Se kun puhutte toisen kanssa sitten puhe loppuu. Katseet kohtaa, katsotte toisianne suoraan silmiin, hetki tuntuu ikuisuudelta/aika pysähtyy ympäriltä ja se katse tuntuu ihan koko kropassa jopa alakerrassa. Kun pitkä katseenne loppuu, molemmilla tulee suun pieleen hymyn virne ja tunnelma on hyvällä tavalla vaivaantunut. Ja sen jälkeen olo on pitkään sellane :)))). Ois tehny vaa nii mieli kävellä sen miehen luo ja halata sitä. Ollaan flirttailtu aiemminki ja toisen seurassa on vaa nii luontevaa olla, mut koskaa en oo kokenu vastaavaa. Onko muillaki ollu tään tyyppisiä hetkiä ihastuksen kanssa? :)
Katse joka tuntuu...
katsejokatuntui
8773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On. On olllu ja tota parhaillaan erästä naista kohtaan on. Minä oon vaan ihan lyöty ja aseeton ku näen hänen silmänsä ku tulee lähelle ja lähemmäksi nykysin jo. :)
Tuli taas ikäväitku..
Suurin ongelma on että jäädyn tosi pahasti juuri hänen kanssaan joten voi olla että ne kemiat jää naiselta kokematta kun en osaa olla tarpeeksi rento juuri hänen seurassaan.
Voin vaikuttaa sitten tosi jäykältä jne. tai yliasialliselta hänen suuntaansa vaikka tekisi olla kaikkea muuta....
Pahinta on juuri katsekontakti koska sitten olet siinä edessä soperrellen jotain ihan omiasi ja aivot lakkaavat toimimasta.
aivan totta, sitä vaan menee lukkoon ihastuksen edessä vaikka olisi jo pitempäänkin tunnettu toisemme. yliasialliseksi turhan puhumiseksi menee...
Kun olin nuorempi, niin vapisin jos nainen tuli viereen istumaan. Olin sairaalloisen ujo ja arka. Nyt en enää, mutta kyllä ihastuksen kohtaaminen on siltikin haastava juttu. Tosi nytte tuntuu että tämä ihastus on itse tosi paljom enemmän kipsissä kuin mä. Ja lämpenee hitaammin. Haluisin vaan antaa hälle aikaa ja että hällä on hyvä olo, kävi miten kävi, eli jos hän ei tykkäisikään minusta
Jeps, tuntuu että jalat lähtee alta kun mies katsoo intensiivisesti silmiin...pakko kääntää katse sivuun, kun alkaa hymyilyttää. Katsoa mieheen uudelleen, jonka hymy ja silmät vangitsevat täysin, sähköistynyt hetki muuttuu ikuisuudeksi. Perhosia mahassa fiilis ja se pakahduttava tunne siinä ylempänä...whee!!
Mullakin oli joskus noin, mutta enää ei ole tunteita jäljellä, ei ketään muutakaan kohtaan.
Mulla erään J**i miehen kans just tämmöstä ja tää on jatkunu vaikka on selvyys tehty että mitään ei meillä ole eikä koskaan tule olemaan.
Tässä ei auta kun ajatella järjellä että pitää välttää kohtaamisia ja niitä kellonaikoja jolloin se nyt saattaa jossain olla.
Osittain on onnistunuki.
On tietysti mahdollista olla normaalisti mutta sitten tulee näitä tilanteita juuri.
Turhaa pitää noi tilanteet toivoa yllä.
Toivottavasti ei nyt ota loukkaavana välttelyä