Miten käsittelette ikävää?

Riippuu tilanteesta. Ensin sitä ehkä himmailee ja odottaa, että jos ne vaikka menisivätkin ohi jos tilanne on vaikea tai sitä ei halua riskeerata tunnustuksella herkkiä välejä esim. työkaveriin. Sitä sitten yrittää kestää tämän välivaiheen ja yleensä se purkautuu kaikki kirjoittamiseen - tänne tai muualle. Tämä palsta on sellainen varaventtiili.

Lopulta sitä on pakko tunnustaa kun ne tunteet vain tulevat kaiken tielle. Et pysty olemaan luontevasti toisen seurassa kun tuntuu siltä, että koko kroppa vain huutaa sitä miten paljon hänestä pidän ja on vaikea puhua kun sanat eivät ole niitä, jotka oikeasti haluaisi sanoa. En puhu kuin harvoille ystävilleni tunteistani ja sekin on jo vähentynyt. Eivät he oikein osaa asettua asemaani tai ymmärtää, joten on parempi olla hiljaa. Kyllä hekin jo tietävät miten toivoton tilanteeni on, mutta eivät halua sanoa sitä ääneen, enkä minä halua sitä kuulla. Olen oikeastaan jo alkanut myös vetäytyä heidän seurastaan. En esim. halunnut mennä yksiin häihinkään viime vuonna, kun en kestänyt sitä, että olisin taas se ainoa yksinäinen. On kova arpa tuntea rakkautta voimatta koskaan juhlia sitä ja on jo helpompaa vältellä kaikkia tilanteita, joissa joutuisi istumaan ainoana sinkkuna pariskuntien keskellä. Varmaan suurin osa jo luulee, ettei minua edes kiinnosta miehet, mutta miten voisin koskaan kertoa. Parempi vain olla vaieta ja kärsiä.

Tänään olen taas surenut yksinäisyyttäni parisuhteissa. Olen ollu kahdesti naimisissa ja onnistunut valitsemaan tunnevammaiset miehet. Eli läheisyys, kosketus, kumppanuus ja jopa seksi on puuttunut. Onneksi saan viettää joulun töissä eikä tarvitse katsella sitä juhlaa joka on sinkulle viiltävä muistutus siitä, ettei taaskaan ole ketään, jonka sylissä katsoa leffaa ja syödä suklaata, sitä rakasta jolle olisit voinut kääriä pienen merkityksellisen lahjan ja jolta saada sellaisen. Puhumattakaan uudenvuoden aatosta....taas uusi epätoivoinen kumppaninmetsästysvuosi.

On vaikea käsitellä tätä tuskaa koska katsoo sitten eteen tai taaksepäin, näyttää maisema yhtä harmaalta. Ja se, että olen peruspositiivinen ihminen, ei yhtään tässä asiassa helpota. Minulla olisi niin paljon hellyyttä ja rakkautta annettavana.