hirveästi töitä elinaika kesken loppuu

Luonto kiittää. Olen itsekin maanomistaja, keskimääräistä suurempi sellainen, mutta näin ikääntymisen myötä olen tajunnut myös sen, että metsätalouteen, erityisesti "metsänhoitoon", liittyy tolkuttoman paljon turhaa ja tarpeetonta ryskäämistä. Minäkin ehdin maillani suorittamaan. Aivan liian paljon jos asiaa järjellä ajattelee. Kaadoin, tongin, väänsin, jne. ja kuvittelin jollakin tapaa tukevani jotain utopistista yhteistä hyvää, jota aatetta maanomistajille tungetaan.

Tulin järkiini jo ajat sitten. Minun seljästa valuvat pois kansantalousjorinat, joiden mukaan kaikki pitää kaataa heti. Ja mieluummin kahteen kertaan jos siitä lisäviitosen saa. Antaahan luonnosta jonkun reunan olla, mieluummin jopa toisen. Metsiä käytettäköön, mutta ei kait tässä muutamasta yleisen tehometsävaateen molokkiin joutumattomasta maa-alasta kannata hirteenkään mennä.

Ei työt mailmasta tekemällä lopu ja yhden henkilön jäljet lähtee vaan yhteen suuntaan. Eli metsänomistuksessa kannattaa osa töistä ulkoistaa. Itse teen sen minkä järkevästi ehdin ja loput teetän, se on yleensä korjuu tai kuljetus.
Puuta myyn pelkästään siten, että hakkuut tehdään moto-ketjulla, äärimmäisen harvoin metsurityönä jotain koivutukkeja tai ylispuiden poistoja. Hankintakauppojakin olen teettänyt koneyrittäjillä, jos vain se tulee taloudellisesti paremmaksi.
Raivaussaha olen käyttänyt paljon ja moottorisahalla teen käytännössä vain polttopuiden ja pieneen jatkojalostukseen tarvittavan puutavaran kaadot. Juontokoura ja tukkivinssi riittävät pieneen traktoriin välineiksi, jatkokuljetukset hoituu puutavara-autoilla paluukuljetuksina. Harvoin kuljetan itse tukkeja isompaa määrää sahattavaksi kenttäsirkkelilleni taikka hirsisorvilleni.

Metsä on tietysti minulle myös luontoarvoja, hoidettu metsä on mukava katsella ja käydä marjastamassa. Ei hoitamattomissa rytöikeiöissä viitsi juuri kävellä.