Vanhoillislestadiolaisuudessa anteeksipyytämiseen liittyy kolme eri tahoa. On väärintekijä, väärinkohdeltu ja kolmas taho/yleinen puhe. Väärintekijän anteeksipyyntö ei välttämättä kohtaa koskaan väärinkohdeltua eikä asia näin tule korjattua. Etenkin hoitajilla on käsitys, että mitä tahansa voi tehdä eikä ole väliä selvittää asiaa väärinkohdellun kanssa tai tarvittaessa julkisesti, vaan riittää että sopii asian kolmannen osapuolen kanssa tai yleisestä saarnasta seurapenkissä. Näin juoruiljoitten, jotka ovat useimmiten syyllistyneet julkiseen häpäisemiseen, perättömät jutut vellovat yhteisössä. Heidän mitätön kunniansa ei voi alentua korjaamaan/myöntämään omia tekemisiään. Onko oikein, että ihmiset, joiden oma elämä on sekaisin, neuvovat muita?
Anteeksipyyntö ei kohtaa väärinkohdeltua
Eikohtaa
759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja uskonkäsitykseni on se, että tärkeintä olisi kohdata juuri hän, jolle on jotakin vääryyttä tehnyt, oli hän sitten vl tai ei. Tämä onkin haastavaa muillekin kuin vl:lle, ja siihen voi pyytää Jumalalta voimia. Ei ole aina helppoa korjata asioita.
luthan voisivat Jeesuksen ohjeen mukaisesti mennä väärinkohtelijansa muttusille ja iskeä nyrkkiä pöytään, että perrrrkele, minkä teit ssssaaatana! Tee heti parannus!
Tämä asia on vl ongelmista suuri, anteeksiannot menee miten sattuu.
Ja jos on juoruiltu asioita, jotka vellovat jatkuvasti suussa, ei tiedetä, että se vl mielestä on jo anteeksi annettu.
-
Sekamelskasta ei ota selvää ERKKIKÄÄN.
Avaajan vaatimus muistuttaa keskiaikaisten paavien oppia, johon liittyi myös anekauppa. Martti Lutherin mukaan paavi saattoi antaa anteeksi vain paavillisten ihmissääntöjen rikkomiseen liittyviä asioita, jotka eroavat siitä, että Jumala kuulee maata ja antaa synnit anteeksi sekä antaa uskon lahjan.
Kommentoijalta on unohtunut Isä meidän -rukouksen pyyntö (ehkä hän ei ole sitä oppinutkaan eikä mahdollisesti rippikoulussa ole kuulusteltu):
"Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."
Jeesus sanoi: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
(Matt. 6:14–15)
Ne, joilla on usko ja halu päästä taivaaseen, antavat kyllä anteeksi kuten Jeesuksen sanat edellyttävät. Epäuskoisten epäuskoa eivät pelkät ihmiskäskyt voi auttaa, vaikka ne olisivat paavin käskyjä. Uskovainen mieluummin rukoilee, että Jumala avaisi katkeroituneen epäuskoisen sydämen ottamaan evankeliumin vastaan ja että hän näin saisi Jumalan voiman ja toivon näköalan elämäänsä. Silloin kaikki uskovaiset voivat iloita yhdessä hänen kanssaan.
"iloon_auttaminen"
Kirjoituksesi kuvaa juuri sitä yhteisön hyvin suurta ongelmaa! Anteeksianto ja -pyytöhöpöptyksellä ei ole mitään merkitystä ellei henkilö käsitä tekemisiään ja korjaa tekojaan ja selitä juurta jaksain mihin on syyllistynyt. Eli asiat vaativat ehdottomasti myös korjaamisen juuri sen henkilön kanssa jota on loukattu ja mahdollisesti julkisesti, jos väärintekijä on juoruillaan häpäissyt toista. Ns. epäuskoisten anteeksipyytäminen on rehellisempää ja kohdistuu henkilöön jota on loukattu. Heiltä myös julkisia anteeksipyyntöjä saa lukea lehdistä. Kysyn, että milloin olet nähnyt lestadiolaisen pyytävän julkisesti anteeksi esim. Päivämiehessä, sillä syytä varmaan olisi. Minä en koskaan.
itse pyytänyt julkisesti anteeksi Päivämiehessä rötöksiäsi ja syntejäsi? No et tietenkään! Ethän snä olekaan tehnyt mitään syntiä. Olet harvinaisuus. Parituhatta vuotta sitten muistaakseni tavattiin yksi sinunkaltaisesi tyyppi.
Päivämieheen tulisi varata oma palsta julkijuoruilioille julkisiin anteeksipyyntöihin. Tiedän monta, joilla siihen on aihetta.