Tv-esseisti, opettaja ja kuvataiteilija Eeli Aalto, palstallakin tunnettu kirjoittaja, on tehnyt soman filmin Saarasta serkkuineen.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/11/elina-sari-ja-saara-aalto-huippukokoustivat-mummolassa-yksivuotiaina.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/11/elina-sari-ja-saara-aalto-huippukokoustivat-mummolassa-yksivuotiaina.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/11/elina-sari-ja-saara-aalto-huippukokoustivat-mummolassa-yksivuotiaina
onnistuisikohan nyt.
Eikös tuo täällä häärivä dokumentti ole leimannut maalaismiehenkin häiriköksi moneen kertaan? Miten niin arvostelukyvytön saa edelleen pilata 70 ja 80 palstat?
Suloisia tytöntylleröitä ja pieteetillä tehty filmi, taaperoikäisiä lapsia hellyttävästi kunnioittava. Muistan palstakeskusteluista myös sen, miten arvostavasti hän suhtautui murrosikäisiin, kertoi ainakin pojanpoikansa kanssa käymistään keskusteluista. Lahjakkuus näkyi hänen kirjoituksissaan, mutta ei hän alleviivannut ammattimaisuuttaan , hänen kanssaan oli vaivatonta ja luontevaa keskustella.
Palstalaiset kaipaavat hänen sydämellistä, viisasta ja isällistä olemustaan, olisikohan vielä madollista saada hänet palstalle !
Tämä Saaran menestyksen myötä saamme nyt tutustua häneen henkilönä, ja juuri tuollainen mielikuva minulla on hänestä ollutkin. Perheen tuki on merkittävä tavallisellekin nuorelle , koulumenestyskin on siitä paljolti kiinni, saati kun kannustetaan nuota lahjakkuutta uralla. Sukupolvien välinen yhteys ja lämpö on suuri voimavara, tässä kaunis esimerkki. Jännittäviä hetkiä eletään Aallon suvussa, samoin suomalaisten olohuoneissa . Peukut pystyyn Saaralle !
Perheettömän ei kannata yrittää tulit kertomaan.
Kyllä pienen Saaran tuntee , soma ja lahjakas tyttö häärii serkkuineen mummolassa. Miten paljon muistoja omista lastenlasten kyläilyistä tuleekaan mieleeni, kylvyistä ja nukkumaan menosta!
Oli niin hauskaa kuunnella maalaimiehen ääntä, taulujaan olen katsellut aiemmin Oulu 100 kuvaa näyttelystä.
Malaismies ja Ruuneperi oli se kaksikko, joiden kirjoituksista pidin, ennen palstalle tuloani, enkä ole mielipidettäni tarvinnut muuttaa.
Onnea ja menestystä toivon Saaralle perheineen!
Tänään Teemalla:
18.09 Dokumenttiprojekti: Wiipurini
(1992) Eeli Aalto palasi kotikaupunkiinsa Viipuriin 50 vuoden jälkeen, pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Hän kertoo dokumentissa, kuinka matkan aikana Viipuri herää henkiin hänen lapsuuden muistojensa kautta.
Kiitos kat.leija kun ilmoitit :D en olisi tuohon aikaan huomannut Teemalta. Vasta kotiuduin, käväisin kotimatkalla Isossa Ompussa hieman ostoksilla. Löysin lämpimät teddyvuoratut saapikkaat alesta 19,00 😊 ja suloisen pehmeän flees oloasun.
Koti-illat onkin hyvä näin pakkasella tehdä viihtyisäksi, aamupäivällä jo hauduttelin karjalanpaistia uunin lämpimässä pitkään ja hartaasti.
Nytpä taidankin keittää hyvät kahvit,....voi sentään, tyttö grillipisteessä kertoi klo 22.00 vasta pääsevänsä kotiin, mutta haaveili jo sohvastaan ja viltistä, hyvä purilainen ja teemuki kädeteen 🍔 Sillai!
Toivottavasti kaikille selviää minkälainen suurmies meillä oli keskustelijana.
Eeeli hyväksyi minutkin ystävänä ja olimme privaatistikin kirjeenvaihdossa.
Ei Maalaismies ollut koskaan mikään ryntäilijä ja häiritsijä.
Nautittavaa oli katsella Viipurin kuvausta Eeli Aallon johdattelemana. Miten viehättäviä oli muistot vanhemmistaan, missä äidin uskonnollinen kasvatus/ vaikutus oli todettavissa E.Aallon kuvataiteessakin.
Muistatteko hänen kertoneen käyneensä paikan päällä Firentsessä katsomassa Fra Angelicon maalausta
Marian ilmestys,... kuvaus jonka harras toteutus saa katsojalukujen pysymään vuosi vuoden jälkeen korkeina.
Vaatimattomana esiintyen, niin kuin täälläkin, hän liikkui synnyinkaupungissaan, niin omana itsenään!
P,S Näitä juoruilevia lieveilmiöitä esiintyvillä taiteilijajulkkiksilla on aina, --- ennen ja nykyaikana.
Silti ei monikaan ajanjakso jäänyt pimentoon, mukavan maalaismiehen kertoessa rehellisesti niin elämästään, kuin rakkaudella perheestään ja arjestaankin.
Suurmieskö ? Et raukkaparka tiedä edes sen sanan merkitystä. Oululaisena tunsin tämän Eelin kapakoissa viihtyvänä , ei millään lailla erottunut Sarkan muista asiakkaista.
Nyt se touhuaja "on muka" o.ululainen.
Olen hieman kriittinen penkomaan kenenkään yksityisyyttä, missä riennoissa kukin on ollut mukana. Sanotaan joka on todellisuutta monen kohdalla; "Raskas työ, vaatii raskaat huvit." Liekö tuo pahasta jos kohtuudessa pysyy.
Muistan maalaismiehen kirjoitelleen hyvin asiapitoisia aiheita palstalle. Niissä oli sitä jotakin joka laittoi joskus miettimään, mitähän maalaismies tälläkin kommentilla oikein tarkoittaa - usein jäi minulle epäselväksi!
Katsoin v 2008 valmistuneen muistelon Viipurista. Useat paikat ovat tulleet tutuiksi monelta Viipurin reissulta. Viipurin kirjasto restauroituna nyt ja ennen sitä, sekä Lallukoiden taiteilijoille tarkoitettu talo, jossa myös Lallukat asuivat. Lallukoiden kohdalla pitää paikkansa, sille ei mahda mitään jos vaatimattomaan perheeseen syntyy, sille taas on voinut tehdä paljon kun omalla yrittämisellä varakkaana kuolee". Tässä taas paikkansa pitävä kansan viisaus.
Lukuisat matkani Viipuriin johtuvat tietty asuinpaikastani, on paljon tuttavia jotka ovat syntyneet Viipurissa, he jotka myös nuoruus aikaa olivat siellä eläneet, olivat mahtavaa matkaseuraa. Tutuksi tulivat monet paikat joita illan Viipuri muistelo ohjelmassa tuli esiin. Kiinnosti matkoilla Viipuria tunteneiden ja asuneiden ystävien
muistot Viipurin ajoilta, piipahdukset useissa paikoissa, ei ainostaan Viipurin tornissa.
Viipurin pamaus yhdistys toimii,joka kuukausi on kokoontuminen. Mieleeni tulvahtaa "pamaus"kokoontumisesta, "Aina hauskaa olla pitää!" Musiikkia, muisteloita ennen sotia ovat mielenkiintoisia. Huomautan vain porukka on suurelta osin entisiä Viipurin asukkaita. Jo vuosia taaksepäin kaupunkiin saimme Viipurista Lallukoiden taiteilija patsaan.
L.