Bipo ja pitkä ystävyysuhde

Menetin parhaimman ystäväni maanisen vaiheeni aikana. Hänelle riitti, vaikka olimme olleet hyviä ystäviä vuodesta 1983 lähtien. Ymmärrän häntä, mutta kyllä harmittaa. Nyt olen käytännössä ihan yksin. Näin hänet kerran, mutta hän käänsi katseen pois - ei halunut nähdäkään. Kyllähän ystäviä tulee ja menee, mutta kun olimme tunteneet toisemme 7-vuotiaista asti yli 30 vuotta. Onko muilla vastaavia kokemuksia, että tosi pitkäkin ystävyyssuhde on kariutunut maanisten oireilujen takia? Sain manian kun tyhmä lopetin lääkityksen.
2325
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Niin, mikäli on kyse vakavasta kaksisuuntaisesta eli vuosien varrella on ollut psykoottisia manioita ja kuukausien yhtenäisiä sairaalajaksoja (muu on normaalia aaltoilua, ei oikeaa bipolaarisuutta)

Ystävyyssuhteet ovat joskus koetuksella oli sairauksia tai ei.
Ihmiset loukkaavat toisiaan ja loukkaantuvat. "Terveetkin."
Todellisen bipolaarisuuden kanssa läheisillä on se haaste, että tuo sama ystävä on vuosikymmenten varrella välillä oma itsensä, tai ainakin melkein. Kerrot taas unelmistasi, jaatte asioita. Sairausjakson aikana hän muuttuu ja iskeekin sinua näillä aseilla. Tietysti jotkut muuten vaan mulkut tekevät aina näin: riidan tullen vetävät salaisuutesi ja unelmasi aseiksi.
Myös juuri tuo lääkkeiden pois jättäminen kymmeniä kertoja ottaa koville silloin kun taipumus psykoottiseen maniaan on vahva. Se, että toinen valitsee taas olla huolehtimatta itsestään ja sotkee jälleen kerran työkuviot, ihmissuhteet, asumisasiat, talouden. Ja mikä pahinta, aiheuttaa lapsilleen suunnatonta huolta ja turvattomuutta.

Ystäväsi luultavasti ajattelee sinusta edelleen lämpimästi, ikävöikin. Juuri nyt hänen on kuitenkin ehkä suojeltava omaa jaksamistaan. Kukaties hänellä itselläänkin on meneillään ongelmia, perheenjäsenten sairautta tai isoja muutoksia työelämässä. Kukaties hänkin vain yrittää pärjätä ja jaksaa.

Äänestä

Menetin äitini. Parempi näin. Eipä tuu uusavuttomuusketjureaktiota meikäläiseen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


räyhäsin kirjoitti:

Menetin parhaimman ystäväni maanisen vaiheeni aikana. Hänelle riitti, vaikka olimme olleet hyviä ystäviä vuodesta 1983 lähtien. Ymmärrän häntä, mutta kyllä harmittaa. Nyt olen käytännössä ihan yksin. Näin hänet kerran, mutta hän käänsi katseen pois - ei halunut nähdäkään. Kyllähän ystäviä tulee ja menee, mutta kun olimme tunteneet toisemme 7-vuotiaista asti yli 30 vuotta. Onko muilla vastaavia kokemuksia, että tosi pitkäkin ystävyyssuhde on kariutunut maanisten oireilujen takia? Sain manian kun tyhmä lopetin lääkityksen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu