Aion vaihtaa riippuvuuden toiseen.

Hei.
Olet oikeassa siinä, että peliriippuvuus on kauhea asia, hankala ja tuhoava. Siitä kuitenkin voi päästä irti, sinäkin olit pelaamatta monta kuukautta. Onnittelut siitä. Moniin riippuvuuksiin liittyy retkahdukset, niin peliriippuvuuteenkin, sinulle kävi siten. Sen jälkeen harmittaa paljon. Mutta voit aina aloittaa uuden pelittömän kauden. Se kannattaa ja niinhän aiot tehdäkin. Suosittelen sinua etsimään itsellesi apua, sitä on saatavissa ympäri Suomea ja siitä on hyötyä. Mene tuen piiriin ja sinnittele.
Tsemppiä pelittömiin päiviin,
Pirkko-pappi

Yeha! Tuuliajoilla aivot keksivät loputtoman tuntuisesti uusia selityksiä pelaamiseen ja näitä pelejä järjestävät väijyvät (organisoi väijytys) näitä kierteessä eläviä valheellisella mielikuva markkinoinnilla vaikka päätavoite on vain saada rahaa pelaavilta mahdollisimman paljon.

Olen hävinnyt nettikasinoihin lyhyessä ajassa 36 000€ ja olo on hirveä.
Miten ihminen voi olla näin tyhmä. minulla on myös alkoholiriippuvuus mutta siitä olen ollut nyt erossa noin neljä kuukautta mutta nyt sitten tuli tämä mikä tuntuu vielä vaikeammalta sairaudelta. Ei kai tässä auta muuta kun ampua aivot pellolle niin sitten riippuvuudet luulisi häviävän.

vaikea sanoa tuskin mitään kokonaan irti pääsemistä kuvaavaa, se on kuin sisäinen kytkin joka ei enää mene päälle tai rakkaus johonkin joka on loppu pettymyksien seurauksena ja paluuta entiseen ei enää ole. Mitä sillä voi voittaa, ei mitään mutta ei voi mitään häviä. Mielenkiintoista se tässä on, onko peliriippuvuudessa itsessään sen muodostumisessa sekä pitkissä ihmissuhteissa ja niiden muodostumisessa jotain yhteisiä eteenpäin työntäviä kemioita. ihastutaan luullaan luulotellaan yritetään kärsitään kärsitään yritetään kärsitään erotaan

pitkistä ihmisten välisistä suhteista eroaminenhan voi olla hyvin hyvin hyvin hyvin tuskaista, jopa yritetään uudestaan. peliriippuvuudessa on paljon jotain samaa

samoja hermosoluja kutkuttelevat :P

uhkapeliä_suhteita kuvaa kyllä asiaa tosi hyvin! Yli 10 v suhteesta eronnut ja nyt parin vuoden jälkeen tuntee, että kytkin ei mene enää päälle, kun on tajunnut ettei mies ollut oikeasti sitä, mitä esitti olevansa. Tuntuu että peleistä on paljon vaikeampi erota, ilmeisesti suhdekin on niihin läheisempi, kun suuretkaan pettymykset ja olemattomat onnenhetket eivät ole saaneet rakkautta loppumaan. Sitä loppumisen päivää todella odotan ja tunnetta, että paluuta entiseen ei enää ole. Toipumisprosessi lopullisen heräämisen jälkeen voi olla pitkä, mutta ehkä siitäkin selviää.

Minun oli myös vaikea niellä suhteen katkeamien, ei niinkään että väkisin yritin pitää suhdetta, olinhan itse sitä mieltä että halusin eroa mutta se "lämpö" oli poissa, joku sanoo "hei". Tarkoitan, että on asioita mitä ei voi saada ympärilleen napsauttamalla vain sormiaan tai voittamalla lotossa mutta ne kaikki voi menettää nopeasti ja jopa usein lopullisesti. Uhkapelaamien kokemuksellani voi nousta antamaan korvaavaa "lämpöä", antamaan sanan "hei, minä täällä", mikä on hyvin ympärille kietoutuvaa mutta ravistelin itseni irti, mikä olikin varsin tuskainen koettelemus kun täytyi omata uusi ajattelutapa, elämän arvojärjestys, ei sitä sanoiksi osaa vääntää, se pitää kokea itse. Ei kyllä jaksa uskoa enää hyväänkään helposti varsinkin ajatus rahapeli sitä "hei, minä täällä" onnea antamassa. En kiellä sitä etteikö se pelaaminen voisi minuunkin yhä yrittää pönkiä koska pelit on monessa lähellä nykyisin. Olen jo niin turtunut houkutuksien valheellisuuteen ettei kytkin lähteä mukaan mene päälle helposti, sitä jotenkin vaan tulee niin immuuniksi viimein,

Peleissä häviäminen tuo myös todellista jännitystä päin vastoin kun yleensä ajatellaan. Häviämisestä saa myös voimakkaan selviytymisen mielihyvän tunteen, pärjään kuitenkin vaikka hävisin. Eli uiskennellaan aika syvillä vesillä kun syyt pelaamiseen ovat aaltotunne peräisiä alueella mihin ei ajattelu yletä. Eli häviämisen tuska on käänteistä nautintoa.

Minulla on riippuvuuksia niin paljon, että peliriippuvuus putosi pois viimekesänä ihan huomaavatta. Ongelman ydin on Suomessa peliriippuvaiden suuresta määrästä siinä , että yhdistynyt monopoliyhtiö Veikkaus Oy on päässyt levittäytymään joka kolkkaan, ja jokaisen ihmisen taskuille. Missään maailman maassa ei vanhuksilta viedä loppuja kolikoita kauppareissulla peliautomaatteihin. Ei huoltasemilla ole kolikkoauttomaattipelejä. Kioskeissa, puhumattakaan kapakoiden hämärien nurkkauksien automaattipelirivistöä, ei, kyllä ne ovat kasinoissa, jonne eläkeläismummot ikipäivänä eivät astuisi. No nyt tullaan siihen, että ei kukaan pakota pelaamaan, mutta se on satavarmaa kun siitä tehdään tarpeeksi helppoa, niin yhä useampi sinne roposensa menettää. Entisenä peliriippuvaisena olen alkanut vähän seurailemaan ihmisten käyttäytymistä pelikoneilla. Oikein sydäntä riipaisee, kun näkee, että pelaaminen on jo pakonomaista. Mummo joka on kolikkonsa jo hävinnyt alkaa suoristelemaan kukkarostaan viimeisiä kaksikymppisiä syöttääkseen ne koneeseen,ja saattaa pelata kukkarostaan kaikki rahat.Sitten on veikkauspelit ja arvat niitä on niin paljon viimevuosina tullut lisää että pystyykö kukaan niitä enää laskemaan. Myöskin on keksitty katala juoni ihmisten ahneudelle, kun maksaa lisää voi tuplata hyvin epätodennäköisen voittonsa.Lottoarvontaan otettiin käyttöön yksi arvottava numero lisää, ja kaikkein huvittavinta sitä mainostettiin kuin se jotenkin parantaisi mahdollisuutta saada täysosuma, joka käytännössä tarkoitti ihan päinvastaista. Kaupalliset radiokanavat suoltavat jatkuvasti mainosta, ikäänkuin olisit jo voittanut jättipotin veikkauksessa, kunhan vain muistat, että peliaikaa on siihen, ja siihen asti. On hämmästyttävää, että Veikkaus Oy on pystynyt vastaamaan EU:ssa kyselyihin monopoliasemastaan, ja sen säilyttämiseen Suomessa?