ujo vaikka esitätä muuta? :)
Ootko sinäkin loppujen lopuksi
seonsöpöä
31951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Edes olen.
Miehenä sanon että jos on tunteita niin olen ujo.
Ihastuneena esim.
Kukaan ei uskoisi päällepäin muulloin. Sen lisäksi jos tulee yhtään tunne ettei naista kiinnosta niin peräydyn.
Tarvitsen naisen joka myös aktiivinen suuntaani.
Tietysti tämä tekee miehrsyä paskan naisten silmissä koska pitää osata käsitellä naisia.
Tarvitsrn rohkaistajaa jos tunteita pelissä
Mulla samanlaiset aatokset. Jos nainen vastaa tunteisiin tai reagoi niin sitten jaksaa taas yrittää, mutta jos ei tule oikein mitään niin sitä alkaa ujostuttaa jo toisen katsekkin.
Olen myös herkkä ja aika ujo. Ei kehtaa olla itse liian päällekäyvä tai aloitteellinen. Siitäkin voi tulla ongelmia. Kun miehet ei välttämättä pidä. Kun sitten toinen vetäytyy, niin ei uskalla tehdä sitäkään vähää mitä mielessä on. Silloin miettii, että toinen ei ole ehkä tosissaan silti tässä mukana. Minulla on kuitenkin niin paljon tunteita sinuun, että jos tietäisit et kenties uskoisi. Lähimmät ihmiset sen kyllä ovat täällä nähneet. Harmi sinänsä, että luulet minun pelleilevän. Raskasta on ollut. Sinulleko helppoa?
Vastaan että jos mies ujostrlee ihastuneena naista josta välittää niin hän todennäköisesti käy läpi julmaa itsekritiikkiä miksei saa tehtyä enemmän. Varsinkin jos mies on puhelias ja aktiivinen muuten niin hän varmasn sättii itseään ettei pysty tai osaa osoittaa mitä oikeasti tuntee.
Mikä katse
Valtavan ujo
Vanhanaikaisen ujo(*_*)
Ujoksi tulee jos kohtaa pimeällä kadulla 195 cm pituisen naisen.
Olen aika ujo. Esittäminen on raskasta. Sulle Oon muuten vain jäätynyt.
sen
Enkä tiedä ;)
Niin se varmaan on.
Olen ujo.En kuitenkaan niin ujo,kuin olin lapsena.
Tuli tästä aloituksesta mieleen että..
Jotkut ihmiset on uskomattoman pihalla oman itsensä suhteen. He eivät vain tunne itseään yhtään ja tiedä millaisia ovat.
Ujoksi saattaa väittää itseään sellaiset jotka eivät sitä todelliselta tempperamentiltaan ole. ( Muutamia, ehkä noin nelisen kappaletta tällaisia ihmisiä tulee heti mieleen)
Jokainen on hetken varovaisempi ja vierastaa uudessa joukossa vieraita ihmisiä. Se ei minusta ole vielä ujouden mittari.
Ujo tempperamentti paljastuu parhaiten kun pistät esim. porukan tekeen jotain sellaista jota heistä kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt.
Tempperamentiltaan ujot jää sivuun, haluaa tarkkailla sivusta ja tutustua siihen uuteen asiaan hiljakseen sieltä sivummalta ja ehkä hetken päästä saattaa ottaa kuin pikkuiset lapsetkin askelia lähemmäs sitä uutta asiaa.
Ujoista lapsista sen niiden valmiuden kokeilla uutta asiaa sivusta katselun sijaan alkaa huomaan siitä kun he tulee lähemmäs sitä asiaa.
Ujot aikuiset toimii samoin. Ensi reaktio on perääntyminen ja vetäytyminen sivuun.
Ujot totuttelee uusiin asioihin pidempään ja katselee sitä turvallisen välimatkan takaa.
Tismalleen niin kuin pikkulapsetkin tekee jos ujolla tempperametilla varustettuja.
Toisenlaisen tempperamentin omaava ihminen ryntää uutta asiaa päin heti. He eivät peräänny sivustaseuraajiksi hetkeksi. He eivät tarvi aikaa tottua uuteen asiaan. Suoraan kohti vaan sitä uutta jännää kokeileen.
Itse tiedän olevani tuo henkilö joka uuden asian eteen tullessa vetäytyy sivummalle ja tarvitsee ns. Lämmittelyä sen uuden asian suhteen. Katselen sivusta ja kun olen valmis, alan lähestyyn sitä valmiina kokeileen, vaikka vieläkin arastelen.
Olen erittäin ujo aina kun tajuan että en olekaan näkymätön. Muuten olen vaan hiljainen ylipäätään, en puhu turhia.
Vähän tai paljon, mutta tsemppaan
mutta eräs mies sai minut normaalia ujommaksi tässä ajan saatossa. Hänen tarkoitusperänsä jäivät epäselväksi,, Yritän nyt sitten olla kuin en mitään huomaisikaan, sillä se helpottaa omaa olotilaani.
Minulla on kolme eri persoonaa jotka ponnahtavat pinnalle eri tilanteissa.
1. Vakava, suojamuurin omaava
2. Asiallinen ja kohtelias, joka pitää itseään näkymättömänä
3. Lapsenmielinen hassuttelija(nolo), muka söpö, "hälläväliä muusta maailmasta minulla on hauskaa nyt ja kaikki näkee sen"-henkinen.
Se on todella ahdistavaa. Haluaisin olla huomaamaton ja samalla haluaisin piristää ihmisten päiviä..
En tykkää huomata että minua katsotaan, mietin silloin jokaista askelta ja varmaan hengitystäkin hyvin tarkasti. Haluaisin vaan oppia elämästä enemmän mahdollisimman rauhallisin mielin.. ilman paineita omasta ulkonäöstä ja tarkkailun tunteesta.
Olen myös joko vainoharhainen tai herkkä ulkopuolisille tunteille, joidenkin ihmisten kohdalla minulle iskee selittämätön stressi, aivan kun minulta odotettaisiin jotain erityistä enkä edes tiedä mitä..
Olen huomannut tämän "persoonallisuushäiriöni" varmaan tässä vuoden sisällä, enkä mitään asialle osaa tehdä.. tykkäisin eniten olla rauhallinen, iloinen, stressaamatta muiden mielipiteistä. Minun pääni ei anna kuitenkaan mahdollisuutta tähän..
Minulla on päässä jotain vikaa...
Tuskimpa ihminen joka ei halua muiden huomaavan haluaa esiintyä. Taidat puhua jostain toisesta ja haukkua häntä, koska kuvittelet hänestä asioita.
Se on sairaus totta tosiaan.
Sitähän minä sillä persoonallisuushäiriöllä tarkoitin.. monta ihmistä ja ristiriitaista ajatusta yhden pään sisällä.. ne persoonat on vaan loppujenlopuksi yksi ihminen.. minä, joka yritän selvittää mitä ihmettä minä haluan ja teen elämälläni..
Kyllähän se on sairaus ja valitettavasti itsestäni puhun.. voi kun puhuisinkinkin paskaa jostain muusta enkä itsestäni..
Ehkä olet vain narsisti. Karaokea, kauneuskilpailuja, luokan pellenä oloa, muiden pitämistä kilpalijoina jos huomion sinusta vie, nouset estraadille aina kun mahdollista. *katsokaa minua* -tähteydessäsi.
Ehkä salaisesti vihaat omaa narsismiasi.
Vihaan tuollaisia ihmisiä joiden on pakko olla huomionkeskellä ja jos eivät sinne pääse alkavat angstaan ja haukkumaan niitä jotka huomion itsestään vie.
Ne on niitä isin pikku prinsessoja joilla ei ole ollut samaa sukupuolta olevia sisaruksia, vaan on aina saaneet isin koko huomion. Aikuisena samaa sukupuolta olevat ovat sitten kateuden kohteita ja kilpasisaria huomiossa.
Isin pikku prinsessat tekevät kaikkensa että heidät nähtäis. Isin pikku prinsessat alkavat isin pikku piruiksi kun kilpasisar saa huomioo. Mustankipeys tekee prinsessasta pirullisen.
En halua olla huomion keskipiste ikinä. En ole tuntenut kateutta muiden onnistumisia kohtaan. Ehkä sinä luulet että olen joku jonka tunnet, mutta olet ihan hakoteillä. Kiitos kuitenkin kun yrität vissiin auttaa jotenkin.
Pääsinpä ainakin vihdoin laittamaan sanoiksi tämän myllerryksen jonka kanssa yritän elää.
Olen yleisesti hiljainen, varautunut ja stressaava ihminen. Pidän yllä itsevarmaa roolia silloin kun on pakko.
Olen vain se pelle oman rakkaani seurassa. Kukaan muu ei sitä pääse näkemään, paitsi jos sattuu lähellä silloin olemaan.
En vihaa mitään, vaan stressaan, ahdistun ja itken niinkuin säälittävä idiootti. Pitää silti ehkä tutkiskella itseä enemmän ja katsoa oletko yhtään oikeilla jäljillä vaikka en tekstistäsi itseäni tunnistanut yhtään. Ehkä silti jotain narsistin piirteitä, who knows..
Aivotoimintaa mies vai nainen?
Ei minun sukupuoleni vaikuta mihinkään eikä korjaa mitään.
Sitten nainen.
Sovitaan vaikka niin... o.o
Sillai sopivasti.
''Mä en öle ujo ...''
Lapsena olin ujompi. Aikuisena olen päässyt jonkin verran ujoudesta eroon, kun aikuisena täytyy olla sosiaalisempi.