kasilla alkoi oksentaminen, sitä kesti säännöllisesti vaan pari kk. mutta aina välillä ysille asti. sillon mä sit lopetin sen, yhdessä vaiheessa yritin uudestaa, mutta ei se enää onnistunutkaan niin helposti..mä unohdin jo, että sekin taito piti opetella...sillon joskus(tais olla ennen oksentelua)alotin
ruokapäiväkirjan. enkä todellakaan ymmärrä miksi koska olin sillon 154 ja painoin 49kg. sillon ysillä sitten lopetin senkin. Ei laihdutusta virallisesti, mutta koko ajan(myöntämättä ittelenni) mä mietin kaloreita(kolmessa vuodessa oppii ne aika hyvin ulkoa...)ja laihduttamista. Silloin oksennellessa mun paino laski 43kg. Sitten kun nyt vuosi sitten lopetin sen, paino on noussut 47kg:loon enkä vielä kk sitten miettinyt mitä söin, söin suklaata varsinkin monta levyä viikossa ja liikuinkin normaalisti.
me alotettiin yhen kaverin kanssa semmonen treenaus projekti, että saadan kesäks ihanan litteät vatsat. Se on aika uus kaveri joka, ei tienny mun ongelmist ja mä kerroin sille et olin melkein sairastunu jonkinlaiseen sh. mä myönsin sille et pelkäsin niitten juttujen tulevan uudelleen, se lupas mulle et estää sen. Mutta nyt aloin taas (vain mielessä kylläkin) laskemaan kaloreita, syömään vähemmänm, treenaaman enemmän ja mikä pahinta- mulla on koko ajan halu oksentamaan. se on hirveää. sorruin äsken suklaapalaan, otin niitä sitten 10. ja argg just tätä mä vihaan!!!en haluu huolehtia 10suklaapalasesta!!!mun tekee kuitenkin mieli mennä tonne keittiöön, ottaa ruokaa, suklaata, kaikkea mitä on, mutta en halua. mulla oli jopa hyvä tapa oksentaa kotona, silleen et muut ei kuule. Tää on hirveetä. miks mä menin alottamaan sen tyhmän jutun!?Lopetin jo siihen lapulle kirjottamisen, sanoin siit sille kaverillekin, luulin et se tajuais, mutta se melkein suuttu mulle. Mä kuulemma petin sen ja jätin sen siihen iha yksin. en kehannu sanoa sille että pelkään syömishäiriön tulevan mulle.Mitä muuta mä vielä voin tehä? toistaseksi en ole sortunut oksentamaan enkä ahmimaankaan suurempia määriä...
ruokapäiväkirjan. enkä todellakaan ymmärrä miksi koska olin sillon 154 ja painoin 49kg. sillon ysillä sitten lopetin senkin. Ei laihdutusta virallisesti, mutta koko ajan(myöntämättä ittelenni) mä mietin kaloreita(kolmessa vuodessa oppii ne aika hyvin ulkoa...)ja laihduttamista. Silloin oksennellessa mun paino laski 43kg. Sitten kun nyt vuosi sitten lopetin sen, paino on noussut 47kg:loon enkä vielä kk sitten miettinyt mitä söin, söin suklaata varsinkin monta levyä viikossa ja liikuinkin normaalisti.
me alotettiin yhen kaverin kanssa semmonen treenaus projekti, että saadan kesäks ihanan litteät vatsat. Se on aika uus kaveri joka, ei tienny mun ongelmist ja mä kerroin sille et olin melkein sairastunu jonkinlaiseen sh. mä myönsin sille et pelkäsin niitten juttujen tulevan uudelleen, se lupas mulle et estää sen. Mutta nyt aloin taas (vain mielessä kylläkin) laskemaan kaloreita, syömään vähemmänm, treenaaman enemmän ja mikä pahinta- mulla on koko ajan halu oksentamaan. se on hirveää. sorruin äsken suklaapalaan, otin niitä sitten 10. ja argg just tätä mä vihaan!!!en haluu huolehtia 10suklaapalasesta!!!mun tekee kuitenkin mieli mennä tonne keittiöön, ottaa ruokaa, suklaata, kaikkea mitä on, mutta en halua. mulla oli jopa hyvä tapa oksentaa kotona, silleen et muut ei kuule. Tää on hirveetä. miks mä menin alottamaan sen tyhmän jutun!?Lopetin jo siihen lapulle kirjottamisen, sanoin siit sille kaverillekin, luulin et se tajuais, mutta se melkein suuttu mulle. Mä kuulemma petin sen ja jätin sen siihen iha yksin. en kehannu sanoa sille että pelkään syömishäiriön tulevan mulle.Mitä muuta mä vielä voin tehä? toistaseksi en ole sortunut oksentamaan enkä ahmimaankaan suurempia määriä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
toivottavasti jaksat taistella tota vastaan...onnea siihen...se on vaan niin hirveen rankkaa...ja se tunne, joka tulee sen jälkeen kun on syöny ja varsinki ahminu...oikeen kunnon itseinho.ei pitäis ajatella ollenkaan tollasii kiinteytysjuttuja, koska nää syömishäiriöt ei koskaan kunnolla parannu.vaikka luulee et on parantunu niin se saattaa iskee koska tahansa uudelleen.siks tarttis vaan yrittää elää normaalisti.ei alottaa mitään ekstreme juttuja.
voimia sulle...!ilmottele vaik tääl miten sul menee ja voitko ollenkaan paremmin!