Minut varmasti joku muistaakin.. Kysymys silti kaikille joilla on kokemusta:
Millaiselta on tuntunut narsistisuhteen jälkeen seuraava suhde vastakkaiseen sukupuoleen?
Itse pääsin henkisesti elämässä eteenpäin ja irti narsistista (siis henkisesti irti) viime kesänä/alkusyksystä. Olen ollut siitä lähtien avoin uusille asioille ja voinut pääasiassa hyvin. Puolitoista kuukautta sitten tapasin miehen jonka kanssa olen nyt tutustunut ja tapaillut melko tiiviisti. Olo hänen seurassaan on hyvä ja ajoittain tunnen ihastumisen tunnetta. Haluan viettää kaiken vapaa-ajan hänen kanssaan mutta en tunne samanlaisia huippuhetkiä mitä narsistin kanssa koin. En sitä kaipaakaan koska niitä seurasi aina jotain huonoa ja muutenkin huippuhetket sekoittivat päätäni aika tosissaan.
Nyt siis olo on rauhallinen ja perushyvä (juuri se mitä olen kaivannutkin :). Mietin silti että pistäisikö tuntea "enemmän". Minulla ei ole ennen ollut ns. normaalia suhdetta ja siksi ehkä kyselen kun totuin niin erilaiseen. Periaatteessa kahdenkin eri miehen kanssa (molemmat suhtee olivat melko erikoisia).
Onko siis normaalia että nyt normaalisuhde tuntuu hyvinkin paljon laimeammalta mutta kuitenkin olo on siis hyvä ja rauhallinen toisen seurassa? Ähh.. vaikea selittää mitä koitan kysyä mutta ehkä joku ymmärtää mitä ajan takaa :)
Niin.. ja lisään vielä että onpa tosiaan ihana tunne kun narsistimies ei enää ole ajatuksissa ollenkaan ja jos on joskus niin pelkästään niin että en kaipaa ollenkaan häntä!
Millaiselta on tuntunut narsistisuhteen jälkeen seuraava suhde vastakkaiseen sukupuoleen?
Itse pääsin henkisesti elämässä eteenpäin ja irti narsistista (siis henkisesti irti) viime kesänä/alkusyksystä. Olen ollut siitä lähtien avoin uusille asioille ja voinut pääasiassa hyvin. Puolitoista kuukautta sitten tapasin miehen jonka kanssa olen nyt tutustunut ja tapaillut melko tiiviisti. Olo hänen seurassaan on hyvä ja ajoittain tunnen ihastumisen tunnetta. Haluan viettää kaiken vapaa-ajan hänen kanssaan mutta en tunne samanlaisia huippuhetkiä mitä narsistin kanssa koin. En sitä kaipaakaan koska niitä seurasi aina jotain huonoa ja muutenkin huippuhetket sekoittivat päätäni aika tosissaan.
Nyt siis olo on rauhallinen ja perushyvä (juuri se mitä olen kaivannutkin :). Mietin silti että pistäisikö tuntea "enemmän". Minulla ei ole ennen ollut ns. normaalia suhdetta ja siksi ehkä kyselen kun totuin niin erilaiseen. Periaatteessa kahdenkin eri miehen kanssa (molemmat suhtee olivat melko erikoisia).
Onko siis normaalia että nyt normaalisuhde tuntuu hyvinkin paljon laimeammalta mutta kuitenkin olo on siis hyvä ja rauhallinen toisen seurassa? Ähh.. vaikea selittää mitä koitan kysyä mutta ehkä joku ymmärtää mitä ajan takaa :)
Niin.. ja lisään vielä että onpa tosiaan ihana tunne kun narsistimies ei enää ole ajatuksissa ollenkaan ja jos on joskus niin pelkästään niin että en kaipaa ollenkaan häntä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän, koska et saa tyydytystä/kicksejä tavallisesta miehestä, niin jotain ongelmaa on itsessäsikin, olet ehkä piilonarsisti. Tuotako tarkoitit?
Onhan se niin, että jos itsekin on jollainlailla repaleinen, eihän niistä suhteista mitään tule, koska hyvä suhde vaatii sen, että arvostat ensin itseäsi ja pärjäät henkisesti ilman kävelykeppiä. Ensin on vain osattava rakastaa ja hyväksyä itsensä, vasta sen jälkeen on mahdollisuus jakaa tätä iloa eteenpäin.
Fyysinen suhteeni narsistiin loppui kolme vuotta sitten, mutta vasta puoli vuotta sitten koin täydellisesti henkisesti vapaantuneeni kaikesta. Minulla on ollut vain yksi suhde sen jälkeen, mutta hyvin ei ole mennyt sekään. Pari vuotta olen on-off-aillut aika vaikean ihmisen kanssa. Hän ei ole narsisti, mutta ei pahemmin empatioita löydy häneltäkään. Kunpa niin toivoisin oikean tylsää tasaista suhdetta :)
Mitä empatioita häneltä sitten oikein haet? Empatian kerjäläinenkö, joka aina haluaa jonkun mielistelevän? Mihin tarvitse hänen empatiaa?
Jospa vika ei ole miehessä tai suhteessa vaan siinä ettet ole käsitellyt omia ongelmiasi. Miksi sinusta tuli läheisriippuvainen. Ja mitä teet oman elämäsi eteen, onko sinulla tavoitteita. Hyytävintä on alkaa elää toisten kautta, vaikka vastaukset on vain itsessä.
Voin sanoa että ihan samoja tuntemuksia minullakin on ollut uudessa suhteessa. Meni hetki ennen kuin ymmärsi että tasapainoinen suhde ei ole niin räiskyvä ja kipinöivä. Tasapainoisessa suhteessa arki toimii ja kaikki on paljon rauhallisempaa joka voi tuntua aluksi tylsältä kun on tottunut ihan muuhun. Mulla ainakin vaan tullut parempi olo suhteessa mitä enemmän olen saanut ajan kanssa omaa itseluottamustani ja alkanut enemmän hyväksyä itseäni. Vieläkin välillä tulee ajatelleeksi näitä asioita kun suhde alkoi noin 1,5 vuotta eron jälkeen narsistista ja olin juuri puoli vuotta aikaisemmin vasta alkanut käydä terapiassa ja oikeasti yrittänyt alkaa toipua. Suhde saattoi tulla liian nopeasti.