Elikkä lähi kuukausina tai ehkä parina vuonna (en oo varma millo tää alko) oon tuntenu sellast tyhjyyttä. Koulu stressaa mut en saa mitää tehdyks. On huolii mut en tiiä kelle niistä kertoa koska mun äitii ei näytä kiinnostavan ja en viitti mun siskolle. Ei mulla ole niin läheisiä kavereitakaan vaan sellasii joitten kanssa puhutaan vaan ns. small talkia. Jonain aamuina on iha hyväkin fiilis mut yhtäkkii se muuttuu ja kaikki taas tuntuu turhalt ja itkettää. Ääh mitä tekisin?
Olenko masentunut?
Hellouuuuu
992
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aina ärsyttää, kun herää aamulla yöllä kuolemisen sijaan.
Sama homma ollu viimeset 15 vuotta. Ite oon saanu lohtua nettikiusaamisesta ja asiattomista itsemurhavitseistä.
Tässä joku aika sitten oli jossain mediassa juttu nuorten mielenterveysjutuista ja tutkimusten mukaan erityisesti kaksi asiaa on noussut esiin: uupuneet lukioikäiset tytöt ja kyynistyneet ja toivottomuutta tuntevat kuutosluokkalaiset pojat. Oliskohan tässä nyt edustettuina tuota jälkimmäistä porukkaa, vaikka kuutosluokka onkin ehkä jo jäänyt taakse... Ja syytähän tähän ei valitettavasti kai kukaan oikein tiedä.
Voit kyllä olla masentunutkin, mutta iästäsi riippuen se saattaa myös olla esim. murrosikään kuuluvaa melko normaaliakin mielialavaihtelua. Se saattaa olla aika rankkaakin.
Tuo murkkuikä saattaa olla ihan fyysisistäkin syistä todella rankkaa aikaa. Tunteet lähtee aivoista ja aivotoimintahan on hyvin pitkälti "kemiaa". Murrosiän hormonimyrskyn käynnistymisen jälkeen aikaisemmin rauhassa kehittyneisiin nuoren aivoihin saatetaan tunkea ajoittain sellaisia hormonicocktaileja, että ei ole ihme, jos "prosessori" ylikuumenee ja tilttailee hieman. Tai joskus hyvinkin pahasti.
Myös tunne siitä, että kukaan ei välitä, tai "ketään ei kiinnosta", aiheuttaa varmasti masentuneita tuntemuksia. Joskus olen kuullut sanonnan, että yksikin oikeasti välittävä ihminen riittäisi pelastamaan elämänlaadun, tai ehkä jopa koko elämän..
Jos et löydä muita ihmisiä, joille puhua, niin puhu vaikka ammattilaiselle. Esim. nuorille suunnattuja puhelinpalveluita on saatavissa.
Mainitsemastasi iästä tulikin mieleen, että aloittajana pitäisin mielessä, että nuorilla masennus voi oireilla ihan eri tavalla kuin aikuisilla. Muistan jostain lukeneeni, että esimerkiksi ärtynyt mieliala on kohtalaisen yleinen ominaisuus, jota joskus luullaan normaaliksi murrosiän kärttyilyksi. Tietty myös tyypillisiä masentumisen oireita ilmennee.
Huoh. Olen tässä lähiaikoina huomannut, että en voi syyttää muita kuin itseäni. Oma välinpitämättömyys ja laiskuus johdattavat kohta työttömyyteen. Huoh tosiaan.
Olen vähän tunnettu s24 nuortenpalstalla, muuta en ole saanut aikaan. En ole tehnyt mitään. Huoh.
Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua ja ehkä jopa vähän ryhdistäytyä. Kyllä, se voi olla ihan helvetin vaikeaa, mutta "no pain no gain" iskee kasvoille aika monessa muussakin tosielämän asiassa.
Eivätköhän nuo kuvaamasi muutokset lukeudu depression oirekuvaan. Masennus voi kuitenkin kätkeytyä niin yksilöllisten oireiden alle, että verkon kautta on vaikea antaa toiselle kunnon diagnoosia. Ja ilman alan tietämystä ja objektiivisutta itseään on vaikea diagnosoida vedenpitävästi. Oletko harkinnut käyväsi koululla juttelemassa psykologille? Hän ohjaisi sinut tarvittaessa lasten- tai nuortenpsykiatrian piiriin. Netistä löytyy paljon masennusaiheista sisältöä (esim. https://vastaamo.fi/masennus/), joten kannattaa kyllä aiheesta lueskella.
Hei.
Vastaamo toimii jo useammalla paikkakunnalla. Henkilökuntamme on psykoterapeuttikoulutettua ja varmasti pätevää. Yhteystiedot löydät netistä. https://www.facebook.com/vastaamo/?rc=p
Kato animea se auttoi mun masennukseen.