Jt ja iltaa.
Tehdäänkö tällainen kirjakeskustelu, jossa jokainen voi suositella jotakin (mielellään Srk:n kirjoja) luettavaksi muille. Samalla voi kertoa, mitä ajatuksia kirjan lukeminen juuri sinussa herätti ja mikä oli kirjan keskeisin anti sinulle.
Minä olen lukenut vasta kirjan nimeltä Äiti. Sopii minusta luettavaksi kaikille, mutta kohderyhmänä ovat ehkä erityisesti juuri äidit. Minulle kirjan keskeisin anti oli kertomusten erilaisissa elämäntilanteissa ja siitä, että saatoin samaistua monen kertojan hetkellisiin tuntemuksiin.
Oletteko lukeneet kyseistä kirkas, tai mitä lukemista muille suosittelisitte?
Tehdäänkö tällainen kirjakeskustelu, jossa jokainen voi suositella jotakin (mielellään Srk:n kirjoja) luettavaksi muille. Samalla voi kertoa, mitä ajatuksia kirjan lukeminen juuri sinussa herätti ja mikä oli kirjan keskeisin anti sinulle.
Minä olen lukenut vasta kirjan nimeltä Äiti. Sopii minusta luettavaksi kaikille, mutta kohderyhmänä ovat ehkä erityisesti juuri äidit. Minulle kirjan keskeisin anti oli kertomusten erilaisissa elämäntilanteissa ja siitä, että saatoin samaistua monen kertojan hetkellisiin tuntemuksiin.
Oletteko lukeneet kyseistä kirkas, tai mitä lukemista muille suosittelisitte?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tämä Maija-Leena Rovan Uskonsota keittiössä vaikuttaa oikein hyvältä kirjalta luettavaksi. http://yle.fi/uutiset/3-9253699
Remeksen Jäätyvä helvetti on ihan huippu. Uskontoa on vain tuo helvetti, mutta muuten sopivaa luettavaa. Ruumiitakin tulee ihan Willerin tahtiin.
On hienoa, että mitä tahansa ikävää kokeneet ihmiset saavat äänen tällaisten kirjojen kautta. On kuitenkin harmi, että joku kirja on kelvollinen leimaamaan tämän uskon tai meidät uskovaiset ahdasmielisiksi. Sellaisiakin meistä löytyy, ja siihen varmaan jossain määrin pystymme itse kukin - mutta kun sitä toivoisi, että ihmiset näkisivät metsän puilta.
Toisin sanoen, en halua vähätellä kenenkään kokemusta ja uskon, että erilaisia surullisia ihmiskohtaloita ns. meidän piireistä löytyy, mutta kunpa ihmiset muistaisivat että ei kyseessä ole koko yhteisön kokemukset ja paljon hyvääkin on.
Hyvätkin kokemukset näet ovat yhtä arvokkaita ja oikeellisia - vaikka ne eivät huonoihin verraten yhtälailla myykään.
Tässä olisi muutama hyvä kirjavinkki lisää:
Nykänen, Tapio: Kahden valtakunnan kansalaiset : vanhoillislestadiolaisuuden poliittinen teologia
Johanna Hurtig: Taivaan taimet : uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta
Vuokko Ilola ja Aila Ruoho: Usko, toivo ja raskaus : vanhoillislestadiolaista perhe-elämää
Johanna Hurtig ja Mari Leppänen: Maijan tarina
Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta : hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä
Nämä vain uskonsa menettäneille uskottomuuden vahvistukseksi. Ruokkii kovasti uskottomuuden elämää.
Niin kuin tuossa on sanottu nämä kirjat ovat omiaan ruokkimaan epäuskoa ja vahvistamaan sitä.
Jos haluaa perehtyä epäuskoisten ajatusmaailmaan, nämä kirjat pitää ehdottomasti lukea ja omaksua.
Tapio Nykäsestä en tiedä oikeastaan mitään. Oletukseni on, ettei hän ole koskaan ollut Jumalan lapsi eikä saanut maistaa Herran suloisuutta. Hän vain askartelee kuolleiden kirjainten kanssa. Silloinhan hänellä vielä on toivoa, koska Jumala vieläkin kutsuu häntä yhteyteensä ja hänellä olisi mahdollisuus noudattaa tätä kutsua.
Johanna Hurtigilla ei enää ole toivoa. Hän on pitkän elämänsä ajan ollut uskovanen eli Jumalan lapsi ja saanut kahdeksan lastakin, jotka ynnä aviomies edelleenkin ovat uskomassa. Sitten Johanna on pirin pettämänä havainnut, että jotkut uskovaiset ovat langenneet synteihin ja tehneet rikoksia. Tohtorin ammattitaidolla hän on päätynyt siihen, että koko Jumalan valtakunta tämän johdosta on mätä, tehnyt pilkkakrjan ja ja näin tehnyt itsensä mahdottomaksi autuuteen. Kristuksen sovitustyö ei enää koske häntä. Hän menee tietänsä suruttomana helvettiin, jossa kärsii ikuisesti. Hänen kirjansa kannattaa endottomasti lukea, jos haluaa iankaikkisuusosakseen helvetin vaivan. - Jos tämä tulkinta olisikin väärä eli tohtori Johanna katuisi vittulijaan ja pilkkaansa nin hän tietenkin saisi kaiken anteeksi.
Sitten tullaan Vuokko Ilolaan ja Aila Ruohoon. Aila Ruoho ei tiettävästi koskaan ole tullut tutuksi Jumalan kanssa, joten voisihan hän joskus vielä tulla. Epäuskoisena hän on suunnattomasti ilahtunut siitä, että tyhmä Vuokko Ilola on kieltänyt uskonsa. Häntä tietysti harmittaa, että useat Vuokko Ilolan lapsista ovat edelleen Jumalan lapsia. No ei se mitään. Vuokko on tyhmyyttään eksynyt ja typeryyttään ryhtynyt julkisuudessakin vittuilemaan Jumalan lapsille. Saattaa olla, että sieltä on velä mahdollisuus palata. Sittenhän sitä voisi kirjoittaa kirjan, kuinka ylenpalttinen on Jumalan armo. Sellainen kirja ei vain kiinosta ketään. Vain se on epäuskoisen maailman mielestä kiinnostavaa kun joku Jumalan lapsi luopuu uskostaan.
Tuossa sanotaan, etä Johanna Hurtig ja Mari Leppänen ovat yhdessä väsänneet kirjan "Maijan tarina". Osittainhan Maijan tarina perustuu väritettyihin valemuistoihin, mutta on siinä vähän tottakin. Ei sitä "Maijankaan" olisi tarvinnut levitellä persettään kaikelle kansalle. Edellä tulikin Johanna Hurtig jo saatelluksi helvetin tielle. Mari Leppäselllä saattaa vielä olla toivoa, koska hän ei ole ryhtynyt ainakaan julkiseksi pilkkaajaksi.
Lopuksi luettelossa manitaan toiseenkin kertaan Aila Ruoho. Hän nyt tässä järkensä kautta taas näkee Jumalan valtakunnassa henkistä väkivaltaa silloin kun Jeesuksen ohjeiden mukaan jotakuta nuhdellaan synnistä. Tuollainen näkeminen on maailman tapa. Jos Jumalan hyvä tahto joskus saisi avautua Ala Ruohollekin nin hänhän alkaisikin ymmärtää jotakin.
Heino Korpelan kirjaa ei vielä ole mainittu. Se pitää ehdottomasti lukea, jos haluaa jämähtää 1970-luvulle ja elää siellä eikä haluakaan turvata Jumalan armoon.
Nimimerkki "antikeskusta" suosittelee hyviä kirjoja. Niistä avautuu vanhoillislestadiolaisuuden todelliset kasvot.
Onko Kärsämäen kirkkoherra Heikki Valkama vanhoillislestadiolainen? Vaikuttaa niin sekopäältä.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/ehtoollisleipa-murensi-valit/170074/
Raamattu on oikein hyvä kirja .. vuoden 1992 käännös ei ole yhtään hullumpi . Sitä on mukava verrata esimerkiksi 1776 käännökseen jossa helvettiä vielä oli vielä monessa kohdassa ... tosiasiassa 71:ssä paikassa .. tänään se on supistunut 11:sta .. siis 60 helvettiä vähemmän .. Sitä paitsi on tuhoa ja tuhoutumista koskevat sanat jotka oli aikaisemmin käännetty sellaisiksi sanoiksi kuin "kadotus" ja "turmellus" ja niin edellen nyt kirjoitettu siten kuin ne pitääkin kirjoittaa. Siis tuhoutumiseksi.
Jos joku osaa ruotsinkieltä niin voin suositella "Svenska Bibeln":liä vuoden 1917 versiota jossa ei ole helvettiä lainkaan .
alex :)
Urho Muroman kirjat ovat loistavia!
SRK kirjojen vastpainoksi kannattaa välillä lukea Raamattua ja ottaa siitä opiksi niin ei kovin eksyksissää kulje.
Keino Nissilän kirja hebrealaiskirjettä koskien kuuluu olevan parhaasta päästä. Nimeä en heti muista.
nimi: "Katsokaamme uskon alkajaan ja täyttäjään. Heprealaiskirje – kehotuspuhe uskossaan väsyneille."
tonut paksuksi kirjaksi Päivämies-lehdet vuosilta 1976-1979. Aina kun alan tulla siihen vahvaan uskonkäsitykseen, että Jumalan valtakunnassa on kaikki kohdallaan ja täydellinen ymmärrys, otan kirjan esille ja luen täydellisestä sekoilusta ja usein repeän hullun nauruun ja silloin tavallisesti tulee paska housuun. Joona Korteniemi on tehnyt sekoilujen vuosista ansiokkaan koonnan:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/163440/KorteniemiJoonaProGradu.pdf?sequence
esiintyy Risumiehenä:
https://www.youtube.com/watch?v=Z_gJdXxFXkM
päässyt myös Napakymppiin:
https://www.youtube.com/watch?v=D0Ka9oHk5CQ
varmaan ole Joona. Luulen, että se on Kalevi Heinolasta. Kalevihan on tosi vihainen. Risumies vaikuttaa vihaiselta.
Joonakin kyllä osaa olla hauska. Tässä se änkesi itsensä toivottoman tastelun tuoksinaan
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/joona-korteniemi-uutn-seminarissa/
eli meni lämmittelemään väärille tulille.
Charles Darwin: Lajien synty
Srk:n vuosijulkaisut.
Jos haluatte lukea huumorinovelleja niin päivämiehen nettijulkaisu,koska asiaalliset tositatarina sieltä sensuroidaan