Kaikki toivo on menetetty alkoholismini suhteen. Juomismäärät kasvavat jatkuvasti, harvoin pystyn enää raittiita päiviä pitämään.
Kaikki on kokeiltu, mielenterveystoimistot, A-klinikat, AA-kerho, antabus.
Mitään toivoa ei enää ole, jatkan vain tätä jokapäiväistä juopottelua kunnes jonain päivänä Herra korjaa omansa pois.
Kaikki on kokeiltu, mielenterveystoimistot, A-klinikat, AA-kerho, antabus.
Mitään toivoa ei enää ole, jatkan vain tätä jokapäiväistä juopottelua kunnes jonain päivänä Herra korjaa omansa pois.
Vastaukset 7
Vanhimmat
puhut.Eli et ihan seko vielä ole.Olin itse samassa tilassa reilu vuosi sitten.Huomasin että en halunutkaan vielä kuolla.Nyt 12kk. raittiina.Se on pienestä kii.Vain sinä itse valitset otatko avun vastaan.
>>Kaikki toivo on menetetty alkoholismini suhteen. Juomismäärät kasvavat jatkuvasti, harvoin pystyn enää raittiita päiviä pitämään.>>
Jos vielä pystyt kasvattamaan juomamääriä, et ole pohjalla ja sinulla on toivoa. Elimistösi ja aivosi pelaavat vielä. Mieleltäsi olen varmaan masentunut. Minä olen kokenut saman 25v. ketäneellä juomaurallani.
En osaa antaa sinulle kuin yhden pätevän neuvon, jonka avulla pelastuin itsekkin. Neuvo on AA.
Minä menin AA:han vasta kun kaikki muut keinot oli kokeiltu.
Tartuin kiinni AA:sta koska se oli viimeinen oljenkorteni.
Kävin siellä säännöllisesti vaikka välillä vitutti ankarasti. Pari-kolmen kuukauden kuluttua vitutus rupesi helpottamaan kun tutustuin vähitellen muihin.
Sitkeä roikkuminen AA:ssa pelasti minut.
Tässä tilini:
25 vuotta päivittäistä juopottelua.
14 vuotta elämää raittiina alkoholistina.
Käyn säännöllisesti AA:ssa varmaan elämäni loppuun asti.
eräs naisihminen joi kanssa ja joi kans paljon.Montakertaa päivässä piti käydä täydentämässä varastoja, etteivät juomiset vaan lopu kesken.
Eräänä keväänä tämä juoppo oli sitten taas kaupassa hakemassa kaljaa niin yllättäin alkoivatkin krampit ja taju meni. Huomaavaiset ohikulkijat soittivat ambulanssin ja juoppo kiidätettiin teholle. Pidettiin lääkeiden voimalla tajuttomana(nukutuksessa) jotta krampit eivät olisi saaneet enempää vammoja aikaiseksi.Sitten muutaman päivän päästä alettiin herättelemään ihan sievästi, ettei krampit palaisi....No kuukausi sairaalassa ja sama peli jatkui sen kaljottelun kanssa kunnes sitten eräänä päivänä ei ollutkaan ketään kotona joka olisi teelusikalla yrittänyt antaa ravintoa tai viinaa juopolle kun itse ei siihen pystynyt.No tarina jatkuu vielä...
auttaa .olet voimaton asioiden suhteen
ja siinäkö kaikki.
jääny jotain huomaamatta/oppimatta tuolla AA-ryhmässä?jos sulla on sieltä saatua kirjallisuutta jäljellä niin luepa.ihan ensimmäinen askel.
Et ole vielä kokeilut keinoa "todellinen oma halu". Mainitsemasi jutut eivät paranna, jos sinne mennään ilman todellista halua raitistua, ajatellen, että ne ovat lääkkeitä, jotka minut parantavat ja kaikkeni olen yrittänyt, kun noitakin olen kokeillut. Ei alkoholismi parane kuin keuhkokuume jollain antibiootilla. Kaikki keinot ovat vain tukikeppejä siihen päätökseen, että haluaa rehellisesti raitistua.
Alkoholismi ei parane, jos ajattelee, että haluaisin olla raitis, kaikki holistit haluaisivat. Sinulla on vielä valinnan vapaus, haluaisitko vain tai oletko raitis.