Kerääköhän kukaan muu Dingo -kamaa? Itsellä paljon fanikamaa ja läjä vinyyliä, harvinaisin lienee Nimeni on Dingon koelevy.
Keikkajulisteita kaipailisin, yhden olen nähnyt myynnissä mutta sekin oli 1990 -luvulta uuden tulemisen aikaan.
Keikkajulisteita kaipailisin, yhden olen nähnyt myynnissä mutta sekin oli 1990 -luvulta uuden tulemisen aikaan.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kyllä keräilee
Dingon fyysisiä levyjä olen innostunut keräilemään. Löytyy vinyyliä, kasettia ja CD-levyä. Ja Dingomania-DVD. VHS-kasetteja en ainakaan vielä ole kokoelmiini hankkinut.
Jokainen Dingon studiolevy löytyy ainakin jossain formaatissa, moni niistä useammassa. Sinkkuja jonkun verran myös. Kokoelmalevyt lähes kaikki myös löytyvät, vaikka niillä ei ole samanlaista keräilyarvoa. Keräily toki jatkuu ajoittain jos sattumalta puuttuvia "palasia" tulee jossain vastaan.
Erityisiä harvinaisuuksia minulta ei löydy. Harvinaisin taitaa olla Kerjäläisten valtakunnan alkuperäinen vuoden -85 CD-painos. Sitä harvemmin tulee missään vastaan.
Neljä ensimmäistä levyä CD-muodossa ja jokaisen levyn kansipapereissa famous viisikon nimmarit tussattuna. Ovatkohan minkä arvoisia?
On niillä arvoa. Arvo tietysti nousee vielä ajan saatossa.
Tuskin minkään....
Tästä päätellen voivat olla hyvinkin arvokkaita:
https://www.huuto.net/kohteet/dingo---tuhkimotarina-cd-koko-bandin-nimmareilla/582317778
Täällä Juha82 joka keräilee! Yhteensämulla 1678 musaostosta joista suurin osa cd levyjä ja on myös c kasetteja. Dingon ihan kaikki melekein löytyy paitsi puuttuu purppuraa studiolevy ja yksi dingo-kokoelma. Myös neumannin soololevyistä suurin osa löytyy(kokoelmat kuin myös studiolevyt).
Mieluisin on dingon debyyttistudiolevy nimieni on dingo! Etenki kappaleet pistoolisankari, aino, levoton tuhkimo ja sinä ja minä.
Sanoisin että voi siitä 30 euroo saada hyvällä tsägällä.
Itse en vielä myisi. Levyn kunnosta riippuen 40-60 euroa oma arvio. Arvo nousee varmasti vielä vuosikymmenten mittaan kun bändiä ei joskus enää ole.
siis mul ei oo mitään muuta diongomateria a ku noi musalevyt. Ei muuta ole siis.
Onko kellään nauhalla kun dingo esitti keikalla Popedan pitkä kuuma kesä biisin. Haluaisin siitä kopion jos mahdollista.
Multa saattaisi löytyä, ollaanko yhteyksissä.
Minkä levyn koelevy? Itselläni on kahden ekan LP:n koelevyt, singlet kiinnostaisivat.
Missä hinnoissa Dingon levyt nykyään liikkuu?
Vanhat LP levyt lienee noin 15 euroo
Hintahaitari on melko suuri, mutta tuo taitaa olla keskiarvohinta hyväkuntoiselle levylle. Mitään keräilyharvinaisuuksia nuo Dingon vanhat levyt ei kuitenkaan ole. Kunnon merkitystä hintaan ei voi vähätellä.
Nämä uudet pienen painoksen uusintapainokset on asia erikseen. Ne ovat jo lähtökohtaisesti harvinaisia ja teetetty pientä keräilyporukkaa ajatellen.
Nimeni on Dingo -debyytistä pyydetään monesti vähän enemmän kuin kahdesta myöhemmästä. En tiedä miksi, eihän se mikään keräilyharvinaisuus ole.
tiiän että jotkut vanahat LP:t voi maksaa tosi paljon että paljon enempi kuin 15 euroa.
Joo. Jos löytyy ihan priimakuntoinen Dingo-vinyyli 80-luvulta, hinta voi olla korkeampi.
Käytön jäljet laskee hintaa. Siinä 15-20 euron haarukassa nuo usein liikkuu. Jostain pyydetään enemmän. Esimerkiksi Tuhkimotarina -kokoelma on vinyylinä vähän kalliimpi, koska siitä otettiin vinyylinä niin pieni painos.
näin joskus huutonetissä 120 euroisen MA-nummisen vinyylilevyn. Tais olla joku hänen seitkytluvun tuotos. =)
ostin kerran huutonetistä 129 eurolla YUP;n hippos from hell+ other oddities levyn ja 125 eurolla ostin hullu ukko&kotiteollisuus levyn. Molemmat oli CD formaattilevyjä.
kallein dingolevyni en jaksa muistaa mut luulisin dingon parhaat 99 kokoelma.
Minua nämä pienen painoksen uusintapainokset eivät jotenkin jaksa innostaa. Suolainen hinta ja näitä ostetaan lähinnä keräilyesineeksi eikä soitettavaksi. Muutaman vuoden päästä julkaisusta noita ilmestyy myyntiin vielä suolaisempaan hintaan. Eli keräilijät ostaa noita myydäkseen ne vielä kalliimmalla eteenpäin. Parhaan hinnan saa kun ne ovat vielä muoveissa soittamattomana. Mikäs siinä, mutta jotenkin siitä katoaa se alkuperäinen musiikkidiggauksen maku.
Itseltä löytyy 4 ekaa studiolevyä, muutama sinkku, julisteita, nimikirjoitukset, leikekirjoja, huiveja ja paitoja. Myös koko 80-luvun tuotannon sisältävä boxi. Sitten kans löytyy bändissä soittaneiden soololevyjä ja pre-dingo aikojen tavaraa. Eli kyllä keräilee muutkin :)
Multa löytyy Nipan puoliksi juoma carillo pullo.
Joo se on jättänyt jotain juomatta
Mulla olis ehkä Dingon käytettyjä vessapapereita tallessa
Löytyy jokainen studioalbumi edes jossain formaatissa, moni useammassa. Myös Live ja melkein kaikki kokoelmalevyt löytyy.
Sinkkujakin on, vinyylinä ja CD. Aktiivisesti en tällä vetne kokoelmaani kartuta, mutta ostan jos tulee järkevällä hinnalla vastaan sellaisia levyjä joita ei vielä omassa kokoelmassa ole.
Mulla on melkein kaikki dingon levyt, puuttuu ainoastaan 7" Single kunnian kentät. Ei ihan ole sataa julkaisua. Ja tietysti nimmarit löytyy. Ja jotakin lehtiä, on myös dingon Sanomat.
Ihan hieno kokoelma. Minullakin melkein kaikki levyt. Vinyyleistä puuttuu vain muutama harvinaisempi single. Ja sitten näitä uusintapainoksia ei ole tullut ostettua. Niissä liian suolainen hinta ja ei vaan ole samaa fiilistä kuin alkuperäisissä levyissä.
kysymys;
löytyykö Dingolta mitään VHS videoo?
kirjoittaja Juha pohjola(erakkometsänmies)
Löytyy. Peräti kolme kappaletta. Nimemme on Dingo vuodelta 1984 ja Kerjäläisten valtakunnassa 1985. Sitten on vielä Dingo Live vuodelta 1999, joka sisältää nuo molemmat.
Aloin muutama vuosi sitten keräillä Dingon levyjä. Vinyylinä, kasettina, CD:nä.
Dingo on siitä hyvä keräilykohde, koska levyjä ei ole kovin monta. Näin itsekin aluksi kuvittelin.
Mutta: kun huomioit, että jokaisesta 80-luvun albumista on olemassa sekä vinyyli, kasetti että CD, levymäärä onkin jo suurempi. Puhumattakaan siitä, että uusintapainoksia on useita.
Tähän tietysti sitten singlet ja kokoelmalevyt päälle. Sinkkuja ei toki ole kuin vinyylinä ja CD:nä, kokoelmat ovat pääasiassa CD -levyjä. Niistäkin osasta löytyy vinyyli- ja kasettipainoksia.
Eli kyllä, äkkiä tuosta kertyy jo monta levyä. Keräily on hieno harrastus ja kun vauhtiin pääsee, ei sitä malta lopettaa. Minäkin aloitin yleisimmistä ja halvemmista julkaisuista. Nyt kokoelma on jo siinä mallilla ettei niitä vähän kalliimpia harvinaisempia levyjä enää malta olla ostamatta jos tulee vastaan :)
Sehän tässä keräilyssä onkin jännää. Omasta kokoelmasta löytyy kaikki yleisimmät Dingon julkaisut. Enää puuttuu vain yksittäisiä vähän harvinaisempia sinkkulevyjä. Ja kun niitä joskus sattuu tulemaan vastaan, eihän niitä malta olla ostamatta tai ainakaan yrittää ostaa (esim huutokauppa) jos niitä tulee tarjolle. Ajatus täydellisestä Dingo-kokoelmasta kuulostaa houkuttelevalta, etenkin kun siitä ei puutu enää kuin muutama levy.
Levykauppa Äx myy tällä hetkellä [07.10.2025] yhtä kappaletta kokoelma-CD:stä Lastemme Huomiselle hintaan 1,10 €. Levyllä on mukana Dingo kappaleilla Hyvää yötä Jan sekä Kulkuri ja Kaunotar. Osta pois jos tämä hyllystäsi vielä uupuu.
meitsillä on 12 tuntia dingoa ja neumannia vhs nauhalla, itse joskus kuvailin. Pitäisi joskus saada ne digitoitua. Siellä on harvinaista matskua myös 90 luvulta.
mitenkä ne VHS:t nykyään nykyteknologiaan soveltua että joutuuko ne siirtään VHS:ltä DVD:lle ?? Jos on putkitelekkari niin pystyy katsoon VHS:ää.
Voi katsoa taulutelkkaristakin VHS:ää. Kannattaa digitoida noi VHS:t. Kerro, jos tarvitset apuja siinä!
Kiinnostavaa kuulla! Miltä vuosilta matskua on?
Kannattaa digitoida ne nauhat. Googlaamalla löytyy firmoja, jotka tekee sitä maksua vastaan. Jos tuntuu liian vaikealta alkaa itse sitä tekemään.
Kaivoin nauhat viikonloppuna vintiltä. Täytyy vain hommata jostain VHS nauhuri niin selviää mitä kaikkea siellä on mikä on nauhojen kunto ja laatu.
Muistelen että on ainakin Neumannin festarikeikka soolona jostain 90-luvun alusta. Oli myös joku Dingon keikka vuodelta 1994 joltain festarilta. Niin ja sitten Tammerfestin keikka kokonaisuudessaan vuosituhannen vaihteesta. Nuo oli itse kuvattu sen aikaisella kameralla. Karu oli kamera:) Siinä oli sellainen kannettava boxi jossa oli kasetti ja josta lähti kaapelit itse kameraan, painoi kuin synti. Kyllä on kamerat kehittyneet niistä ajoista=)
TV:stä tulleita juttuja on myös sieltä 90 luvulta. Asia selviää kun saan vain nauhurin jostain.
Huuto netissä taitaa olla VHS nauhureita myytävänä?
Nuo -94 ja 2000 keikat ovat aiemmin pyörineet Youtubessa, muistaakseni jullew -nimisellä kanavalla. Olen vuosia sitten ottanut ne talteen kun olivat saatavilla. Oletko jullew?
Keräilen Dingon uusia ja vanhoja livevideoita Youtubessa ja minulla on niitä palvelimella lähes koko uran ajalta.
En. Muistaakseni vaihdeltiin nauhoja muiden videokuvausharrastajien kanssa. Sain vaikka Popedan harvinaisen livekeikan ja vaihtarina annoin vaikka Yön keikan. Näitä on siis ehkä ollut nähtävillä vuonna miekkka ja kirves.
Löytyy mm. Dingon live jossa laulaa Pave Maijanen biisin hippy hippy shake.
Miten muuten uskallatte julkaista nykyisin noita livekeikkoja netissä? Myrkky nimelläkin on julkaistu kokopitkiä Dingon livekeikkoja. Eikö siinä loukata tekijänoikeuksia?
Minulla on myös aikoinaan Youtubesta ladattu Dingon keikka jonka viimeisenä biisinä on Hippy hippy shake
Niitä taltiointeja missä Pave on mukana ei liiaksi ole olemassa. Pave oli kyllä melkoinen mestari. Dingokin kuulosti 90-luvulla Paven aikaan todella hyvältä livenä. Pave soitti livenä koskettimia, kitaraa ja lauloi stemmoja ja näköjään myös yhden biisin itsekin.
Se oli sääli että Dingon comeback jäi silloin vuosiin 93-94. Toki sen ymmärtää, Pavella oli kysyntää noihin aikoihin.
paven ansiot tuottajana ja rytmikitaristina. Roaylsissa paven parhaat vuodet + dingon tuottajana ja rytmikitaran varressa.
Oli ns toinen Dingo.
Kukkaisrock lukee nauhassa, ei tammerfest
Joku 80-luvun ~kaikki media / historia voisi olla aika siisti keräilykohde, jos olisi hitosti ylimääräistä rahaa ja maniaa.
Alkuperäiskokoonpanon ja comebackien live-jutuista voi hyvin tehdä kaikenlaisia kulttuuritekoja.
Ois kyllä. Toisaalta onko niistä iloa ilman soitinta tai sitä, jos levyjä ei saa esille mihinkään. Ehkä ei. Hieno harrastus mutta ei sovi kaikille.
Eipä kai kaikille toki. Kelpolaatuiset soittimet on tosin aika hyviä investointeja muihinkin tarpeisiin, jos ylipäätään musiikkia enemmälti kuuntelee, tutkii, fanittelee jne.
Esille kokoelmia saa tietty lähinnä kaappeihin, luoliin ja varastotiloihin. Innokkaat popkulttuurikeräilijät voisivat kyllä ehkä useamminkin koittaa pykätä pystyyn myös julkisia, huolella toteutettuja näyttelyprojekteja yhteistyötahovoimin. Itse ainakin lähtisin mielenkiinnolla katsomaan sellaista, tässä ja monessa muussakin tapauksessa.