Ehdotin eräälle miehelle ystävyyttä

Jos on tunteita paljon, voi ystävyys olla vaikeaa.

Ihan turha loukkaantua ja et voi edes vaatia häneltä mitään kaveruutta, jos itse haluat olla vain kaveri ja tunteesi on sitä tasoa. Itse en ole jäänyt kaveriksi suhteen päättymisen jälkeen omien tunteiden vuoksi. Omat tunteet on saatava käsitellä rauhassa loppuun ja hyväksyttävä tilanne ettei jää enää elättelemään mitään suhteen jatkumista. Et taida vaan ymmärtää asiaa toisen osapuolen kantilta, ehkä tämä valaisi ymmärrystäsi. Jospa kyselet sen kaveruuden perään sitten, kun huomaat hänen seurustelevan jo jonkun muun kanssa ja itsekin olet jo jonkun toisen kanssa.

Menin kerran ehdotamaan samaa miehelle, joka oli minuun ihastunut, mutta josta itse kyllä tykkäsin kovasti mutta ilman sitä ihastumista. Myöhemmin tajusin että se oli typerä ehdotus, hänelle oli liian vaikeaa olla kanssani tekemisissä, koska hänellä oli liikaa tunteita minua kohtaan.

Niinpä jos muu suhde takana ei se ystävyys silloin onnistu millään. Toinen kärkkyy tilaisuutta jos " sittenkin" ihastuisit ja alkaisit uudestaan suhteeseen. Näin se vain on. Ei kannata kiusata ihmistä jos ei suhteeseen kyennyt niin ei se kaverina osaa olla.

Kaveruus on toista maata. Rakkaus antaa tilaa epätäydellisyydelle. Kaveruudessa arvostetaan aivan eri asioita ja siten kaikista rakkaista ei olisi edes kaveriksi. Sorry

Äärimmäisen paskaa käytöstä ehdottaa mitään kaveruutta tuossa tilanteessa. Joten vastaanpa miehen puolesta sinulle, että haista kuule paska. Noin, se ei herrasmiehenä sanonut sitä sulle.

Jos tunnetta on tippaakaan, niin ei onnistu varmastikaan. Se on liian kipeätä, ihanpa voin omastanikin kokemuksesta sanoa. Sitten on ihan eri asia, jos ei ole laisinkaan tunteita millään tasolla, mutta se on, huomioonottaen entisen suhteen, lähes mahdotonta. Sanon ma.

: (.https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0ahUKEwiTi4SKlPfQAhVJCywKHde2AFwQyCkIGjAA&url=https://www.youtube.com/watch?v=5-kGySULgwM&usg=AFQjCNHLx5JuO1OiMK0kLYtSG6886EaE-A&bvm=bv.141536425,d.bGg

Jos on ollut parisuhteessa jonkun kanssa niin kyllä ystävyys voi olla hankalaa, joskus vaan esim. lasten vuoksi täytyy tulla toimeen. Muutoin sanoisin tähän, että hieman ihmettelen näitä seurustelun ja parinmuodostuskuvioita. Minusta ystävyys, jos on aitoa ja välittävää niin se on mitä paras pohja parisuhteen syntymisellekin, jos mukana vielä kipinääkin. Olisi jotenkin hirmu paljo helpompaa aloittaa seurustelu ihmisen kanssa, jota tuntee jo pikkuriikkisen verrattuna näihin nettimaailman treffi-ilmiöihin. Pitäisi tapailla ihmisiä, löytää niistä sitten joku jonka kanssa jutut jotenkin kolahtaisi yksiin ja jonka kanssa olisi vielä kipinääkin. Itse kun olen joidenkin mielestä hieman erikoinenkin, mutta kiltti ja lämmin kylläkin ja jonka on melko vaikea löytää sitä samaa aaltopituutta monenkaan ihmisen kanssa niin kyllä menee vaikeaksi. Ja kun päälle otetaan vielä se, että iältään ei ole enää ihan parikymppinen vaan nelikymppinen nainen, ihan hyvin säilynyt kylläkin ja kaipaisi melko lailla ikäistään seuraa, hieman alle tai pikkuisen yli ja miehet kun etsii reilusti nuorempaa seuraa niin aika mahdottomalta näyttää.

Jos se vastailee myöhemmin ei kyllä kovin kivalta kuulosta, jotkut on löysäselkärankaisia, toiset hakee vaan fantasiaa ja hyötyä ja siirtyy seuraavaan.Siirry sinäkin nauttimaan elämästä.