ja oikeaoppinen jehovalainen. Harva se päivä kiersin ovelta ovelle ja jututin ihmisiä kaduillakin levittäessäni harhaoppiani. Vihko oli taskussa koko ajan ja tyytyväisenä vetelin sinne rasteja aina kun olin vähänkin aikaa keskustellut jonkun kanssa. Olin varma, että Jumala lukisi kaiken minulle ansioksi.
No sitten sattui, että metsätiellä (se oli tosiaankin Damaskoksen niitylle johtava polku) minuun polkupyörällä törmäsi yksi karski tyyppi ja liiskasi minut sananmukaisesti maahan. Ja minä näin tähtiä. Oikeastaan näin kokonaisen valomeren ja arvelin, että olin päässyt jo parampaan tuonpuoleiseen.
Mutta eikö mitä. Sitten minä kuulin suuren äänen. Se oli se Turpeisen (saattoi se olla Sorosia tai Huttujakin) turpea ja tyhmä isäntä, joka oli tormännyt minuun polkupyörällä. Se messusi, että "voi vempele ja tuhannen turkanen ja.. ja". En minä kaikkia niitä Jumalan lasten käyttämiä korvikekirosanoja nyt muista. Ja sitten se äityi päivittelemään, kuinka pahasti piti sattua kun tuli ajetuksi hengiltä epäuskoinen, paikkakunnalla hyvin tunnettu jehovalainen. Helvettihän siinä aukeaisi ja tulisi iankaikkinen vahinko.
Mutta minä kuulin sen suuren äänen ja kysyin "kuka sinä olet herra?" Ja se selitti, että just se sama tyyppi, joka oli ajanut hänen päälleen polkupyörällä, mutta sitten se ilahtui, että hyvä ettei ollut henki mennyt. Ja se nosti minut polkupyöränsä tarakalle kuin jauhosäkin ja vei kotiinsa, jossa minä makailin nälissäni ja kivuissani kolme päivää ja janosin kostoa miehelle, joka oli runnonut minua polkypyörällään. Ja minä kutsuin siihen poliisin. Se sattui olemaan Tuomo Turpeinen, uskovanen poliisi ja saarnames... ja kostoa uhkaavat ennakkosuunntelmani romuttuivat ja elämääni tuli uusi suunta.
Nyt sitten tullaan varsnaiseen ongelmakohtaan. Kun mInä jehovalaisuuden perusteella olin saanut vapautuksen armeijasta ja siviilipalveluksestakin ja nyt parannuksen armon saatuani ja Jumalan valtakunnan löydettyäni haluaisin mennä armeijaan, niin MITÄ VOISIN TEHDÄ? Ikää on jo kolmekymmentä ja risat.
No sitten sattui, että metsätiellä (se oli tosiaankin Damaskoksen niitylle johtava polku) minuun polkupyörällä törmäsi yksi karski tyyppi ja liiskasi minut sananmukaisesti maahan. Ja minä näin tähtiä. Oikeastaan näin kokonaisen valomeren ja arvelin, että olin päässyt jo parampaan tuonpuoleiseen.
Mutta eikö mitä. Sitten minä kuulin suuren äänen. Se oli se Turpeisen (saattoi se olla Sorosia tai Huttujakin) turpea ja tyhmä isäntä, joka oli tormännyt minuun polkupyörällä. Se messusi, että "voi vempele ja tuhannen turkanen ja.. ja". En minä kaikkia niitä Jumalan lasten käyttämiä korvikekirosanoja nyt muista. Ja sitten se äityi päivittelemään, kuinka pahasti piti sattua kun tuli ajetuksi hengiltä epäuskoinen, paikkakunnalla hyvin tunnettu jehovalainen. Helvettihän siinä aukeaisi ja tulisi iankaikkinen vahinko.
Mutta minä kuulin sen suuren äänen ja kysyin "kuka sinä olet herra?" Ja se selitti, että just se sama tyyppi, joka oli ajanut hänen päälleen polkupyörällä, mutta sitten se ilahtui, että hyvä ettei ollut henki mennyt. Ja se nosti minut polkupyöränsä tarakalle kuin jauhosäkin ja vei kotiinsa, jossa minä makailin nälissäni ja kivuissani kolme päivää ja janosin kostoa miehelle, joka oli runnonut minua polkypyörällään. Ja minä kutsuin siihen poliisin. Se sattui olemaan Tuomo Turpeinen, uskovanen poliisi ja saarnames... ja kostoa uhkaavat ennakkosuunntelmani romuttuivat ja elämääni tuli uusi suunta.
Nyt sitten tullaan varsnaiseen ongelmakohtaan. Kun mInä jehovalaisuuden perusteella olin saanut vapautuksen armeijasta ja siviilipalveluksestakin ja nyt parannuksen armon saatuani ja Jumalan valtakunnan löydettyäni haluaisin mennä armeijaan, niin MITÄ VOISIN TEHDÄ? Ikää on jo kolmekymmentä ja risat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tu Tuomo Turpeinen. Sennminen on kyllä saarnamiehenä. Mahtaako olla poliisina?
Tauno Pasanen ampui Pihtiputaalla vuonna 1969 neljä polisiia, joista yksi oli Turpeinen ("Surmansa saivat konstaapelit Mauno Olavi Poikkimäki, Veikko Armas Riihimäki, Onni Saastamoinen ja Pentti Olavi Turpeinen."). Myöhemmin Tauno Pasanen tappoi myös entisen vaimonsa. Pasanen oli syntynyt vuonna 1934, joten hän on itsekin ehkä jo kuollut.
no asia, että joku jehovalainen on löytänyt Jumaslan valtakunnan.