Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Tahdon sinun tietävän

    Mitä minä voin sanoa enää. Minä naimisissa oleva pienten lasten äiti.
    Sinä halusit muuta. Varmuutta, pysyvyyttä?! Vankan perustan. Saitko sinä sen kaiken ja hellän, intohimoisen rakkauden. Minä olin vain jotain, turhaa, tyhjää mahdottomuutta. Me olimme. Niinkö?

    Kiduin ja uuvuin vastauksitta. Kuolin hiljaisuuteesi. Itkin ja säryin. Etkä sinä ymmärtänyt sanojanikaan enää.
    Minun tunteeni, sydämeni, haaveeni, se palo, joka sydämessäni yhä sinuun on.

    Ei se ole hiipunut, ei kadonnut saati kuollut.

    Minäkin opin vielä. Jättämään taakseni. Ja jätinkin jo, sydämelleni en vain mitään voi.

    Jatkuvuutta, todellisuutta, pysyvyyttä. Kaikkea minäkin halusin ja haluan.

    Enhän edes näe sinua enää. Ja joka ilta silti kuin vierellesi kävisin nukkumaan, ollaan kuten joskus oltiin, läheikkäin, läheisiä.

    En minä halua sen rakkauden kuolevan. Vaikka sen kohde on poissa mutta herranen aika; rakkaus -eihän sen kauniimpaa saati suurempaa ole.
    3186
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Sun kannattaa pysyä naimisissa ja hoitaa pieni lapsesi mahdollisimman hyvin. Itke sitten myöhemmin :)

    Äänestä

    naimisissa ja pienten lasten äiti. Ei voi toteuttaa omia unelmiaan. Jos miehet olisivat samassa veneessä. He vain sulkisivat oven katsomatta taakseen.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Kohteeton kirjoitti:

    Mitä minä voin sanoa enää. Minä naimisissa oleva pienten lasten äiti.
    Sinä halusit muuta. Varmuutta, pysyvyyttä?! Vankan perustan. Saitko sinä sen kaiken ja hellän, intohimoisen rakkauden. Minä olin vain jotain, turhaa, tyhjää mahdottomuutta. Me olimme. Niinkö?

    Kiduin ja uuvuin vastauksitta. Kuolin hiljaisuuteesi. Itkin ja säryin. Etkä sinä ymmärtänyt sanojanikaan enää.
    Minun tunteeni, sydämeni, haaveeni, se palo, joka sydämessäni yhä sinuun on.

    Ei se ole hiipunut, ei kadonnut saati kuollut.

    Minäkin opin vielä. Jättämään taakseni. Ja jätinkin jo, sydämelleni en vain mitään voi.

    Jatkuvuutta, todellisuutta, pysyvyyttä. Kaikkea minäkin halusin ja haluan.

    Enhän edes näe sinua enää. Ja joka ilta silti kuin vierellesi kävisin nukkumaan, ollaan kuten joskus oltiin, läheikkäin, läheisiä.

    En minä halua sen rakkauden kuolevan. Vaikka sen kohde on poissa mutta herranen aika; rakkaus -eihän sen kauniimpaa saati suurempaa ole.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu