Tuolla alempana keskustelussa mieleeni syntyi niin paljon ajatuksia ja kysymyksiä, haluaisin mukaan muitakin antamaan näkemyksiään ja kommentoimaan...
Keskustelua oli keinoista, kuinka käytännössä raskauden keskeytyksien lukumäärää saataisiin vähennettyä meillä.
Olit vastustaja tai puolustaja, kaikki kuitenkin luultavasti ovat sitä mieltä, että abortti ei ole ehkäisykeino, eikä suosittele toimenpidettä kellekään, kenenkään ei toivoisi joutuvan valinnan eteen. Mutta monet joutuvat, kuinka voisi vähentää niiden määrää?
Muutaman oman näkökulman otan esiin: Olen koulutukseltani nuoriso-ohjaaja, pystyn siis ihan millä hetkellä tahansa antamaan seksuaalivalistusta tai ehkäsyneuvontaa. Kuitenkin minulle kävi niin, tein abortin aikuisiällä. Sitä miksi näin kävi, rehellisesti en tiedä. Olen yrittänyt miettiä ja paljon, en yhä tiedä. Onkohan valistuskin siis täysin turhaa, luuleeko ihminen tosiaan, että onnettomuus ei satu omalle kohdalle?
En lähtisi kuitenkaan sillekään linjalle, että abortti kriminaalisoitaisiin, sillä silloin äidit jotka eivät lasta halua joutuisivat pakon edessä sen pitämään. Sitäpaitsi lapsien ja tosi nuorien äitien on jo terveytensä takia sallittava se tehdä. Muutenkin puoskarit tai itse tehdyt abortit saisivat enempi tuhoa aikaan. Mutta olisikohan jotain keinoa, lisätä naisten lapsirakkautta tai herätellä äidilliset vaistot, jottei abortti kävisi edes mielessä vaihtoehtona?
Voisikohan olla joku rahallinen tuki, jota lapsiperhe saisi, siis sellainen joka olisi kilpailukykyinen palkkatyön kanssa? Toisaalta tekisivätkö silloin narkkarit tai muut sairaat lapsia vain rahan takia?
Voisikohan yksinhuoltajien oloja jotenkin parantaa? Meidän tulee kuitenkin muistaa että valtiomme ei ui rahoissa.
Asennekasvatusta lapsille ja nuorille, se on tärkeää, vai onkohan siitä mitään hyötyä, kun ei itsellenikään ollut oppini uponnut?`
Abortteja ei kokonaan saada pois, mutta olisihan hyvä edes muutama ihminen säästää sen tuomalta nöyryytykseltä ja surulta. Niitä lapsia ei varmaan mikään pelasta jos äiti ei ole halukas lasta tekemään, mutta voisiko jo raskaaksi tullessa jotain tehdä tai sen estää? Vai voisiko ne lapset muuten pelastaa...
Seksuaalisuus kuitenkin on osa ihmisyyttämme, joten en lähtisi pidättyvyys linjallekaan...
Mites muut on mieltä? Onko mielestänne edes väliä montako aborttia suomessa tehdään? Itse tälläkin keskustelulla toivoisin saavani jotain uutta näkemystä elämääni, mahdollisesti jonkun konkreettisen neuvon jonka voin tarvitsevalle antaa. Itse työssä koen voivani vaikuttaa ihmisiin, kuten me kaikki voimme vaikuttaa toisiin. Toivoisin voivani tehdä maailmasta edes jollekin hiukan paremman työssäni ja vapaalla, toivottavasti kaikki pyrkivät samaan elämässään.
Keskustelua oli keinoista, kuinka käytännössä raskauden keskeytyksien lukumäärää saataisiin vähennettyä meillä.
Olit vastustaja tai puolustaja, kaikki kuitenkin luultavasti ovat sitä mieltä, että abortti ei ole ehkäisykeino, eikä suosittele toimenpidettä kellekään, kenenkään ei toivoisi joutuvan valinnan eteen. Mutta monet joutuvat, kuinka voisi vähentää niiden määrää?
Muutaman oman näkökulman otan esiin: Olen koulutukseltani nuoriso-ohjaaja, pystyn siis ihan millä hetkellä tahansa antamaan seksuaalivalistusta tai ehkäsyneuvontaa. Kuitenkin minulle kävi niin, tein abortin aikuisiällä. Sitä miksi näin kävi, rehellisesti en tiedä. Olen yrittänyt miettiä ja paljon, en yhä tiedä. Onkohan valistuskin siis täysin turhaa, luuleeko ihminen tosiaan, että onnettomuus ei satu omalle kohdalle?
En lähtisi kuitenkaan sillekään linjalle, että abortti kriminaalisoitaisiin, sillä silloin äidit jotka eivät lasta halua joutuisivat pakon edessä sen pitämään. Sitäpaitsi lapsien ja tosi nuorien äitien on jo terveytensä takia sallittava se tehdä. Muutenkin puoskarit tai itse tehdyt abortit saisivat enempi tuhoa aikaan. Mutta olisikohan jotain keinoa, lisätä naisten lapsirakkautta tai herätellä äidilliset vaistot, jottei abortti kävisi edes mielessä vaihtoehtona?
Voisikohan olla joku rahallinen tuki, jota lapsiperhe saisi, siis sellainen joka olisi kilpailukykyinen palkkatyön kanssa? Toisaalta tekisivätkö silloin narkkarit tai muut sairaat lapsia vain rahan takia?
Voisikohan yksinhuoltajien oloja jotenkin parantaa? Meidän tulee kuitenkin muistaa että valtiomme ei ui rahoissa.
Asennekasvatusta lapsille ja nuorille, se on tärkeää, vai onkohan siitä mitään hyötyä, kun ei itsellenikään ollut oppini uponnut?`
Abortteja ei kokonaan saada pois, mutta olisihan hyvä edes muutama ihminen säästää sen tuomalta nöyryytykseltä ja surulta. Niitä lapsia ei varmaan mikään pelasta jos äiti ei ole halukas lasta tekemään, mutta voisiko jo raskaaksi tullessa jotain tehdä tai sen estää? Vai voisiko ne lapset muuten pelastaa...
Seksuaalisuus kuitenkin on osa ihmisyyttämme, joten en lähtisi pidättyvyys linjallekaan...
Mites muut on mieltä? Onko mielestänne edes väliä montako aborttia suomessa tehdään? Itse tälläkin keskustelulla toivoisin saavani jotain uutta näkemystä elämääni, mahdollisesti jonkun konkreettisen neuvon jonka voin tarvitsevalle antaa. Itse työssä koen voivani vaikuttaa ihmisiin, kuten me kaikki voimme vaikuttaa toisiin. Toivoisin voivani tehdä maailmasta edes jollekin hiukan paremman työssäni ja vapaalla, toivottavasti kaikki pyrkivät samaan elämässään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ensinnäkään en ymmärrä mistä tämä aborttiongelma syntyy.
Taustaa sen verran, että olen 29v. mies, ollut vakituisessa suhteessa koko elämäni aikana 2 kertaa, molemmilla kerroilla alle puoli vuotta. Olen siis harrastanut irtosuhteita, muutaman viikon tuttavuuksia sekä satunnaista seksiä jo jonkin verran. Arviolta eri kumppaneita on ollut n. 50-70.
Olen tehnyt itselleni täysin selväksi, että seksiä ei harrasteta, jos ehkäisy ei ole kunnossa. Tämä on pitänyt vaikka promilleja olisi ollut kuinka paljon tahansa tai sitten täysin selvinpäin. Olen siinä onnellisessa asemassa, että viina vie minulta ensin jalat sitten mieskunnon ja lopuksi tajunnan, mutta jonkintasoinen järki säilyy tajunnan sammumiseen asti, jos tilanne joskus näin pahaksi pääsee. Harvemmin näin kyllä käy, koska järki käskee lopettamaan juomisen usein jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa.
Tiedustelen aina partneriltani pillereiden käytön. Jos vastaus on että käytetään, niin asiassa voidaan edetä pidemmälle jos vastaaja/vastaus vaikuttaa luotettavalta, mutta vain ja ainoastaan kumin kanssa. Jos vastaus on että ei, onko sulla kumeja? tai muuten epämääräinen, niin asia jää varmasti sikseen vaikka niitä kumeja tietysti on. Muunlaista touhuamista voidaan harrastaa, mutta yhdyntään asti en suostu. Tarvitsen siis tavallaan aina tuplavarmistuksen.
Jos kaikki kantaisivat vastuunsa näin, niin koko ongelmaa tuskin olisi.
Ja onko sulla ideoita kuinka saataisiin sinun järkesi tarttumaan muihin? Olet aikuinen, sinä osaat käyttää ehkäisyä, minä olen aikuinen, en ole aina osannut käyttää ehkäisyä. Miten lapset ja nuoret saataisiin osaamaan? Onko sinuun valistus tarttunut, vai mistä järkesi on lähtöisin?
Olen aina elänyt vakituisissa parisuhteissa, irtosuhteista vain muutamia, kömpelöitä kokemuksia, tottakai silloin ehkäisyn merkitys kasvaa jo tautienkin takia, mutta en juuri omaa enempää kokemusta. Miksi otsikkosi oli ei abortille? Kantaisitko isän tehtäväsi jos vahinko kuitenkin tapahtuisi, vai olisiko yksi yksinhuoltaja lisää? Pakottaisitko isänä äidin pitämään lapsensa, vaikka ihminen ei ole oikea perheen perustamiseen kanssasi? Menisitkö naimisiin / eläisitkö yhdessä vain ja ainoastaan lapsen takia?
Pidän itseni olevan kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen vakaassa parisuhteessa. Tässäkin asiassa tehtiin yhteispäätös, enkä jää päätökseni kanssa koskaan yksin. Varmasti minäkin olen sen verran sivistynyt, että osaisin varmistuksen varmistusta käyttää ja vielä ehkä varmistaisin, jos tilanne olisi toinen ja joutuisin esimerkiksi tauteja pelkäämään. Silloin vahinkoa ei ehkä olisi sattunut ja minäkin olisin osannut ehkäistä, mutta itselleni varjopuolena olisi ne kaikkien muiden parisuhteeseen liittyvien etujen puuttuminen.
Siis kun rupesin vielä miettimään; Olet varmasti täysin oikeassa, ehkäisy on ainuita keinoja, siis estää raskaaksi tulo.
Kuitenkin mikään ehkäisy ei ole sata prosenttinen. Kondomin prosentit, niin en tiedä paljonko, mutta olen nähnyt arvioita 96:sta 99:ään. Jos on tuo alempi, tarkoittaa, että joka 25:s yhdyntä antaisi mahdollisuuden raskauteen. Se on jo paljon se! Suuremmalla luvullakin kuitenkin joka sadas... Totuusko lie noiden lukujen jossain välillä? Jokatapauksessa kun kondomia käytetään muun keinon lisänä, siis pillerien, silloin tietysti mahdollisuus tippuu. Kuitenkin hormonaalinen ehkäisy riippuu niin monesta asiasta, joten senkään prosentit ei ole sata. Ja jos huono säkä käy (niinkuin meille kaikille jotka abortin olemme kokeneet on käynyt) on tilanne tukala. Siksi vaan tuossa aiemmin mietin, kun sinun otsikkosi oli ei aborteille, että kuinka sitten jos huono tuuri lykästää irtosuhteissa?
Avauksesi on kohdallaan. Ei kysymystä tule asettaa joko/tai, vaan juuri esittämälläsi tavalla etsiä vastauksia, joilla on vaikutusta lopputuloksiin.
1. Itse asiassa yhteiskunta tukee paljon lapsia, äitejä ja perheitä. Emme tule ajatelleeksi normaalina pitämäämme terveydenhuoltoa, neuvolatoimintaa, äitiyslomia jne. jne. Eivät lapset ja äidit hukkaan joudu. Kaikille riittää "ruokaa ja lämmintä". Huomion kiinnittäminen näihin positiivisiin asioihin varmaan auttaisi jo monia.
2. Isän ja lapsen oikeuksia tulisi vahvistaa. Nykyisin he eivät ole edes tunnustettuja osapuolia.
3. Yleistä keskustelua tulisi myös viritellä. Olen hämmästynyt lapsikielteisyydestä joka laajenee joskus koko elämään kohdistuvaan synkistelyyn. Mikä olisi sen parempi asia ihmiselle kuin oma lapsi? Lapsi jatkaa elämää ja tuo paljon hyvää mieltä ja elämän todellista merkitystä. Usein lapsia pidetää kustannuksena ja vaivana tai ongelmana. Eihän asia niin ole.
Nykyisin nuorille ja vanhemmillekin tarjotaan keinoja päämäärinä. Emme ole taloudellisia objekteja vaan ihmisiä. Työ ja talous ovat keinoja hankkia yleistä ja yksilöllistä toimeentuloa. Eivät ne ole ensisijainen elämän sisältö.
Olemme joutuneet kummalliseen tilanteeseen, sillä ollessamme rikkaampia kuin mikään aikaisempi sukupolvi, ei meillä enää olekaan varaa lapsiin, vanhuksiin, sairaisiin jne. Miksi kukaan ei huomaa, että yleinen keskustelu on harhaista?
4. Seksiin liitetään aina ehkäisy. Hyvä niinkin, mutta tulisi ymmärtää, että seksiin liittyy myös lapsen saamisen mahdollisuus (sille joka ymmärtää rakastelu on lapsen kutsumista). Positiivinen asennoituminen sekin auttaisi ymmärtämään elämää.
5. Kuunnelkaapa vanhojen ihmisten kertomuksia. Mikä elämässä onkaan lopulta ollut tärkeää ja palkitsevaa? Usein juuri lapset.
Meistä jokainen voi joskus auttaa toista ihmistä keskustelemalla ja tukemalla. Ilmeisesti naiset puhuvat miehiä enemmän keskenään. Luottamustamme elämään voimme kaikki pyrkiä pitämään yllä.
jokainen saa nykymaailmassa valita haluaako lapsia vai ei. Mulle ainakin lapsi olisi todella rasite. Mulle elämä oli melkoinen helvetti lapsena kiitos toiset lapsihirviöiden. Päätin jo alle 10 v, etten noita hirviöitä en ikinä hanki. Lapset pilasivat lapsuuteni ja nuoruuteni, aikuisuuttani en uhraa yhdllekään lapselle. Vain pelkuruus esti mua tekemästä lapsena ja nuorena itsemurhaa. Aikuiset ummistivat silmänsä jatkuvalta henkiseltä terrorilta. Joskus ihmettelen, että edes selvisin aikuiseksi. Terapiassa olen käynyt vuosia ja käynen edelleen vuosia.
Sain myös kieroituneen kuvan seksistä, kun luulin, että seksi on vain lapsentekoa varten ja jotenkin likaista, siis ei mitään mulle. Kun seksi halut heräsi, tyydyin omiin käsiin. Miehen kanssa en olisi voinut kuvitellakaan meneväni sänkyy, kun olisin tehnyt seksin jälkeen joka päivä hysteerisenä raskaustestin seuraaviin kuukautisiin asti. Vasta 30 v, kun pääsin steriloitavaksi (syön edelleen e-pillereitä, en luota edes sterilointiinkaan yksin), sain lopulta aloittaa seksielämän. Nyt olen menossa kohdun poistoon ja sitten vasta uskon, että en voi tulla raskaaksi.
Seksi on mulle huvia ja paiden purkua. En kykene rakastamaan toista ihmistä. Siksi hankin vakipanon, miehellä ei ole mulla muuta virkaa kuin paneminen. Koirat on antaneet mulle sen, jota en ole oikeastaan koskaan toisilta ihmisiltä saanut; hyväksyntää olla sellainen kuin on.
Elämä on ollut mulle enimmäkseen tuskien taival. En näe mitään syytä uhrata jäljellä olevaa elmääni lapsille, kun vihdoinkin elämä tuntuu paremmalta.
Esitit kirjoituksesasi moni keinoja ja olit ajatellut asiaa laajasti...
Kuitenkin vaikka olen kanssasi monessa asiassa samaa mieltä, haluasin korostaa sitä, että lapsi ei kaikille tosiaankaan ole se ilon ja onnen lähde. Itse henkilökohtaisesti nautin muista elämän tarjoamista mahdollisuuksistani, esimerkiksi luonnosta, lemmikeistäni jne. Lapset eivät tuota minkäänlaista iloa, vaikka niitäkin lähipiirissäni kuitenkin on. Täytyy myöntää että ihailen ihmisiä, monia ystäviänikin, joille lapset tulevat aina ennen muuta. Lapsihan jokatapauksessa rajoittaa elämää, on hienoa että ihmiset pystyvät jättämään sen toisarvoiseksi verrattuna lapsen tuottamaan iloon. Itse en pystyisi, tai minulla ei ole tällä hetkellä mitään aikomusta hommata rajoitinta, sillä olen enempi kuin tyytyväinen elämääni näin.
Ehkä on totta, että kaikki haluavat tarjota lapsilleen niin hyvät oltavat, että sekin on nostamassa aborttien määrää. Itsekin en halua tarjota ehkä tulevalle lapselleni muuta kuin täydellisyyttä. Kuten sanoit lämpöä ja ruokaa kuitenkin riittää kaikille hyvinvointivaltiossamme. Voisiko syynä olla, että koitamme tarjota niin hyvää, siksi että itse olemme saaneet niin hyvää? Siis abortteja tekevät nyt nuoret naiset, jotka ovat itse syntyneet ja eläneet lapsuutensa silloin kun Suomella meni hyvin, ennen lamaa ja työttömyyttä. Nyt haluttaisiin tarjota samanlaista tai vähintään sitä (vai halutaanko aina vain tarjota vielä parempaa), mutta olosuhteet ovat nyt surkeat. Tippuisikohan aborttien määrä Suomen nousun myötä, voivatkohan vaikuttaa toisiinsa? Entä onko nyt huonompaan aikaan syntynyt sukupolvi kiitollinen vähemmästä, tietää että talouden ei tarvitse kukoistaa viettääkseen onnellisen lapsuuden? Kuinka arvostaisimme vähempää, tai olisikohan edes tarvetta, sillä näin ajatellenhan suomeen syntyy vähän lapsia, mutta niille on pedattu tosi hyvät oltavat.
Se onko lapsi oikeutettu, siis myönnetäänkö syntymättömälle lapselle ihmisoikeudet, on aivan toisen keskustelun paikka, siitä varmasti saa riidan aikaan, sillä on niin monia näkemyksiä. Ikävä kyllä näin myös isän kohdalla. Oikeasti onhan mies tärkeässä roolissa lapsen teossa ja myös syntyneen lapsen elämässä. Mutta onko miehellä mitään tekemistä lapsen kanssa äidin raskausaikana, voidaan myös olla eri mieltä.
Seksiin liitetään usein myös ehkäisy. Ehkäisy on hyvä asia. En ole koskaan ajatellukkaan, että seksi olisi lapsien kutsumista, sillä minulle, joka en ole lapsirakas, seksi on keino täydentää parisuhdettani. Se on nautinto ja täysin luonnollinen osa syhdettamme. Ehkä sitä olisi ollut hyvä ajatella myös lapsien kutsumisena, silloin ehkäisyyn olisi varmasti panostettu meilläkin enempi!
suosittelisin että ostaisitte ukkos kanssa hänelle kokovartalo kondoomim. mikäli ei voi nyppästä oikealla hetkellä pois sitä. antaa lentää sitten liemien vaikka vatsalle/rinnoille
Kiitos huolenpidostasi, mutta me emme tarvitse enää ehkäsy neuvontaa... Hyvähän se näin myöhässä on tulla neuvomaan!
Itse olen hyvin vahvasti aborttia vastaan, mutten kuitenkaan halua syyllistää ketään, joka siihen on päätynyt. Tilanteita on niin erilaisia, oma moraalini vaan sallisi abortin ehkä korkeintaan raiskaustapauksessa. Oli mitä mieltä tahansa, niin positiivisena asiana aborttia voi tuskin pitää, ja siksi onkin paikallaan hakea konkreettisia keinoja aborttilukujen laskemiseksi syyllistämisen sijaan.
Minusta ehdottomasti tärkein (ja samalla vaikein) muutostarve kohdistuu yleisiin asenteisiin. Lapsiperheitä kyllä tuetaan, mutta ongelmaksi muodostuu usein äidin aseman turvaaminen. Työelämän ilmapiiri pitäisi saada sellaiseksi, ettei äitiydestä rankaista (työpaikan menetys, ylennysten menetys, määräaikaiset työsuhteet, työnsaannin vaikeus äitiysloman jälkeen jna...). Ehdottomasti kulut tulisi jakaa miehen työnantajan kanssa tasan, ja muutoinkin lakeja tarkastaa.
Myös lapsikielteisyys on ongelma. Nykyään tuntuu, että useimmille lapset ovat vain rasite, tai vähän niin kuin lemmikki, jonka tuomia haittoja ja hyötyjä pohditaan. Minusta se on jotenkin kieroutunutta, lapset kun ovat maailman luonnollisin asia, osa elämää. Miten tämä sitten tapahtuisi...jaa, ongelma liittyy laajempaan kokonaisuuteen, minäkeskeiseen ja suorituspainotteiseen kulttuuriin, joka on ikävän syvään juurtunut. Aika mahdoton tilanne.
Ehkäisytaitojen parantuminen olisi tietty hyvä juttu, mutta mitä tehdä, kun ei valistus tunnu auttavan? Ensinnäkin seksi pitäisi saada takaisin sille sijalle, jolle se kuuluu: kahden aikuisen, vastuuntuntoisen ihmisen väliseksi intiimiksi toiminnaksi. Se ei ole leikkiä tai ajankulua, tai jotain, mitä ilman ei voi elää. Vahinkoja tulee tietty aina tapahtumaan, aikuisillekin. Tällöin pitäisi minusta tuoda esille kaikki vahtoehdot: pidä lapsi, anna adoptioon (suomalaislapselle ainakin löytyy hyvät adoptiovanhemmat), anna puolison kasvatettavaksi, tee abortti... kaikki nuo ovat joissain tilanteissa käyttökelpoisia, niitä ei vaan aina edes mainita.
Kokonaan aborteista ei koskaan päästä, eikä sellainen tavoite ole mielekäskään. Naisten asemaa työelämässä lainsäädännöllä parantamalla tehtäisiin jo paljon hyvää (lasten hankkiminen ei olisi naiselle niin iso riski), samoin arkipäiväistämälä koko lapsi-juttu ja tarjoamalla enemmän tukea ja ratkaisuvaihtoehtoja raskaana oleville naisille. Tosiasia on myös, ettei sitä seksivalistusta ole vieläkään liikaa, ja se on liian kliinistä ja tosielämästä vieraantunutta.
Ehdottomasti jotain pitäisi tehdä sille, että nainen niin helposti menettää kovalla uurastuksellaan ansaitsemat etuudet, kun alkaa raskaaksi! Monen vuoden koulutus menee hukkaan, kun pitää taukoa joillakin aloilla vuodenkin verran työelämästä. Vakituisia toimia ei enää niin vain saa, sinut korvataan pysyvästi toisella jos jäät äitiyslomalle jne... Mitkä kulut pitäisi mielestäsi jakaa miehen työpaikan kesken? Tulisiko silloin tilanne, että nuoret miehetkään eivät vakituista työpaikkaa saa samsta syystä kuin ei nuoret naisetkaan? Vai mitä tarkoitit?
Anteeksi, mutta mielestäni en ole kieroutunut, vaikka tällä hetkellä näen lapsen vain rasitteena, se on elämäntapa valinta enempikiin kuin mikään sairaus...
Totta, nykyään kun lueskelee juttuja ja kuuntelee nuorien elämänkohtaloita, on hirveää jos neitsyys on tallella 17- vuotiaana! Se on mielestäni kieroutunutta... Ei lapselta voi vielä odottaa vastuullista käytöstä, eikä alaikäistä mielestäni myöskään voi edellyttää kantamaan vastuuta /lasta virheestään. Aikuisten on kuitenkin kannettava vastuu siitä mitä lapsillemme ja nuorillemme tapahtuu, ei heitä voi syyttää virheistään (ovat täyttäymmärrystä vaille vielä seksiasioissa). Nuori kuitenkin kuvittelee olevansa jo täysin kypsä, ei siinä auta mennä sanomaan että älä vielä seksiä viitsi... Jotenkin kuitenkin meidän aikuisten täytyisi saada uppoomaan niihin, että seksi on tosiaan aikuisia varten.
Mutta mitäpä tehdä minunkaltaisilleni aikuisille, jotka vasten omaa tietämystään toimivat...? Nyt tällä tietämyksellä en joudu (!) enää tilanteeseen, missä aborttia täytyisi edes harkita, mutta ei kai kaikkien sitä täydy kantapään kautta oppia...
Okei, en tarkoittanut kieroutuneella ihmisyksilöitä sinänsä (kullakin on omat toiveensa elämälle), vaan lähinnä ko. asenteen yleistymistä ja juuri sitä, ettei yhteiskunta enää miellä lapsia arjen osaksi. Se on minusta pimeää, sillä lapset ovat paitsi perustarve monille, myös yhteiskunnan säilymisen ehto.
Niistä kuluista...valitettavasti ekonomian tietämykseni on vähän heikko, mutta näin maallikkologiikalla ajattelisin, että aivan kaikki kulut, joita äitiyslomista naisen työnantajalle tulee, pitäisi jakaa tasan miehen työsnantajan kanssa (tietty äippäloman työnseisauksen hinta on joillain aloilla vaikeasti mitattavissa, jos nainen tekee ns. korvaamatonta työtä). Myös silloin, kun ei asuta yhdessä (eikä siis aiota kasvattaa lasta yhdessä). Tämä on tietty ongelma, jos isää ei tiedetä/haluta kertoa. Olisikohan silloin aika valtion/kunnan maksa miehen puolesta, niin kuin elatusvelvollisuus asiassa? Totta kai tämä voi hieman huonontaa miesten asemaa, mutten usko sen olevan kovin merkittävä tekijä, sillä työmarkkinat kuitenkin muutoin suosivat nuoria, ja kaikkien nuorten syrjiminen tekisi jo aika ison loven työntekijätarjontaan. Ja mieshän ei kuitenkaan yleensä jää lapsen takia pitkäksi aikaa pois töistä. Naisten kohdalle ongelmaksi jäisikin tuo tauko, jonka mahdollisuutta moni työnantaja vieroksuu. Sille voi olla vaikea tehdä mitään lakiteitse, mutta noin yleisesti ottaen lainsäädäntö varmaan kaipaisi jotain keppiä/porkkanaa siihen suuntaan, etteivät määräaikaistyösyhteet olisi enää niin kannattavia.
Ai niin, yksi tällainen kuriositeetti, joka minusta mättää pahasti. Itse olen tutkija luonnontiedealalla ja meillä tulot ovat tyypillisesti apurahaa. Verotonta, mutta myös niin pientä (vastavalmistuneilla usein 1200-1400) ettei siitä paljon veroja makselekaan. Hauskaksi tilanne muuttuu, kun sinne äitiyslomalle pitäisi jäädä: vaikka olisit ollut 10 vuotta töissä, tuet tulevat saman kaavan mukaan, kuin ihmiselle, joka ei ole koskaan töissä ollut. Työnantajalla ei ole mitään velvollisuuksia. Arvaa, vituttaako?
Niin, ja mitä sitten sinun kaltaisillesi? Enpä todellakaan tiedä, mutta tosiasia nyt vaan on että ihmiset tekevät virheitä, eikä siitä voi kokonaan päästä. Me nyt vaan olemme taipuvaisia möhlimään. sinun tilanteessasi minun olisi hyvin vaikea sanoa, että teit väärin (vaikka suhtaudunkin aborttiin varsin kielteisesti). Jos et koskaan halua lapsia ja olet mokasta jotain oppinut, niin ehkä se oli paras vaihtoehto. Eniten minua ehkä häiritsevät ihmiset, jotka käyttävät aborttia kuin ehkäisyä (yhdelle tutulle tehty neljä) ja ne, jotka ovat vain sitä mieltä, ettei nyt ole oikea hetki (siis okei, todellisia hetkellisiä esteitäkin tietty on). Miten voi sanoa lapselleen, että sori, mä haluaisin vielä vähän bilettää, niin että enpä pidä sua. Teen uuden sitte, kun baarit alkaa kyllästyttää...näitäkin on. Lisäksi ihan oikeasti muitakin vaihtoehtoja pitäisi harkita. Tiedän, että adoptioon antaminen on rankka juttu, mutta toisaalta ei minusta voi vaatia pääsevänsä kauhean helpolla, kun syy on kuitenkin useimmiten itsessä (tiedän kyllä, että aborttikin on todella vaikea asia). Surullista tässä on taas sukupuolten epätasaarvo: mieheen mikään näistä ratkaisuista ei yleensä kolahda yhtä pahasti kuin naiseen. Sille ei taida voida mitään, kai tämä on meidän osamme elämässä. Aborteista tuskin koskaan kokonaan päästään, mutta jokainen vältetty tapaus on plussaa.
Elän vakituisessa suhteessa,oltu yhdessä jo 7 vuotta.Kumpikaan meistä ei ikinä halua lapsia.Ehkäisynä on e-pillerit,koska olen alle 30 v. ei sterilisaatio ole mahdollinen.
Jos vahinko kuitenkin kävisi,asiaa ei tarvitsisi edes miettiä. Se olisi abortti. Sitä sikiötä ei tähän maailmaan millään porkkanoilla tai piiskalla saisi.
Mielestäni näitä aborttilukuja saisi alemmas osaksi nuorten valistamisella. Mutta mielestäni myös sillä, että sterilisaatioita tehtäisiin useammin. Ikärajaa laskettaisiin 30 vaikka 25.
Jotkut eivät siitä huolimatta ole asiaa vain sisäistäneet, että kaikki eivät lapsia halua. Itse kyllä ymmärrän,että joillekin ne ovat ihanin asia. Joten eiköhän nyt aikuisen ihmisen pitäisi tajuta, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin itse. Turha tulla paasaamaan jostain synkistelystä jne. kuten jotkut ovat tuolla muissa ko. keskusteluissa tehneet.
Aivan, on olemassa ehkäisykeino joka olisi täydellinen, sterilisaatio.
Ongelmaksi sen suorittamisessa varmasti vaan nousee se, että sitten ei voi katua. Pariskuntia syntyy ja niitä eroaa. Tänään minullakin on sellainen mies jonka kanssa emme ehkä lapsia halua koskaan, mutta kumpi sterilisoitaisiin? Mies on helpompi, entä jos ero tulee ja löytääkin emännän jonka kanssa haluaaki perustaa perhettä? Ehkä kuitenkin varmempi vaihtoehto olisi naisen toimenpide, sillä nainenhan se on joka lapsen käytännössä haluaa tai ei halua. Sama kuitenkin, entä jos löytyykin mies jolle perhe on tärkein, mielestäni toisen arvot ja asenteet tarttuvat kuitenkin hiukan jos vakituiseen yhdessä asutaan. Sterilisaatiota ei myönnetä juuri siksi aikaisemmin, että estetään nämä katumiset.
Kuitenkin ajatuksessa on mielestäni järkeä.Eihän aborttiakaan voi katua, siis saa tekemättömäksi, silloinkin lääkärillä on suuri vastuu päättäessään onko nainen aivan täysijärkinen sen halutessaan. Lapsi ei tule takaisin vaikka kuinka katuisi, samoin kykyään lapsiin ei saisi takaisin vaikka kuinka kaduttaisi. Kukaan ei lähde aborttiinkaan heppoisin perustein, tuskin siis lähtisi sterilisaatioonkaan. Itse en toimenpiteeseen varmaan lähtisi, mutta tiedän kyllä ihmisiä joille olisi hyvä, sillä ovat sata varmoja etteivät lasta koskaan tule haluamaan. Itse olen vain tällä hetkellä täysin varma, ehkä myöhemmin jos niin suodaan...
Olen kanssasi myöskin samaa mieltä, että valistus kääntyy helposti itseään vastaan. Elämän arvojen tai aseteiden tuputtamisesta, saattaakin jäädä paska maku suuhun (itselläni, anteeksi vain, esimerkiksi uskonnon opetus on tehnyt näin). Tarkoitus on kaunis, mutta lopputulos ruma. Kuitenkin on hyvä jos lapsimyönteisyyttä yritettäisiin jotenkin yhteiskunnassamme lisätä. Itse voisin aloittaa vaikka oman lähipiirini lapsista, voisin yrittää edes vilpittömästi olla kiinnostunut heidän elämästään ja kuulumisistaan. Vaikeaa se on sillä lapset eivät juuri herätä minkäänlaisia positiivisia ajatuksia minussa, vaan jostain syystä lähinnä ärsytystä. (Tarkoitan pieniä lapsia ja vauvoja, tulen toimeen jo koulu-ikäisten kanssa) Totta, lapsiystävällisten ihmisten on varmasti vaikea ymmärtää, kuinka kylmiä jotkut voivat olla "ihania" pieniä taaperoita kohtaan, mutta se vaan on niin, en tiedä mistä tämä itselläni johtuu...
Sari vei sanat suustani, itsekin olisin tuota sterilisaatioiän laskemista ehdottanut. Oma tilanteenikin on samantyyppinen kuin Sarilla, eli sterilisaatioikää odotellaan vakituisessa parisuhteessa, kumpikaan ei lapsia halua. Meillä ongelmia (ja pelkoa raskaudesta) on aiheuttanut se, että hormonaalinen ehkäisy ei sovi minulle (masennusta,rytmihäiriöitä,huimausta). Eli jos mahdollisuus olisi, niin piuhat olisi katkaistu jo aikaa sitten.
Tuo mitä 1977 otit esille, on jaksanut ihmetyttää. Eli entäs jos tulee ero, ja uuden kanssa haluaakin lapsia? No, ehkä jotenkin ymmärrän sen miesten kohdalla, koska miehillä ei yleensä (huom. yleensä-poikkeuksia toki on) ole niin vankkaa mielipidettä lapsista kuin naisilla. Mutta jotenkin tuo kuulostaa ihmeelliseltä, että nainen muuttaisi mielipidettään kumppaninsa mukana? Ja olen törmännyt tähän kommenttiin useasti, itsellenikin siitä on sanottu: "Kannattaakohan sinun nyt sterilisaatioon mennä, entäs jos tulee ero ja uuden miehen kanssa haluat lapsen". Uskoisin kyllä, että nainen, joka ei halua lapsia, ei halua niitä kenenkään kanssa. Ja etenkin, jos on valmis sterilisaatioon menemään, on asia mietitty jo aika tarkkaan. Sekään kun ei naiselle ihan mikään pikku toimenpide ole.
Mielestäni siis sterilisaatioikäraja pitäisi laskea vähintäänkin 25 vuoteen. Voitaisiinhan siihenkin asettaa "harkinta-aika", vaikka puoli vuotta tai vuosi. Ja mikäli sterilisaation haluaisikin myöhemmin purkaa (näitä kuitenkin aina löytyy), pitäisi toimenpide kustantaa itse.
Sterilisaatio EI ole kuten ei ole vasektomiakaan,100%:n varma!
Ei ole olemassa yhtäkään 100% varm. ehkäisykeinoa paitsi selibaatti.
Kirjoitat sterilisaation olevan täydellinen....
Naisen
"Sterilisaatiokaan ei ole sataprosenttinen menetelmä. Naisen sterilisaatio pettää noin 0,4 %:ssa tapauksista ja tämä tapahtuu useimmiten ensimmäisen vuoden aikana. Syynä voi olla tähystinleikkauksella tehdyssä toimenpiteessä puristimien väärä sijainti tai että ne eivät sulje munanjohtimia täysin. Leikkauksen jälkeen munanjohtimien päät saattavat hakeutua uudelleen yhteen tai katkaisukohdan yli voi muodostua uusi yhteys.
Naisen sterilisaation jälkeisistä raskauksista on tavanomaista suurempi määrä kohdun ulkoisia".
Miehen
"Miehen sterilisaatio pettää noin 0,15 %:lla negatiivisesta sperma-analyysistä huolimatta. Siemenjohdinten päät saattavat kasvaa uudelleen yhteen".
http://www.tohtori.fi/ehkaisyklinikka/ehkaisy33.html
Aivan, en ehkä osaa ajatella esia siltä kannalta ettei koskaan halua lapsia. Itse, (ainakin toivoisin,) lapsettomuushaluni olevan tilanne sidonnainen. Tällä hetkellä, tässä parisuhteessa en missään nimessä halua lasta. Kuvittelen tilanteen jos miehelläni esimerkiksi olisi lapsia aiemmasta suhteesta, jotka olisivat esim. viikonloppuisin meillä. Silloin elämäntilanteemme ja rytmimme (ja kotimme) saattaisi olla lapsimyönteisempi ja viihtyisimme kotona muutenkin. Emmekä ehkä olisi niin kovasti kiinni työelämässä ja muutenkin eläisimme säännöllisemmin, olosuhteiden pakosta matkustelisimme vähempi jne... Ehkä muutkin jotka sinulle ovat kysymykden esittäneet ovat ajatelleet, että asenteesi saattaisi muuttua tilanteiden mukana. On niin vaikea ajatella asioita muuten kuin omalta näkökannaltaan.
Mutta hieno homma, kun olet päätöksestäsi varma. Tuossa alempana joku kertookin prosentteja siitä että sterilisaatio on kuitenkin suht. hyvä/varma ratkaisu, varmasti hyvä niille jotka ovat varmoja. Monissa tapauksissa alempi-ikäraja olisi todalla hyvä keino keskeytettyjen raskauksien ennaltaehkäisyyn.
Jollekin toiselle: Täydellisellä ehkäisymenetelmällä Huom. tarkoitin tietenkin sitä parasta vaihtoehtoa, aikuinen kun niin harvoin tahtoo seksistä kokonaan luopua... Ei selibaatti päätöskään ole täydellinen/100%, jos muut eivät päätöstäsi kunnioita...