minä vaan

tuo sinun nikkisi. Erottuu joukosta.
Oletko koiraihmisiä? Merkitseekö 3-numero
nikissäsi sitä, että sinulla on 3 koiraa?
Jos merkitsee, niin minkä rotuisia koiria harras-
tat?
Siinähän tuli kysymyksiä kerrakseen. Niitähän
toivoit.
Mukava kun tulee uusiakin "kasvoja", joten
tervetuloa.

kotiin tuolta jonkun matkan päästä maalta.
Tie näytti paikkopaikoin liukkaalta ja olin vähän huolissani selviänkö ehjin nahoin kotiin.
Näytti, ettei kenelläkään ollut kovin kiirettä. Liukkaus on hyvä nopeusrajoitus,useimmilla.

Kerroit koirastasi ja minä, joka pidän myöskin kaikista eläimistä, olen jo pitemmän aikaa harkinnut koiran hankkimista. Siihen taitaa tulevaisuudessa olla mahdollisuus.

Hankin luultavasti Saksanpaimenkoiran, tai Suursnautserin. Jotain luonnetta sillä pitää olla,mutta edellytän ehdotonta kuuliaisuutta ja sen pitää olla vain yhden ihmisen koira, eli 'leimautua' emäntäänsä. Koirat ovatkin uskollisia...ihmiset eivät joskus olekaan.

ellumari kirjoitti:

kotiin tuolta jonkun matkan päästä maalta.
Tie näytti paikkopaikoin liukkaalta ja olin vähän huolissani selviänkö ehjin nahoin kotiin.
Näytti, ettei kenelläkään ollut kovin kiirettä. Liukkaus on hyvä nopeusrajoitus,useimmilla.

Kerroit koirastasi ja minä, joka pidän myöskin kaikista eläimistä, olen jo pitemmän aikaa harkinnut koiran hankkimista. Siihen taitaa tulevaisuudessa olla mahdollisuus.

Hankin luultavasti Saksanpaimenkoiran, tai Suursnautserin. Jotain luonnetta sillä pitää olla,mutta edellytän ehdotonta kuuliaisuutta ja sen pitää olla vain yhden ihmisen koira, eli 'leimautua' emäntäänsä. Koirat ovatkin uskollisia...ihmiset eivät joskus olekaan.

Lue lisää

Moikka,juukyllä totta puhut,että on varmaan tosi liukasta ja surkeet kelit.ei paljon tee mieli mihinkään lähteä,jos ei ole pakko!
Ja kyllähän noi koirat on ihanan kivoja kavereita,ja myös uskollisia,ja jos joskus on itse kiukkusella päällä,niin kyllä koirakin sen huomaa,katselee vain otsatukkansa alta alakulosena,että kyllä siinä heltyy,vaika olisi vihanenkin.
Mulla on siittä kiva vielä,kun en itse voi pitkiä matkoja kävellä,niin toi meiän teini onneksi vie sitä lenkillä.Viikon loppuisin käydään sen kans mettällä ,se saa siellä sitten vapaana juosta,ja kyllä se sitten nauttiikin!Se on siittä kiva kun se ei lähde meiltä siellä metsässä karkuun ,meneee kyllä edelle ja tekee jotain omia lenkkejänsä,mutta hetken päästä tulee tosi lujaa takaisin.Kerran tehtiin sillai,kun se lähti meiän tyköö pois,ettei me nähty sitä,niin mentiin jonkun kiven juurelle piiloon sitä,ja se tuli hetken päästä lujaa jostain pusikosta,ja kun meitä ei sitten ollutkaan siinä missä se oli kuvitellut meidän olevan,niin sen naaman ilmeen olisi kyllä videoille pitänyt saada,sillä oli niin sanotusti "pallo hukassa"ilme.Ja voi juku sitä iloa,kun tultiin piilosta,sen jälkeen ei pitkälle mene,kun tulee tarkistaan sijaintimme!
No nin moikka taas!

koira3 kirjoitti:

Moikka,juukyllä totta puhut,että on varmaan tosi liukasta ja surkeet kelit.ei paljon tee mieli mihinkään lähteä,jos ei ole pakko!
Ja kyllähän noi koirat on ihanan kivoja kavereita,ja myös uskollisia,ja jos joskus on itse kiukkusella päällä,niin kyllä koirakin sen huomaa,katselee vain otsatukkansa alta alakulosena,että kyllä siinä heltyy,vaika olisi vihanenkin.
Mulla on siittä kiva vielä,kun en itse voi pitkiä matkoja kävellä,niin toi meiän teini onneksi vie sitä lenkillä.Viikon loppuisin käydään sen kans mettällä ,se saa siellä sitten vapaana juosta,ja kyllä se sitten nauttiikin!Se on siittä kiva kun se ei lähde meiltä siellä metsässä karkuun ,meneee kyllä edelle ja tekee jotain omia lenkkejänsä,mutta hetken päästä tulee tosi lujaa takaisin.Kerran tehtiin sillai,kun se lähti meiän tyköö pois,ettei me nähty sitä,niin mentiin jonkun kiven juurelle piiloon sitä,ja se tuli hetken päästä lujaa jostain pusikosta,ja kun meitä ei sitten ollutkaan siinä missä se oli kuvitellut meidän olevan,niin sen naaman ilmeen olisi kyllä videoille pitänyt saada,sillä oli niin sanotusti "pallo hukassa"ilme.Ja voi juku sitä iloa,kun tultiin piilosta,sen jälkeen ei pitkälle mene,kun tulee tarkistaan sijaintimme!
No nin moikka taas!

Lue lisää

oli minulla,aivan ihana pieni suloinen tyttönen.
Neljä vuotta sitten jouduin lopettamaan,oli kauhea paikka,oli silloin 13 vuotias.

Oli ihana tulla kotiin ,aina oli häntää huiskiva ystävä vastassa,ja sitä uskollista seuraamista,voi miten tulikin haikea olo.

Meilläkin oli sekarotuinen aikaisemmin,ja ei koira siitä juurikaan parane,yhtä hyvät oli luonteen piirteet ,kuin tällä rotukoirallakin.
Ystäviä parhaasta päästä kumpikin.

Niiden uskollisuutta ei korvaa mikään.

koira3 kirjoitti:

Moikka,juukyllä totta puhut,että on varmaan tosi liukasta ja surkeet kelit.ei paljon tee mieli mihinkään lähteä,jos ei ole pakko!
Ja kyllähän noi koirat on ihanan kivoja kavereita,ja myös uskollisia,ja jos joskus on itse kiukkusella päällä,niin kyllä koirakin sen huomaa,katselee vain otsatukkansa alta alakulosena,että kyllä siinä heltyy,vaika olisi vihanenkin.
Mulla on siittä kiva vielä,kun en itse voi pitkiä matkoja kävellä,niin toi meiän teini onneksi vie sitä lenkillä.Viikon loppuisin käydään sen kans mettällä ,se saa siellä sitten vapaana juosta,ja kyllä se sitten nauttiikin!Se on siittä kiva kun se ei lähde meiltä siellä metsässä karkuun ,meneee kyllä edelle ja tekee jotain omia lenkkejänsä,mutta hetken päästä tulee tosi lujaa takaisin.Kerran tehtiin sillai,kun se lähti meiän tyköö pois,ettei me nähty sitä,niin mentiin jonkun kiven juurelle piiloon sitä,ja se tuli hetken päästä lujaa jostain pusikosta,ja kun meitä ei sitten ollutkaan siinä missä se oli kuvitellut meidän olevan,niin sen naaman ilmeen olisi kyllä videoille pitänyt saada,sillä oli niin sanotusti "pallo hukassa"ilme.Ja voi juku sitä iloa,kun tultiin piilosta,sen jälkeen ei pitkälle mene,kun tulee tarkistaan sijaintimme!
No nin moikka taas!

Lue lisää

Oli meidänkin koiramme. Hyvin oli Suomalaisen
pystykorvan näköinen. 14 vuotiaana jouduimme
luopumaan ja se oli kova paikka. En ole tähän
päivään mennessä kokenut mitään niin rankkaa.

Vieläkin itku tulee kun tuota muistelen. Minulla
on valokuva kaapin päällä ja aina kun pyyhin
pölyä kuvan pinnasta, juttelen sille. Ikävä on!

Enkä uskalla enää ottaa lemmikkiä sillä sitä
surua en enää halua kokea.

Tyttäreni koira, jota hoitelin paljon, jouduttiin
myös lopettamaan aivokasvaimen vuoksi ja jälleen
uusi suru.

Koirat ovat ihania ystäviä ja kauan kesti totu-
tella siihen, että tuo hännänheiluttaja ei
ollut vastaan ottamassa kun kotioven avasi.

Mukavaa, että sinulla on tuo ystävä, parempaa
ei olekkaan.

Tervehdys teille kaikille uusille ja vanhoille pitkästä aikaa.

Olen ollut poissa keskusteluista, sillä olen sairastellut ja sitten heti joulun jälkeen meni koneeni peruuttamattomasti rikki. Sain uuden vasta muutama päivä sitten. Sen sisäänajossa sitten on riittänytkin puuhaa, jopa ongelmia. En nimittäin saanut ensin millään asennetuksi flash playeria, kunnes sitten eilen se ykskaks onnistui aivan kitkattomasti.
Muutenkin olen vähän arastellut kirjoittamista, sillä tuntuu, että aina ei tule oikein hyväksytyksi omine mielipiteineen.

Täällä Koira3:n aloittamalla juttupalstalla tunnen itseni kuitenkin kuin kotiin tulleeksi. Kuten kaikki koiranulkoiluttajat tietävät, koiraihminen saa aina juttukavereita, tuttuja ja tuntemattomia, koiran kanssa ulkoillessaan. Samaa lenkkiä kiertävät koirien ystävät tapaavat toisensa miltei päivittäin ja uusia tuttavuuksia syntyy. Niinhän mekin nyt tässä olemme ikään kuin pysähtyneet koiralenkillä toistemme kanssa juttelemaan.

Koiratkin nauttivat tavatessaan omia koiratuttujaan. Varmaan teidänkin koiranne tuntevat / tunsivat nimeltä jo parhaat koirakaverinsa. Minun koirani Viivi, tämä viimeinen kaikista monista, oli ”kavaljeeri” eli Cavalier King Charles spanieli, väritykseltään blenheim eli valkopunainen. Se on pieni ja äärettömän iloinen ja rakastettava rotu. Nyt Viivi kuten useimmat sen parhaista koiraystävistäkin on jo poissa, mutta kuten tiedämme, meidän sydämistämme ei mikään häivytä heidän muistoaan. Ja kummasti jokaisen vastaan tulevan koiran hännän heilautus ilahduttaa ja liikuttaa vieläkin.

Joskus voi pimeänä loskankuraisena hyytävän kylmänä talviaamuna tuntea suurta iloa siitä, ettei tarvitse ensimmäiseksi aamulla lähteä ulos koiralenkille… Tosin kunto huononee, kun ei ole pakollista ulkoiluttajaa.

Kaikenrotuisilla sitä yritellään, mutta mutta....
Ollaanko nyt täysdiktatuurissa?