostus on mukanaan tuonut kaikenlaisia ongelmia. Juuri nuo vastuuntuoiset kasvattajat pyrkivät pääsemään noista ongelmista eroon. Mutta ikävä kyllä näitä toisenlaisiakin kasvattajia löytyy.
Aikaisemman kommenttini kirjoitin ennen kuin luin mamma39:n vastaukset. Jos tosiaan asiat on näin nykyään liittyen perskeihin niin sehän on tosi hienoa.
Henkilökohtaisesti en pidä perskien ulkonäöstä, mutta esim. norskin ulkonäöstä pidän. Haaveilen rotukissasta ja ennen kuin sellaisen hankin niin olisi tarkoitus perehtyä niiden perinnöllisiin sairauksiin.
ja selittelyä sinulta mamma39.turha vedota siihen että on niillä muillakin roduilla sairauksia.tottakai normaaleja sairauksia on.onko synnytysvaikeudet ,hengitysvaikeudet ja muut mitä tässä on mainittu niin normaaleja ?
puolustelusta vaan faktojen kertomisesta. Normaaleja sairauksia ovat ne jotka tulevat ulkopuolelta tarttuvina. Sellaiset sairaudet jotka liittyvät perimään ovat epänormaaleja ja aiheutuneet jalostuksesta (pitäisi karsia pois).
Perskien sairauksista esim. hengitys-ongelmat tai silmävuoto eivät ole pään mallista johtuvia vaan virheellisen jalostusmateriaalin käytöstä. Esim. siperiankissoillakin esiintyy silmävuotoa ja se on ns. luonnollinen rotu, sitä vaan on alettu kasvattaa todella paljon koska siitä on tullut erittäin suosittu ja ongelmat seuraavat ihan varmasti jokaista "buumia".
Ei esim. PRA:kaan ole normaali sairaus vaan jalostuksen tuoma, kasvatukseen on jossain vaiheessa ympätty paljon sairauden kantajia ja ongelma on päässyt leviämään.
Synnytysongelmat eivät myöskään johdu välttämättä suuresta päästä, perskipennun pää ei ole syntymähetkellä sen leveämpi kuin muillakaan vaan ongelmat ovat muualla ja siksi esim. meillä on sektio-synnyttäjistä jokainen naaras steriloitu ja linjoihin haetaan sellaisia yksilöitä joiden takaa sektioita ei löydy, siis pyritään korjaamaan tilanne.
Siis kuten jo totesin pitää ottaa asioista selvää ennenkuin alkaa puhumaan "faktoja".
Onko sinusta rypäle-munuainen normaali sairaus jos sitä esiintyy vain tietyllä rodulla? rodun kasvattajien on vain raakattava virheelliset yksilöt kasvatuksesta ja se vaatii moraalia ja testauksia siitäkin huolimatta että rotu on ns. normaalin näköinen. Kerro minulle mitkä luokittelet normaaleiksi sairauksiksi kissoilla.
Kirjoittavatko persialaiskasvattajat luonnonlakeja uudelleen, vai mistä on kysymys?! En oikein pidä tyylistäsi väritellä asioita ja harrastaa tuota propakandaa, johon ei ole perusteita. Se, että persialasialla tai pekingeese-koiralla on runsaasti hengitystie-, silmä-, kyynelkanava-, iho ym. ongelmia liittyy juuri siihen sairaaseen rakenteeseen joka ko. roduille on jalostettu. Tästä on turha väitellä.
Se, kuinka paljon tai aktiivisesti yksittäiset kasvattajat karsivat jalostuksesta tuhisevia tai muuten sairaanloisia persialaisiaan on toki jokaisen yksittäisen kasvattajan asia. Rodun nykyinen standardi kuitenkin tukee yhä lättäkuonoisempaa (sairaampaa) linjaa, koska juuri se on persialaisen rodun tunnusmerkki.
En oikein ymmärrä mistä liianpienet sierainaukot olisivat persialaislle tulleet, jos kerran niitä ei ole rotuun (tahallaan tai tahattomasti) jalostettu?! Onko raggareilla, norskeilla tai venäjänsinisillä moista ongelmaa, ei ole, miksiköhän?
Kaikissa roduissa, ja maatiaisissakin, löytyy kissoja joilla on erilaisia vaivoja, nenä tuhisee, häntä knikki yms. Yleensä nämä ovat kuitenkin yksittäisiä tapauksia, ja rodun toivottu ulkonäkö ei tue tällaista sairaalloista kehitystä. (..Paitsi persialaisilla...).
Perskikasvattajat ovat toki myös lailla pakotettuja puuttumaan räikeimpiin tapauksiin, koska kyseessä on myös mahdollinen rahan menetys: Kuluttajasuojalaki määrää kasvattajan korvaamaan kasvattamansa pennun virheet. Näin ollen syntymäsairaiden pentujen antaminen maailmalle on aina riski. Väittäisi kuitenkin, että siihen seikkaan, että persialaisia ryhdyttäisiin OIKEASTI jalostamaan terveempään suuntaan ei ole ilmeiseti halukkuutta. Nykyinen rotumääritelmä pitäisi kirjoittaa kokonaan uudelleen ja unohtaa äärimmilleen viety lättäkuonoisuus, nöpönenäisyys, suuripäisyys...
Selasin tossa yhtä kissakirjaa ja ovatpa ihmiset muuttaneet näitä rotuja esim. Persialainen ja siamilainen. TYPERÄÄ, korjaan TODELLA TYPERÄÄ tuo liika jalostus. Onhan tietysti saatu aikaa erillaisia värimuunnoksia sun muuta, mutta miksi ihmisen täytyy pilata kaikki...
oli persialainen. En ollut ikinä sellaista elävänä nähnyt. Se krohisi hentittäessään johtuen jalostuksen mukanaan tuomasta vaivasta. Sillä hetkellä päätin, että en ota ikinä persialaista. Tuli niin surku sitä krohisijaa.
Itse kiinnitin huomiota rotuun vasta kun näin niitä livenä näyttelyissä. Yksi pieni exotic-pentu sai kyyneleet silmiin!
En väitä etteikö perski ja exotic ole luonteeltaan aivan ihana rotu (tällainen käsitys minulla on) mutta itse en yksinkertaisesti kestä katsella niiden äärimmilleen vietyä ulkonäköä. Tulee niin surullinen olo.
Mitä mieltä olet siitä, että kaikkien lähteiden mukaan ragdollien tyypillinen piirre eli "räsynukkemaisuus" = veltoksi meneminen tietyissä tilanteissa, johtuu siitä, että alkuperäinen kissa oli hermosairas ja tämä hermosairaus on sitten perinnöllisenä siirretty eteenpäin? Kuinka tervettä on kasvattaa tällaisilla kissoilla?
Onkohan hieman kärkevää käyttää nimitystä SAIRAUS jos kyseessä on ominaisuus? Mitä haittaa tästä ominaisuudesta on ko. rodulle? Itselleni ei ole tullut vastaan yhtään artikkelia/tutkimusta/juttua hermoratasairautta kantavasta raggarista, onko sinulle? Epilepsiaakaan rodussamme ei esiinny eli minkälaista "sairautta" tarkoitat? Olisi kiinostavaa tietää. Ps. merkitsethän mukaan kirjallisuusviitteet niin me muutkin voimme tarkastaa jutun oikeellisuuden :)
www.kissaliitto.fi ->yhdistykset ->ragdoll-yhdistys