Kuvitteellinen mutta täysin mahdollinen tilanne:
STAKES julkaisee raportin jossa otetaan kantaa suomen huumausainetilanteeseen. Raportti koostuu pääosin kahdesta eri osasta: Ensimmäisessä osassa annetaan ehdotus huumepolitiikan muuttamisesta niin että hoitoa priorisoidaan huomattavasti tärkeämmäksi kuin rangaistuskoneistoa ja toisessa osassa otetaan kantaa mietojen huumausaineiden depenalisointiin. Stakes antaa depenalisoinnille syyt ja suosituksen ja se koskee muutamaa nykyisin huumausainelistalla olevaa ainetta.
Seuraukset:
Eduskunnassa aletaan puhua aiheesta epävirallisesti ja kysellä mitä mieltä kukakin on. Syntyy pieni mutta aktiivinen noin 15 kansanedustajan ryhmä joka alkaa lobbaamaan ajatusta kolleegoille tosissaan. Loppujen lopuksi jopa 75% kansanedustajista on epävirallisesti Stakesin ehdotuksen takana.
Samalla kuitenkin keltainen lehdistö revittelee otsikoita "HUUMEET LAILLISEKSI SUOMESSA!" ja Tony Halme kommentoi. Lehdet täyttyvät yleisönosastokirjoituksista joissa vaaditaan Stakesin naurettavan organisaation lopettamista ja mietitään kuinka tässä idioottien valtakunnassa aiotaan päästää murhaajanistejä vapaaksi.
Eduskunnassa muodostuu opportunistien vastavoima jotka pitävät monta lehdistötilaisuutta ja haukkuvat kaikki lobbausjengin jäsenet maanrakoon. Äänestysmittauksissa ne puolueet joilla on opportunistien ehdokkaat saavat lisäkannatusta kansalaisilta.
Kun asia tulee edes esityslistalle on epävirallinen kannatus tippunut jo 60%. Puoluejohdot alkavat vetämään omia kampanjoitaan ja hajottamaan Stakesin esittämää kokonaisuutta pienempiin palasiin. "No ehkä sitä hoitoa voidaan lisätä mutta mitään ei laillisteta" tuntuu olevan yhden sun toisen puolueen kanta.
Opportunistit jatkavat toimintaansa, televisiossa järjestetään asian tiimoilta muutama väittelyohjelma jotka mennään läpi "Voitaisiinko nyt keskustella näistä aiheista, voisitko edes vastata?"- mallilla lobbareiden puolelta ja "Tajuatteko te että te tuhoatte tämän maan, te olette saatanan tyhmiä huumefriikkejä"- opportunistien taholta.
Opportunistit nostavat kansanliikettä. Niin tekevät pienessä mittakaavassa myös Stakes-myönteiset. Muutama lehti - etenkin terveydenhuollon äänenkannattajat ja muutama yhteiskuntakriittinen lehti sekä yliopisto ja korkeakoulutettujen lehdistö julkaisevat tukensa Stakesin tutkimukselle. Helsingin sanomat pysyy neutraalina ja keskittyy antamaan kokonaiskuvaa. Muut lehdet kritisoivat ja keltainen lehdistö joutuu keksimään uusia fonttikokoja lööpeilleen. "KANSANEDUSTAJAN HUUMEKYTKÖKSET?" on raflaavin lööppi.
Tässä vaiheessa vain harva kansanedustaja kommentoi kantaansa lobbareita lukuunottamatta. Yksi heistä sairastuu stressiperäiseen oireyhtymään ja hän kieltäytyy lääkkeistä koska iltiksen toimittaja on niistä liian kiinnostunut.
Kuinka käy? Vaikea sanoa. Tämähän on vain kuvitelmaa.
STAKES julkaisee raportin jossa otetaan kantaa suomen huumausainetilanteeseen. Raportti koostuu pääosin kahdesta eri osasta: Ensimmäisessä osassa annetaan ehdotus huumepolitiikan muuttamisesta niin että hoitoa priorisoidaan huomattavasti tärkeämmäksi kuin rangaistuskoneistoa ja toisessa osassa otetaan kantaa mietojen huumausaineiden depenalisointiin. Stakes antaa depenalisoinnille syyt ja suosituksen ja se koskee muutamaa nykyisin huumausainelistalla olevaa ainetta.
Seuraukset:
Eduskunnassa aletaan puhua aiheesta epävirallisesti ja kysellä mitä mieltä kukakin on. Syntyy pieni mutta aktiivinen noin 15 kansanedustajan ryhmä joka alkaa lobbaamaan ajatusta kolleegoille tosissaan. Loppujen lopuksi jopa 75% kansanedustajista on epävirallisesti Stakesin ehdotuksen takana.
Samalla kuitenkin keltainen lehdistö revittelee otsikoita "HUUMEET LAILLISEKSI SUOMESSA!" ja Tony Halme kommentoi. Lehdet täyttyvät yleisönosastokirjoituksista joissa vaaditaan Stakesin naurettavan organisaation lopettamista ja mietitään kuinka tässä idioottien valtakunnassa aiotaan päästää murhaajanistejä vapaaksi.
Eduskunnassa muodostuu opportunistien vastavoima jotka pitävät monta lehdistötilaisuutta ja haukkuvat kaikki lobbausjengin jäsenet maanrakoon. Äänestysmittauksissa ne puolueet joilla on opportunistien ehdokkaat saavat lisäkannatusta kansalaisilta.
Kun asia tulee edes esityslistalle on epävirallinen kannatus tippunut jo 60%. Puoluejohdot alkavat vetämään omia kampanjoitaan ja hajottamaan Stakesin esittämää kokonaisuutta pienempiin palasiin. "No ehkä sitä hoitoa voidaan lisätä mutta mitään ei laillisteta" tuntuu olevan yhden sun toisen puolueen kanta.
Opportunistit jatkavat toimintaansa, televisiossa järjestetään asian tiimoilta muutama väittelyohjelma jotka mennään läpi "Voitaisiinko nyt keskustella näistä aiheista, voisitko edes vastata?"- mallilla lobbareiden puolelta ja "Tajuatteko te että te tuhoatte tämän maan, te olette saatanan tyhmiä huumefriikkejä"- opportunistien taholta.
Opportunistit nostavat kansanliikettä. Niin tekevät pienessä mittakaavassa myös Stakes-myönteiset. Muutama lehti - etenkin terveydenhuollon äänenkannattajat ja muutama yhteiskuntakriittinen lehti sekä yliopisto ja korkeakoulutettujen lehdistö julkaisevat tukensa Stakesin tutkimukselle. Helsingin sanomat pysyy neutraalina ja keskittyy antamaan kokonaiskuvaa. Muut lehdet kritisoivat ja keltainen lehdistö joutuu keksimään uusia fonttikokoja lööpeilleen. "KANSANEDUSTAJAN HUUMEKYTKÖKSET?" on raflaavin lööppi.
Tässä vaiheessa vain harva kansanedustaja kommentoi kantaansa lobbareita lukuunottamatta. Yksi heistä sairastuu stressiperäiseen oireyhtymään ja hän kieltäytyy lääkkeistä koska iltiksen toimittaja on niistä liian kiinnostunut.
Kuinka käy? Vaikea sanoa. Tämähän on vain kuvitelmaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä visualisointi.
Tämä olisi täysin mahdollista, mikäli asiantuntijaorganisaatiolla ei olisi minkäänlaista auktoriteettia. Puhun siis STAKES:ista.
Todennäköisintä olisi se, että tuon tyyppinen raportti julkisuuteen noustessaan sikiäisi runsaasti julkista keskustelua johon politiikot osallistuisivat. Onnistuneen politiikan takana on kyky kiistää ei-mieleisen-tilaston uskottavuus. Näin ollen osa politiikoista koittaisi kiistää raportin ja osa taas puolestapuhuisi.
Media uutisoisi asiaa monenkirjavasti. Tämä sen takia, että siellä leirissä vaikuttaa sekä uudistusmielistä -että vanhoillista massaa, erikorkuisilla jakkaroilla istuen. Todennäköisintä olisi, että yleinen asenneilmapiiri tervehtyisi hieman, juuri sen verran, että tilaa olisi myös toisinajattelijoiden näkemyksille.
Poliittinen ja juridinen lopputulos voisi olla se, että addiktien hoidoille tultaisiin osoittamaan määrärahat valtiontasolla. Voisi jopa olla niin, että ongelmaa ei jätettäisi kuntatasolle, vaan hoito olisi keskitettyä.
En usko, että depenalosointia voimakkaampaa muutosta tapahtuisi. Käyttörangaistuksen poisto, ja ehkä myös mietojen aineiden hallussapito ja valmistus määrättyyn rajaan asti. Suosituksen tarkka asiasisältö ratkaisisi tässä paljon.
Toisin kun kuvittelemme, Suomi ei ole ollenkaan niin ennakkoluuloisen huumevastainen vaan pikemminkin isot massat ovat alkaneet ymmärtää, että joku on ollut vinossa menneisyyden valistuksessa, tiedotuksessa ja siinä miten valtamediat ovat velvollisuuksiaan asian tiimoilla hoitaneet. Nykyisin esimerkiksi televisiossa näkyvä aihepiirin poissaolo, ja poikkeukseton tuomitseminen perustuvat puhtaasti pyrkimykseen pitää oma julkisivu tahrattomana. Bisnes joka tuottaa mainonnalla miljoonia joka päivä, ei halua leimautua päihdepoliittisesti. Asiaintila palvelee niiden vanhoillisten mieltymyksiä, jotka edelleen kuvittelevat Suomesta saatavan huumeettoman yhteiskunnan.
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta