Kiusaamisen syy = kiusaajan ahdistus/ongelmat

surullista huomata, että kiusaaminen on vaan pahentunut kouluissa ja jatkuu myös aikuisille ihmisillä työpaikoilla.

Kiusaamiseen ei tarvita kuin yksi ahdistunut, henkisesti pahoinvoiva yksilö, joka saattaa olla vaikka kiusaamalleen kohteelle kateellinen, syyllähän ei ole väliä jos hän valitsee sinut kohteekseen, syy keksitään ihan mistä vain.

Kun muut huomaavat kiusaamisen, eivät he uskalla siihen puuttua, koska pelkäävät joutuvansa itse kiusaamisen kohteiksi, tästä aiheutuu se ns. ryhmän mukana toimiminen. Kuulostaa harmittomalta, mutta on "kohteelle" tuhoisaa ja aiheuttaa elinikäiset arvet.

Voin sanoa omakohtaisesta kokemuksesta, että perseaukisena ei ole kiva varttua ja minun kouluajoistani on jo aikaa! Olen ihan normaalista työssäkäyvästä perheestä, rakastan vanhempiani ja perhettäni. Kaikilla ei vain ole varaa ostaa uusia vaatteita harrastusvälineitä jokainen kuukausi. Voin vaan kuvitella minkälaista on käydä koulua aikana, jolloin kulutushysteria on mitä on (älypuhelimet etc).

Miten kiusaaminen vaikutti minuun? Se vei luottamuksen ihmisiin ja kyvyn solmia ihmissuhteita. Pidän kyllä ihmisistä, mutta viihdyn mielummin yksin. Voit olla rikas tai köyhä, laiha tai lihava, lyhyt tai pitkä, Suomenruotsalainen tai Suomalainen, luokan fiksuin tyyppi tai tyhmin, paras urheilussa tai huonoin ja joutua silti kiusatuksi. On oleellista tiedostaa se seikka, että kaikista voidaan keksiä jotain mistä heitä kiusataan, jos näin halutaan.

Olenko katkera kiusaajilleni, oikeastaan en. Ehkä suurin haikea ajatus mielessäni on se, että koska minua kiusattiin ja tunsin oloni epämukavaksi koulussa, kouluni meni penkin alle. Olisin tahtonut opiskella ja jatkaa opiskeluja, mutta koska kiusaaminen teki koulunkäynnistä sietämätöntä ja sinne menemistä vältteli keinolla millä hyvänsä, näkyi kaikki tämä luonnollisesti päättötodistuksessa, jonka johdosta ammattillinen koulutus oli ainoa vaihtoehto. Tiedän, että olisin pystynyt huimasti parempaan, jos olisi saanut edes olla rauhassa. Koulujen jälkeen kun on tavannut vanhoja kiusaajia, he ovat olleet kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut, ehkeivät he edes itse tiedosta, että kiusasivat. En nimittäin tiedostanut sitä itsekään.

Olen nimittäin sanonut takaisin kiusaajilleni ja sortunut myös itse kiusaamiseen (ryhmässä) mukana olemiseen, koska pelkona on ollut omakohtainen kokemus kiusatuksi tulemisesta. Häpeän ja kadun näitä asioita, mutta tilannekohtaisesti veikkaan näin käyvän aika monelle. Olen myös varmasti, jonkun mielestä kiusannut heitä vaikka olen vitsaillut tai yrittänyt pönkittää omaa suosiotani, päästäkseni pois kiusatun asemasta. Lasten kiusaamista voi sentään, jollain tasolla puolustella kypsymättömyydellä, mutta ei se tietenkään ole mikään oikeus kiusasta ketään, tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tulevaisuutta voi muuttaa jos kirjoitukseni vaikuttaa edes yhteen ihmiseen positiivisesti, oli se sen arvoista.

Kiusaaminen on ketjureaktio, joka aiheuttaa lisää kiusaamista, ongelma joka ei tule koskaan poistumaan. Yksi asia on kuitenki varma, kenenkään ei tarvitsi sitä joutua kokemaan. Jos voisin, pyytäisin anteeksi kaikilta jopa omilta kiusaajiltani.

Kiitos ja kumarrus niille, jotka uskaltavat kiusaamiseen puuttua.