Isäni on ruotsinsuomalainen, mutta osaa vain huonosti suomea. Äitini on periaatteessa suomenruotsalainen, mutta ei oikeasti sellainen, vaan Aasiasta suomenruotsalaiseen perheeseen adoptoitu. Hän puhui minulle suomea ja isäni ruotsia. Asuimme Ruotsissa viime vuoteen asti. Nyt asumme Suomessa. Mikä minä olen?
Olenko vain sen Aasian maan ihminen, joka on joutunut tänne? En sano maata ettei tunnistettaisi.
Olenko vain sen Aasian maan ihminen, joka on joutunut tänne? En sano maata ettei tunnistettaisi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet osin suomalainen ja osin aasialainen geneettisesti, joka sattuu osaamaan ruotsia sekä suomea. Kulttuuritausta on kuitenkin ehkä ruotsalainen ja jos osaat suomea tunnet todennäköisesti myös suomalaisuutesi itsessäsi.
Osaan melkein täydellistä suomea, mutta en tunne suomalaisuutta identiteetissäni sillä tavalla kun luulen että muut tuntevat. Ruotsalaisuus on myös jäänyt etäiseksi, koska ruotsalainen kulttuuri on painettu alas ja maa menettänyt sielunsa. Olisin sopeutunut paremmin Ruotsiin, jos se olisi ollut ruotsalaisempi.
En tunnu kuuluvani minnekään.
Sinulla on paljon mahdollisuuksia!
Kulttuuritaustasi on todella rikas!
Hyvä että puhut suomea, suomi on todella jännittävä ja rikas kieli. Hyvä että hallitset myös ruotsia. Mahtavaa että sinulla on myös aasialaiset juuret!
Etsi oma paikkasi ja tunne että sinulla on mahtavat mahdollisuudet! Kaikki kulttuuritaustasi ovat arvokkaita. Opiskele myös sen aasialaisen kulttuurin kieltä mistä tulet. Yliopistoissa on mahdollista.
Näin on, että kaikilla niillä, joilla on erilaisia kulttuuritaustoja, - että heillä on identiteskris/identiteettiongelma. - Kaikilla ihmisillä on!
Käännä kaikki parhaaksi ja ole kiitollinen, että sinulla on niin minta identiteettiä, ja niin paljon mahdollisuuksia!
Kaikkea hyvää sinulle ja iso hali minulta!
Tuolla, missä huojuu vienot viljapellot,
missä tummanvihree metsä huminoi,
missä mökin luona soivat karjankellot,
siellä kehdon sain ja kasvoin, unelmoin.
Päivä paistoi hakamailla, kotitiellä.
Kun mä lasna leikin, lauloin, ilakoin.
Ah, ne muistot, jotka jäi, ne muistan vielä.
ne on kauneimmat, joita muistaa voin.
: Lännen kaukomailta aatokseni kiitää
Kohden kotia, min kaiho mieleen toi.
Vaikka monta aikaa mennyt on jo siitä,
lapsuuskotia en unhoittaa ma voi.
Gott Nytt År! (Sama Suomeksi) :)
Kiitos, "Skånepåg" tästä ihanasta runohetkestä :-)
Kyllä koskenlaskija-ruisleivän ja kahvikupposen kanssa
sopii muistella hellyydellä Suomen viljapeltojakin,
vaikka se Ruotsin leipävilja heiluu edessä.
Hyvää kevättä ja kesää sinulle!
Det e ente lätt å va ödmjuk :-*