Nyt alkaa meikällä keittää.Olemme aviossa elävä pari.Meillä rakastelu on sitä,että minä teen lähes kaiken!Mies makaa selällään sängyssä ja odottaa,että hoidan hommat.Hyvä,jos viitsii kätensä nostaa edes hyväilemään.Harvoin tekee aloitteen rakasteluun ja kun oikeen pinnistelen muistia,on hän sentäs muutaman kerran vaivautunut hyväilemään mun *alueita*.Asiasta olen monasti nätisti,toiveita esittäen sanonut.Tiedän,että työ vie mehut miehestä,mutta ei seksi saa olla yksipuolista,kyllä sitä nyt jaksaa jotain touhuta,jos todella haluaa.Tämä kyllä jäytää mua ja itsetuntooni.Olen ihan tavallisen näköinen ja oloinen nainen,eli en usko ulkonäöllisiin seikkoihin tässä asiassa.Ja vielä,mieheni ei suostu senkummemmin puhumaan asiasta,koska ongelmaa ei pitäisi olla hänen mielestään.Kukapa,joka täyshoidon saa,näkisi ongelmia.Mitä sitä oikeen tekisi,että armas puolisoni heräisi?
hyväksyisitkö?
Anna Antavainen
81544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla keitti, mutta siihen se jäi. Kuten sinäkin olemme liitossa elävä pari. Rakastelu on sitä, että minä teen aloitteen aina ja vastauksena on huomenna. No huominen voi tulla kuukauden kuluttua tai ei sitten silloinkaan. Kun huominen sattuis tulemaan niin sinunkin toivomasi toiveet täyttyisi. Nainen ei tee mitään, toiveena vain "ja sitten äkkiä" Ei viitsi edes hyväillä eikä suukotella ja jos pahastati saa sanona neljäntuuman lankkukin liikkuu pakkasella enemmän. Asiasta olen monesti ja loukkaamatta esittänyt toiveitani, mutta kun se näkyy olevan minun vaivani, niin eipäs juuri kiinnosta. Mistä ja miten herätystä? Parisuhdeterapeuteille hän ei lähde. Tukahdutanko totallisesti haluni ja odotan , no mitä odotan? Olemmeko samassa veneessä?
Jaa-a...elämä on hankalaa ja seksielämä vielä enempi...?Mutta sillon kun seksi tökkii pahasti niin sitä ei kannata harrastaa,vai mitä?Ja on ihan luonnollista,että sitä suurta hurmioo ei ole päällänsä koko ajan..Sillon pitää huilata ja antaa ajan hoitaa asiat taas kuntoon ja sitten alkaa taas harrastamaan.
Eihän se innosta samaa jälkiruokaa joka päivä syödä,siihen kyllästyy?Pieni tauko välillä ja taas maistuu...Elämä on ihmeellistä vaan ei niin kummallista kun sen oikein oivaltaa?
Hyviä jatkoja molemmille:)
Meillä kyllä seksi*luistaa*,mutta kyse oli sen yksipuolisuudesta(!) hyväilyissä jne mun suhteen.Kun puhutaan yleisesti,niin harvoinhan halut tasan pareilla käy.Siinä vain pitää yrittää kompromisseja tehdä.Ei liika*pihtaaminen* tai *vonkaaminenkaan*mukavaa ole.
Olen eronnut n.2v. sitten. Tapasin viehättävän naisen, jonka kanssa olemme seurustelleet reilun vuoden. Aluksi seksi oli molempia tyydyttävää. Hän kehui kokoajan ja nimesi jopa värkeillemme oikeat ihmisten etunimet. Hän oli aina halukas (yhtäaikaa kanssani).Mottonsa oli, mieluummin usein kuin harvoin. Tuntui homma mutkattomalta. No, silloin tällöin sattui, että mulla ei seisonut, vaikka tein aloitteen. ne ongelmat hoidettiin helposti, toteamalla, ettei se aina.
Kerran sattui, viime keväänä, että tuherrukseni ja epäonnistumiseni jälkeen hän sanoi: "Miehen pitää tietää mitä haluaa ja milloin.
Sen jälkeen on ollut paineita. Toisinaan on kaikki sujunut hyvin. kesälläkin parin viikon jakso joka päivä.
Useimmin kuitenkin pelkään, että jos vonkaan ja se ei onnistu, mitä sitten tapahtuu.
Käytän viagraa (hän ei tiedä, enkä kerro koska tiedän ettei hyväsy sitä)
Nykyisin hänkään ei liiemmin halaua, mikä neuvoksi. Selibaatti, tauko?
..vaikea asia,halut ja haluttomuus samassa sängyssä.Sun kirjoitus sai mut ajatteleen erilai asioita omalla kohdallani,kiitos sinulle siitä:)Heti mulle sun jutussa tuli mieleen,et nyt te kumpikin pelkäätte ja se ainoa vaihto-ehto mun mielestä on se että kerrot tälle naisellesi pelkosi suoraan.Ja eihän tässä koneita olla!.Mutta oletko lukija-tyyppiä?Kirjastosta löysin John Gray:n kirjoja Mars ja Venus,niissä oli jotain hyvää tietoa yleensäkin parisuhteesta ja eiköhän tuolta löytyne sexiinki liittyvää,pitänee käydä katsomassa.Kumpa me löydettäs se kultainen keskitie tässäkin asiassa,ettei tarviis olla *ilman*eikä tuntisi olevan duracell-pupukaan!Voi meitä...
että isokokoiset miehet ovat 'laiskoja' petikavereita.
Seurustelin kookkaan miehen kanssa pari vuotta ja minua harmitti hänen passiivisuutensa sängyssä. Mies makaa selällään ja voihkii nautinnosta, mutta ei tee elettäkään antaakseen naiselle nautintoa. Suihinottoa hän pyysi usein, koska teen sen niin ihanasti, minua hän korkeintaan lipaisi kerran tai pari kielellä, siinä minun suuseksini . Käsipeliä sain harrastaa yksipuolisesti, pimppini ei kiinnostanut häntä tai hän ei omalta nautinnoltaan pystynyt keskittymään siihen..
Ennen sisään työntymistä hän saattoi koskettaa olenko märkä ja sitten sisään..
Tosi aktiivinen hän oli, aina seisoi ja aina hän halusi. Joskus viikonloppuna rakastelimme jopa 7xpäivässä ja seuraavan viikon kävelin sitten reidet täristen ja peläten putoavani portaissa..
Ikää meillä oli silloin mies 37v ja minä 43v.
Laiskuutta olen havainnut muissakin kookkaissa (n.190/100) miehissä. Ehkä he kokonsa vuoksi väsyvät herkemmin aktiivisessa roolissa ja huomattavasti pienempi (168/62) nainen päällä touhukkaan on helppo ja ihana.
Ymmärrän miesten turhautumista välinpitämättömään kumppaniin. Kun on itse kokenut saman, eli tyydyttäjän roolin, niin ei tosiaankaan halua olla kumppanilleen pelkkä ottava osapuoli.
Mitä isompi ihminen,sen *huonompi*jaksaminen.Onhan noita treenajamiehiäkin,mitenkähän heidän jaksamisensa?Omia huolia kun tässä ajattelee,sekin vaihtoehto tuli mieleen,ettei toi mun jössikkä taida ees tietää,miten se nainen tyydytetään tai sit on vaan niin hiton itsekäs.Tyytyväisenä kierähtää unille:p.Meillä ei vaan voida keskustella asiasta....huom!Mistä ihmeen ongelmasta:sanoisi aviomieheni....bläääh
Melkein kuin oisi mun kirjottama tuo Iriksen kommentti kun niin tutulta kuulostaa.
Omakin mies on tuommoinen 185/100 kokoa ja eipä tuo liiemmin yleensä mitään jaksa. Seksiä on ihan liian harvoin ja yleensä näymmä häntä alkaa panettamaan vasta kun on pienessä hiprakassa. Muulloin emme pahemmin edes hipaisekaan toisiamme.
Ja oli miten oli, niin ihan turha edes odottaa että toinen vaivautuisi minua pahemmin hyväilemään tai koskemaan sekstatessammekaan. Joskus melkeen väkiste saan laittamaan sormen pilluuni.
Ehkä kerran vuodessa hän innostuu, että sekstaamme eri asennoissa, eikä aina siinä lusikka-asennossa hän mun takana ja sitten sen jälkeen perinteisessä lähetys-saarnaajassa. Ja siinä se sitten onkin jos hän vain jaksaa ees loppuun asti. Silloinkin saan melkeen anella, että nyt panet mua kun alotit kerran..
Ja ylipäänsä kun hommiin päästään, niin tuntuu että pitäisi itse yrittää ottaa kaikki irti siitäkin harvinaisesta ilosta ja naida oikeen olan takaa..kun tiedä taas millon seuraavan kerran jotain saa.
Olen kyllästynyt siihen miten toinen pihtaa. Pari kertaa olen ajautunut turvautumaan toiseenkin mieheen. Viimeksi viikko sitten ja silloin annoin taas mennä sydämeni kyllyydestä ja otin irti kaiken siitä..Enkä pode edes huonoa omaatuntoa.
En vain enää jaksa tämmöstäkään.