voiko heitä nimittää uskovaisiksi? eikai tosi hiljasella liekillä voi kyteä? sunnuntaina on usein muuta tekemistä..onko lähipiirissäsi heitä=? miten tervehdit? kysytkö tilannetta suoraan=?
vlt jotka ei käy seuroissa
eisanoillakielletty
15285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Terve, kuinka voit.
Kes.
jos ne on vaan kyllästyneitä uskontoon, joka ei hyödytä ketään. Mutta elävä usko voi kaiken.
Unohdat ne, jotka kuuntelevat seuroja intensiivisesti netin kautta.
Sekä Raamatun mukainen?
Raamattu sanoo;
Hepr. 10:25
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.
Tekopyhää.
Yhteisön julmia hoitajia istua kökötttää seurapenkeissä esittäytymässä. He eivät ole luopuneet henkiopistaan ja väärintekemisistään eli he ovat edelleen väärähenkisiä eivätkä siis uskovaisia. Epärehellisyys on selvä merkki ei uskovaisesta henkilöstä. Tunnen kaksi "näyttelijää"/luopiota.
voi käydä silloin kun jaksaa. Kaikki eivät jaksa aina. Kyllä ne harvemmin seuroissa käyvät ovat aivan yhtä kelvollisia uskovaisia kuin nekin, jotka luuhuavat siellä joka viikko.
Elä puhu paskaa ja valehtele.
-
Muutamia vuosia sitten eräs saarnamies sanoi saarnassaan, että
yhden tai kaksi kertaa voi seuroista olla pois, mutta kolmannella kerralla joutuu puhutteluun/tai yksinkertaisesti epäviralliseen hoitokokoukseen, kysenalaistetaan jo sielun tila.
se Suomi24 lykkää joaiseen ketjuun tuon vanhan nunnan kuvan ja vanhan akan, joka rehentelee sillä, että on nyt ateisti? No onneksi toisissa ketjuissa ja siellä hännillä nuoria sieviä naisia.
En minä laske toisten seuroissa käyntejä. Osalla voi olla vuorotyö, sairastelua, väsymystä tai muuten hankala lähteä kotioloista seuroihin erilaisista syistä, eikä syynä ole välttämättä uskon heikkous tai vahvuus. Nimimerkillä vuorotyötä tekevä, jolla on kuukaudessa keskimäärin yksi sunnuntai vapaa eikä silloinkaan välttämättä pääse seuroihin vaikka haluaisikin.
Seuroissa käymällä me ei taivaaseen päästä ja määrää seuroissa käynnille tuskin meiltä kysytään. Vaan kysymys kuuluu, onko kaikki synnit anteeksi.
Sinuna kysyisin suoraan, että mitä kuuluu. Jos haluat rohkaista käymään seuroissa, ole avoin, mutta neuvo alhaalta päin. Kerro, ettet halua tuoda pahaa mieltä, mutta haluat rohkaista lähtemään seuroihin ja tukea, kuten matkaystävän kuuluu.
Minulla oli jakso, jonka aikana koin vaikeaksi lähteä seuroihin syystä, jota en tässä halua kertoa. Kaipasin valtavasti rohkaisua, mutta kun sitä sain, seuroihin lähteminen helpottui jälleen ja vaikea vaihe meni ohi. Itse pidin suoruudesta ja avoimuudesta, jota tuolloin osakseni sain. Näin oli helpompi jutella omat huolensa ulos. Ja näin ihmiset osasivat tukea siinä, missä tukea tarvitsin.
ALHAALTA PÄIN on tosi metka ja silkkaa vittuilua:
"Jos haluat rohkaista käymään seuroissa, ole avoin, mutta neuvo alhaalta päin"
Niinhän pitäisi tehdä, mutta niin ei kukaan tee. Ei osaa tehdä eikä halua eikä välitä.
Siis pitäisi tulla porisemaan vaikka traktorin vaihdosta ja kiroilla, että perskeles ku taas se saatanan rämä on rikki niin ei meinannut keritä seuroihinkaan, mutta akka houkutteli ja maantteli. Ja tämän johdannon jäläkeen kysästään, että onko sullakin rattori rikki vai kalassako oot akaasi kulutellu kun ei oo puoleen vuoteen näkynynnä. Ja sitten tarjoat nortin.
Tuo olis niiko puhuttelua traktorin alta... hmpt... siis alhaaltapäin. Mutta käytännössä se menee näin:
Mustapukuiset herrat tärkkäävät paitansa, punaavat niskansa ja öljyävät tukkansa ja marrssivat jonossa sen seuroista pois jääneen luokse (jos saavat sen kiinni... se yrittää paeta hoitojulmureita E-liikkeen vessaan taikka Alkon myymälään) ja iskevät pöytään kovan lain, että se ei ole uskovainen eikä mikään, joka ei käy seuroissa. Mitä lusmuamsta se tuommonen on? Ja sitten ne selittelevät, että tämä oli sitä alhaalta päin frakkaudella neuvomista ja vielä päälle tulevat raskaammat valheet ja kieroilut, että huonojahan tässä ollaan kaikki, vaikka sielunsa syvyyksissä tietävät, että hyviä me ollaan. Noin se menee.
Onpa harmi, jos oikeasti koet tuon asian noin. Oletko ajatellut, miksi sinusta tuntuu tuolta?
Eiköhän alhaalta päin sanottaessa ole tarkoitus keskustella toisen kanssa itseään nostamatta tai omaa kruunuaan kiillottamatta. Tai saada toinen ajattelemaan, mutta niin, että ei halua loukata.
Eikä uskovaisuus tee ihmisestä mitenkään parempaa tai pyhempää. Syntisiä olemme kaikki ja syntiä tavalla tai toisella teemme, vaikka tietenkin toivoisi muuta.
Jeesus on itse valinnut Hänen seurakuntansa jäsenet (valitut). Niinpä ihmislahkojen seuroissa käyminen tarpeetonta ja kauhistus Jumalalle.
1. Tim. 2:5
Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
Mark. 13:27
Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.
Ihmisten perustamat ja itseään seurakunniksi kutsutut ovat maallisia uskonnollispoliittisia järjestöjä joista puuttuu Pyhä Henki.
UT Raamatussa seurakunta on keskeisessä asemassa.
jo pelkkä tämän kysymyksen olemassaolo kertoo sen että lestadiolaisuus on vain tapakulttuuri jolla ei ole mitään tekemistä uskomisen kanssa.
Minun mielestäni kyseinen kysymys kertoo vain, että henkilö ei tiedä kuinka suhtautua harvoin seuroissa käyviin eikä oikein tiedä, kuinka kohdata heidät.
Kohtaa lähimmäiset rakkaudella, avoimesti ja olemalla oma itsesi. Voit hyvin tervehtiä Jumalan terveellä. Jos nämä ihmiset eivät enää ole uskomassa, he kyllä osaavat vastata niin, että se käy sinulle ilmi. Emmehän me ihmiset ole mitään määrittelemään, onko joku toinen uskomassa vaiko ei, ja jättämällä vanhan tutun tervehdyksen pois saatat tahtomattasi loukata näitä henkilöitä.
Seuroissa käymällä me emme tule autuaiksi vaikka sanankuulo onkin tärkeää ja varsin keskeinen osa uskonelämäämme. Emmehän voi kuitenkaan tietää kenenkään elämäntilannetta, mahdollisia haasteita tai sitäkään, onko seurat esimerkiksi kuunneltu netin välityksellä.
Mielestäni tärkeintä ei ole se, montako kertaa kuussa käyt seuroissa, vaan se, että sinne on aito halu lähteä. Jos seuroihin ei ole halua lähteä tai se tulee vastenmieliseksi, on hyvä kysyä itseltään, miksi näin on ja keskustella asiasta jonkun kanssa. Joskus kynnys lähteä on ihmisen omassa mielessä. Ei ihminen silloin kaipaa syyttävää sormea, vaan rakkautta.
Me uskovaiset ei nähdä kenenkään sydämeen emmekä tiedä, mikä sydämen tila on. Siksi meidän ei pitäisi myöskään tuomita.