Olen niin miettinyt

Pelasta itsesi ennen kuin on myöhäistä.

Itse katsoin puolisoni juomista liki kolmekymmentä vuotta. Menetin oman elämäni siinnä sivussa. Älä tee samaa virhettä!

Miten puolisosi juominen haittaa sinua? On muutamia tapoja juoda.
Tissutella, hoitaa kaikki hommat ja pystyä keskustelemaan järkevästi humalasta huolimatta, pystyä rajoittamaan juominen siten että pystyy ajamaan autoa silloin kun pitää ajaa, olla selvinpäin, jos mennään paikkaan, jossa ei sovi kännissä olla.
Tai vaihtoehtoisesti maata makkurissa, örveltää typeriä, ilkeillä tai riehua.
Miten sinun puolisosi toimii?
Seurasin yhden läheisen perheen toisen osapuolen juomista. Hän joi kuten tuossa ylhäällä kerron. Mitään ei jäänyt tekemättä, ei mitään hoitamatta, ei lapsenlapsetkaan. Kännissä oli kun oli hommat hoidettu. Minä en nähnyt siinä mitään pahaa, mutta puolisoa suututti pelkästään drinkkilasin näkeminen. Hän marmatti koko ajan. Sitä oli rasittavaa katsoa ja kuunnella.
Nyt tämä juova on lopettanut lähes kokonaan, ei puolisonsa vaan itsensä takia. Ei kuulemma vain vanhemmiten uppoa.

Tuttu asia. Toinen asenne. Katse taakse päin.
Päästyään putkeen 57v mieheni alkoholin käyttö liukui päivittäiseksi naukkailuksi. Hiljalleen ensimmäinen olut puolen päivän tienoissa ja siitä eteen päin tasaista ylläpitoa jossa pullo viinä kului myöhään iltapäivällä ja terävät tulivat kuvaan illalla.
Itse olin joutunut sairaseläkkeelle samaan aikaan putken alun kanssa.
Minun laboratoriokäyntini olivat tiedossa etukäteen joten mieheni otti niiden vaatimat kuljetukset huomioon juopottelussaan.
Tavasta ei ollut haittaa arkielämällemme eikä perheen taloudelle.
Koskaan en katsonut aiheelliseksi huomauttaa tavasta.
Teimme vuosittain useita matkoja joilla mieheni alkoholin käyttö oli ehkä vähäisempää kuin kotona.
Kolmen vuoden kulutuksen jälkeen alkoi naukkailija itse huolestumaan olotilastaan.
Henkinen ja fyysinen vireys olivat heikentyneet.
Lääkityksestä huolimatta oli verenpaine liian ylhäällä.
Tuossa vaiheessa hän teki muutoksen elämäntapaansa.
Kotona on kaiken sortin alkoholijuomia. On avattuja ja avaamattomia pulloja.
Mies ei juo tippaakaan vaan on vaihtanut pullon salikorttiin.
Esimerkiksi eilen meillä kävi vierailulla tuttavaperhe.
Mieheni tarjosi konjakkia mutta tuttavieni mies kieltäytyi koska tiesi, ettei minun ieheni ota kuitenkaan. Rouvalle maistui yksi konjakki.
Matkoillamme mieheni maistelee maltillisesti. Kotona ollessa ainoastaan poikkeustilanteissa.
Tätä on nyt jatkunut vuosikausia eikä ole mitään syytä uskoa, että tyyli muuttuisi ainakaan kosteampaan suuntaan.

Sairauteni diagnostisoinnista lähtien olen itse ollut absolutisti. Aikeisemminkaan minulle ei a-juomat maistuneet velvoitteellista seurustelua enempää.

Vaikeahan tuohon on ottaa "lopullista" kantaa, miksi juo, miksi aloittanut ja onko sille edes hypoteettistä muutosta, loppua ajateltavissa / oletettavissa.

Vaikeita ratkaisuja, mutta samalla on myös pidettävä huolta omasta elämästään, terveydestään ja hyvinvoinnistaan, jaksamisestaan, jossa vuodet riskeeraavat valua hiekkaan "kuollutta hevosta" raahatessaan, sillä toista ei voi ulkoapäin muuttaa, sen täytyy lähteä henkilöstä itsestään.

Mutta joka tapauksessa miehen itsensä on ensin tiedostettava oma tilansa ja itse haluttava lopettaa jouminen, tehdä pysyvä elämäntapa muutos. Kukaan toinen ei voi sitä puolestaan päättä ja ryhtyä sen mukaisiin toimiin. Parhaimmillaan vain voi tuke päättämisen päätöksestä seuraavia vaiheita.

Eräs lapsuuden ja nuoruuden ystäväni alkoi ongelmatisoitua alkoolin suhteen jo nuorena, 20-kympin kulmilla, jolloin normaali rentoutumisen ja seurustelutilanteiden kohtuullinen käyttö alkoi liukua yhä runsaampaan ja todellisen juomisen puolelle, viinaa viinan vuoksi, kaikkine seuraamuksineen.

Kaveripiiri koetti kesksutella kanssaan ja auttaa, itse mukaanlukien ja saada hänet havahtumaan, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Hän kävi varsin totaalisen pohjan kautta, ryyppäsi itsensä toistuvasti julkisillakin paikoilla kirjaimellisesti pöydän alle häpeälliseen rapakuntoon, alkoholisoitui vuosien myötä täysin, vaimonsa otti lopulta hatkat edelleen melko pienten lasten kanssa, mies ryyppäsi asuntorahat ja ja joi itsensä todelliseen umpikujaan.

Harmi kaikkineen, sillä hänellä olisi ollut edelletyksiä menesyä elämässään, sinänsä älykäs ja sharmikas veikko (joskin narsistisine luoteenpiirteineen), mutta ilmeisesti kasvutaustansa 'demonit' päättivät toisin.

Vasta kaiken menetettyään, osin terveytensäkin rankan alkoholinkäytön seurauksena, hän viimein päätti hakea apua ja on ollut kuivilla nyt ilmeisesti noin 20-vuotta.

Ps. Olen kuullut kirjasta "Virtahepo olohuoneessa" joka on ilmeisesti melko hyödyllinen kirja.

Mitäpä jos menisit hetkeksi, isommaksi tai pienemmäksi, pois omista ympyröistäsi. Kauempaa näkee paremmin asiat ja asioiden laidat kuin siitä pienestä piiristä jossa on pyörinyt harmaata arkeaan iät ja ajat.

Selitä toiselle lähtösi syyt, hänellekin jää aikaa miettiä syitä ja seurauksia. Jos mikään ei muutu, päätös on ehkä helpompi. Jos se nyt koskaan noissa asioissa voi helppo olla ainakaan sellaisilla tyypeillä, jotka tietävät ja tuntevat vastuunsa ja velvollisuutensa ja kantavat ristinsä liian auliisti.

Oletko miettinyt muunlaisia vaihtoehtoja kuin ero? Ehkä kannattaisi ...