kaduttaa :,(

Ajauduin itse samasta syystä aborttiin joulun alla. Ikävä kyllä, täytyy kertoa, että itkettää edelleen. Lapsen isää en kestä tavata, en edes halua kuulla ääntään puhelimessa. Öisin mielessä pyörii, että jos meidän juttu päättyi näin, miksi en hitto vie puolustanut itseäni ja lastani vaan annoin painostaa itseni aborttiin.
Voimia, halaus ja jaksamista - uskotaan, että tämän täytyy helpottaa!

moi.
tein tuossa usempi vuosi sitten abortin.
en ole katunut. lapsen isälle en kertonut.
en halunnut pitempiaikaista suhdetta hänen
kanssaan, mutta haluan lapselleni isän josta
voin olla ylpeä rinnallani jne jne.

aikansa kutakin. silloin sen vuoksi
en itkenyt. en itke nytkään. tuntuu
ettei sitä koskaan edes tapahtunut.

asennoidu asiaan oikein. aikansa kutakin.
ja ensimmäinen lapseni tulee olemaan hän
joka luonnollisin tavoin tulee minusta ulos.

olen vasta testi vaiheessa,mutta raskaus on selvä.Mies lupasi tukea ja oli kiinnostunu mielipiteistä ja elämästä. Sitten kävi ilmi että se on esittäny koko ajan!!!kaveri ,saman ikänen, raskaana, toivottu lapsi. Nyt käyny ilmi että lapsi voi olla kuollu.. elämä on epäreilua! Jaksamisia sulle RAKAS! päivä kerrallaan.. ei siitä muuten selviä.. puhu jollekkin.. jos tahdot jakaa kokemuksia niin osote on [email protected] laita otsikko selvästi että tunnistaa. *halauksia ja voimia*

Tein ite abortin vajaa viikko sitten. Mun poikaystävä ei painostanu mua, vaikka tiesin sen ajattelevan että lapsen pitäminen on liian vaikeeta. Olin ilonen et poikaystävällä oli hyvä kanta siihen miks lasta ei voi pitää, mä ajattelin samalla tavalla. Pakko myöntää silti että sen 10 viikon aikana milloin se pieni elämä oli mun sisällä, ajattelin päivittäin kuinka ihanaa ois saada pieni vauva. Ajattelen sitä vieläkin. Teinkö mä oikein? Se kysymys pyörii päässä kaiken aikaa, ja voin vaan yrittää ajatella positiivisemmin; sille on aikaa myöhemminkin. :) Koita pärjätä ja päästä yli pahimmasta surusta.