Löysin tähänkin Youtubesta hyvin yksinkertaisen vastauksen.
Jätän tänne kysymyksen, osaatteko vastata:
Minkä takia voisi olla sellainen tilanne, että joku ei voi katkaista narsistia pois elämästään, vaikka haluasi, mikä voisi olla syy siihen ?
Voitteko vastata yhdellä melko yleispätevällä erilaisiin tilanteisiin sopivalla virkkeellä, sivulauseita saa olla. Siis mikä olisi sellainen yhteinen tekijä erilaisissa suhteissa, joissa narsistia ei voi sulkea pois elämästään ainakaan siinä vaiheessa vaikka haluaisi ?
Kysyn tätä siksi, kun useinhan kysytään, että miksi sitten joku on tekemisissä narsistin kanssa, vaikka niin valittaa, ettei haluaisi olla.
Jätän tänne kysymyksen, osaatteko vastata:
Minkä takia voisi olla sellainen tilanne, että joku ei voi katkaista narsistia pois elämästään, vaikka haluasi, mikä voisi olla syy siihen ?
Voitteko vastata yhdellä melko yleispätevällä erilaisiin tilanteisiin sopivalla virkkeellä, sivulauseita saa olla. Siis mikä olisi sellainen yhteinen tekijä erilaisissa suhteissa, joissa narsistia ei voi sulkea pois elämästään ainakaan siinä vaiheessa vaikka haluaisi ?
Kysyn tätä siksi, kun useinhan kysytään, että miksi sitten joku on tekemisissä narsistin kanssa, vaikka niin valittaa, ettei haluaisi olla.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Olet lapsi ja kulttuurimme olettaa, vaikka hyvin TIEDETÄÄN ettei näin ole, vanhempien pitävän lapsestaan ns. hyvää ja asiantuntevaa huolta? Myöhemmin lapsi taas on epäuskoinen tapahtuneesta ja yksin eikä kukaan muu usko totuutta..? Ehkä rahalliset/taloudelliset muruset päälle..? Kuka hullu ny ruokkivaa kättä puree..? Paitsi kiittämättömät, hyväksikäyttävät ja omahyväisen hemmotellut huoranpennut.
Jos perehdyt narsistin sielunelämään ja luet narsismista niin siellä kerrotaan sellainen juttu kuin tunnekoukku. Narsisti luo sellaisen toiseen ihmiseen ja siksi siitä on äärettömän vaikea irrottautua. Itse pääsin narsistista eroon hypnoosin ja läheisteni tuealla.
Kyllä voi olla sellainen outo tunnekoukku tai joku muu sen tapainen energia. Totta.
Mutta sitten voi olla vielä jokin toisenlainen syy miksi ei voi olla olematta tekemisissä narsistin kanssa vaikka haluaisi ja vaikka olisi sen tunnekoukun voittanut.
Haen vielä sitä, että mikä sellainen tilanne voisi olla, mutta kuitenkin pätisi monenlaisiin erilaisiin tilanteisiin. Eli haen tässä pikkusen teoreettista yksinkertaista vastausta. Että mitä vielä voi olla esteenä vaikka kaikki tunnekoukut voittaisi.
Milainen seikka ?
Onko teillä joku omaishoitajuusjuttu. Aiemminkirjoituksissasi olit viitannut johonkin vammautumiseesi? Vai mikä asemassasi on sellaista?
Itseasiassa en kerro ollenkaan mitä asioita henkilökohtaisesti konkreettisesti käsittelen, vaan keskustelen ainoastaan abstraktisti. Teoriani kuitenkin pohjautuvat näkemääni todellisuuteen.
Sen voin kuitenkin kertoa, ettei minulla ole omaishoitajaa.
Yksityiskohtaisen henkilökohtaisen tiedon jakaminen psykopaatille ei ollut järkevää, eikä se olisi järkevää netin keskustelupalstallakaan koska kaikki eivät ole yhtä omistautuneita etiikan pohdiskelulle kuin minä. :)
Vastaisin lyhyesti raha.
Hei
Esitätpä vaikean kysymyksen. Ei minullakaan ole yksiselitteistä vastausta ja luulen ettei tällaiseen asiaan mitenkään voi yhdellä lauseella vastatakaan. Elämäntilanteita on monia ja se, mikä on totta yhden kohdalla, ei päde toiseen.
Mietin ihan tuota narsismin käsitettäkin. Meissä jokaisessa on narsismia, mutta todella harvalla se on diagnosoitu. Se taitaa olla muotisana, leimataan vähänkin hankalat ihmiset narsisteiksi. Silloin saadaan kaikki vastuu sysättyä toiselle. Narsisti on mahdoton ja itse on viaton pulmunen. Oikeasti narsismi ei ole millään tavoin yleinen jos persoonallisuushäiriöitä diagnosoidaan.
Olipa kyseessä enemmän tai vähemmän narsistinen henkilö, ihmisiä me kaikki olemme. Kiinnymme, rakastamme, inhoamme. Olemme riippuvaisia toinen toisistamme ja niin kuuluukin olla. Ei tärkeitä kiintymyssuhteita noin vaan pidäkään katkaista. Jos kyseessä on oikeasti diagnosoitu narsistinen ihminen, asia on eri.
Mutta vastaan kuitenkin yhdellä sanalla: ihmisyys.
Pappi Elisabet
Kiitoksia+vastauksista.+Erittäin+mieleenkiintoista.+Vastatkaa+lisää+jos+vaan+jaksatte.+
Ja mitens sitten, jos psykopaatin päästyä henkiseen valtaan tapahtumien kulku muuttuu sellaiseksi, että viattomien ihmisten elämille tapahtuu tuhoa ?
Eli, teoreettinen kysymys.
Jos joku kokisi näkevänsä tuollaisen kuvion, ja siitä syystä kietäytyisi loppuelämäkseen puhumasta vanhempiensa kanssa sanaakaan olisiko hän jotenkin vähemmän inhimillinen, ihmisyyttä edustava tai ihminen ?
Ei kai, ehkä todellinen IHMINEN sitäkin enemmän. Haavoittuvainen, yksinäinen, sosiaalisesti epäilyttävä ja resurssiton kylläkin.
Jos diagnosoituja narsisteja on pari prosenttia väestöstä niin sillähän asuttaisi melkein Turun kokoisen kaupungin!
Vähän nolottaa se mun vastaus kun piilottelen sitä vaikka se on ikäänkuin sellainen liian itsestäänselvä tulla edes mieleen kellään sanoa. En tiedä kehtaanko sanoa :)
No mä kerron. Se tuli puoliksi mieleen yhdestä Youtube videosta, jossa selitetään kuinka narsisti on voinut pelata kohteensa henkilön "who have exposed oneself", mutta mä ehkä sanoisin esim. "motiivinsa paljastaneen henkilön" ikäänkuin shakkipelissä sillätavoin epäedulliseen asemaan, että hän ei voi siirtyä pois siitä paikaltaan ilman, että jotain muuta menee todella huonosti siinä pelissä.
Mutta mun mielestä tämä voi olla melkein mitä vain, joillakin tämä voisi merkitä noita ketjussa vastattuja asioita. Esim. jos siirtyy pois siltä paikalta mihin shakkinappula on päätynyt "luokkoon" siinä pelissä , narsistin ehkä rikottua pelisääntöjä monta kertaa, joku voi menettää ihmisarvonsa muiden silmissä tai jotain muuta oleellista olemassaolonsa kannalta tai sitten joku muu pelinappula ,narsistin seuraava uhri, joutuu liian pahaan asemaan, jos tämä toinen henkilö siirtää oman pelinappulansa siitä narsistin loukosta mihinkään.
Eli semmoseen loukkoon joutuminen siinä shakkilaudalla on mun vastaus. (Mutta en tiedä miksikä sitä shakissa oikeesti sanotaan.)
Mun mielestä tuo on narsistin taitavin juoni, ei tule hylätyksi, vaikka mitä tekisi.
Joo mutta en mä tota tähän mun kysymykseeni sovella.
Mutta toitkin esiin uuden tärkeän kysymyksen.
Nimittäin mielestäni ei mitä tahansa tai ketä tahansa koskevaa ongelmaa voi ratkaista mielekkäästi millä tahansa opilla tai tieteellä.
Sehän se tässä onkin. Jos ravitsemustieteilijä ja muusikko kiistelee, ja sitten insinööri tulee ratkomaan kiistaan, niin noistakin tilanteista tulee kyllä sitte pelkkää hämminkiä.
Mutta siis hyvä kun tulee monia näkölmia, niin tulee esiin miten erilaisia ne on.
Minusta eettiset pohdinnot pitäisi kuulua kaikille ammatista riippumatta. Kaikki ei ehkä ole siinä yhtä hyviä mutta kuitenkin... Joku insinööri tai teurastaja voi olla jopa parempi kuin humaanisia aineita tankannut asiantuntija. Muutenkin pitäisi varmaan kaikkien tyynni tiedostaa oman näkökulmansa vajavuus ja rajoittuneisuus. Ei se pitäisi olla kenellekään toimijalle niin ylivoimaista. Siis että tajuis pitää ees suunsa supussa jos ei tajua mistä puhutaan.
Juu+en+missään+tapauksessa+tarkota+että+insinööri+olisi+eettisesti+huonompi+kuin+joku+muu,+otin+nuo+ammatit+100%+sattumanvaraisesti.+
Pitäisikö minun äitini neuvon mukaisesti unohtaa, että hän on äitini ?
Ps.
Neuvo on jotenkin karmea, luonnollisestikin, jos se on psykopaatin neuvo, mutta
jotenkin tuntuu, että olisi viisainta uskoa äidin neuvoa.
Olen kanssasi jokseenkin neuvoton..
Ei ollut eka kerta tämäntyyppinen neuvo. Olen saanut näitä jo pitkälti toistakymmentä parin vuoden sisällä. Eli ei ole mikään hetken mielijohde. Isän mielestä neuvo on järjetön, joten isä laittaa minut vieläkin ristiriitaisempaan oloon mitä minun pitäisi tehdä, hokee vain vähän vihamielisellä äänellä ettei hän voi sille mitään millainen äiti on eikä ymmärrä äitiä yhtään ja voi paremmin eri asunnossa.
Ja minä hoen etten minä sille ole mitään pyytänytkään voimaan, vaan siis haluisin ite tästä pelastua, kun äidillä ei ole mitään äidin ominaisuuksia.
ja nyt kun tämä äiti, jolla ei ole äidin ominaisuuksia neuvoo minua unohtamaan sen pointin, että on äiti
niin tuntuu vähän riskaapelilta olla tottelematta tätä neuvoa, kun henkilö sinällään on aika karmaiseva, jos ei ota huomioon, että on mun äiti.
Mutta mä nyt saan vaan tästä aika erikoisen henkisen prosessin toteutettavaksi: Unohtaa että mun äiti on mun äiti. Isän mielestä ei semmosta voi kun se on kuitenkin fakta, että äiti on mun äiti. Mutta kun mun äiti pitkäjännitteisesti neuvoo unohtamaan hänet ja senkin että on mun äiti jne. Ja neuvoo ettei olis asemassani tekemisissä epäilyttävien ihmisten kanssa.
Jos en unohda että mun äiti on mun äiti, niin näitä vastaavaa outoa logiikkaa seuraavia juttuja tulee varmasti lisää eteen. Hän on kuin joku ventovieras outo ihminen. Isäkin kerran totesi, ettei taidakaan tuntea äitiäni. Totesi näin siis 50 vuotta jo muka tunnettuaan. Äidillä on mun mielestä jo söpössä kauniissa lapsuudenkuvassaan vähän psykopaatin silmät, semmoset vähän jännän hymyilevän kiiluvat niinkuin, en osaa selittää.
Kiitos empatiasta kuitenkin.
Luulen että äiti tahallaankin luo pimeää aavemaista tunnelmaa näillä kummallisilla puheilla, jotta hän varmasti ei tuntuisi äidille vaan jollein aaveelle.
Kerran aikoinaan hänen yks kikkansa oli vastata puhelimeen täysin mykkänä niin että vain läsnäolo, henkitys, kuului ja piti luuria silleen aina noin vartin ja sitten mykkänä sulki. Nautti siitä kai kun kiljuin miten aavemainen tunnelma.
Tämä on varmaan tavallaan taas tätä samaa mun äidin oveluutta antaa mulle tällänen neuvo mitä kukaan muu ei uskalla neuvoa.
Niin, äiditkin on vaan ihmisiä, vaikka äitejä ovatkin.
Mutta siis mikä voisi olla kaikkia näitä esitettyjäkin tekijöitä yhdistävä tekijä, miksi narsistin uhri olisi yhteydessä narsistiin, vaikka ei haluaisi ?
Ihmisarvo kuuluu kaikille!
Joo niin kuuluukin, hyvä vastaus, mutta se ei ole se pointti mitä haen.
Kaikki vastaukset yhtä tervetulleita.
Mä oon myös neurokirjon erilaisuuden hyväksynnän kannattaja, ja psykopaatit kuuluu mun mielestä tavallaan mukaan siihen kirjoon.
Mutta mun mielestä psykopaatin ihmisarvo on täysin eri asia kuin se, että puhunko tai kommunikoinko minä hänen kanssaan. (Luulisin psykopaatinkin olevan tästä samaa mieltään. Varmaankin hän ajattelee, että minulla ei ole mitään merkitystä tai arvoa hänen ihmisarvonsa kannalta.)
Jos ihmisarvo olisi sama kuin yhteydenpito, niin sittenhän myös narsistien uhrien ihmisarvoa olisi loukattu lakkaamalla esim. vastaamasta heille mitään, jos he yrittää kommunikoida. Mutta en minä sitä katso pahalla, ettei ihmiset vastaa minulle tai katkaisee yhteyksiä minuun, en siis tässä vaiheessa yhtään pidä sitä edes negatiivisena asiana. Enkä millään myötä koe sitä tiettyä seikkaa ihmisarvoni menetykseksi tai edes loukkaukseksi. (vaikka ajattelenkin asian täysin toisin kuin psykopaatti.)
Jos tuntemani psykopaatin ihmisarvoa havaitsisin vakavasti loukattavan, ja saisin sen tietooni, loukkaajat saisivat kyllä vähintään kuulla eettistä pohdintaa.
Kun psykopaatti katkaisi välit minuun, kukaan ei pitänyt sitä ihmisyyttä loukkaavana, miksi se olisi ihmisyyttä loukkaavaa, jos minä katkaisen välit häneen ?
Kuka tai mikä sinulle on sanellut tuollaista lakia että juuri sinun välien katkaisu olisi ihmisyyttä loukkaavaa?
No nyt tässä yhteydessä se tuli minulle mieleen tuosta, kun ymmärsin papin vastauksen niin, että ihmisyys olisi esteenä yhteydenpidon katkaisuun narsistiin ihan yleisestiottaenkin ja ajttelin, että siksi se koskisi myös minua, jos olen narsistin kanssa tekemisissä??? Ehkä tulkitsin väärin ?
Mun vastaus on, että loukkoon pelatun vilpittömän ihmisen asema.
Minä koen sen yleispätevimmäksi vastaukseksi minkä keksin kysymykseeni.
Narsistihan mitätöi uhrinsa. Uhrilla ei ole minkäänlaista ihmisarvoa narsistin silmissä. Hän *unohtaa* täysin omat vanhemmuuden velvoitteet ja normaalin vuorovaikutuksen lastaan kohtaan.
Siis, toisin sanoen, narsisti on kykenemätön tuntemaan normaaleja tunteita. Ainoa asia tunnetasolla, mihin narsisti kykenee, on provosointi ja kiusaaminen.
Tämä on sikäli ristiriitaista, että narsisti kuitenkin vaatii/odottaa lapseltaan normaalia käytöstä itseään kohtaan. Sekä sitä, että lapsen olisi osattava nöyrtyä riittävästi hänen kuvitteellisen valtansa edessä.
Mielestäni *ympäristötekijät* ja vanhat perinteet, sekä auktoriteetti, painostavat lasta hyväksymään itseensä kohdistuvan kaltoinkohtelun, narsistivanhempien puolelta.
Joo minä olen aina käyttäytynyt äitiä kohtaan niinkuin hän olisi normaali vaikkei olekaan. Tämä on ehkä paradoksaalisesti hämännyt ulkopuolisia ja kääntänyt minua vastaan.
Mä olen yllättynyt oppia että meillä on täällä modernissa Suomessakin näin rankat perinteet.
Oikeastaan kaikki kunniakulttuurit ynnä muut ei ole mielestäni mitään kovinkaan erikoista tämän rinnalla.
Niinpä... Sitä ollaan niin kovin tiedostavaisia ja moderneja. Ihan samat kunniamekanismit kuitenkin ihan silmien edessä. Ihan kuin oltaisiin tultu sokeiksi lähelle ja nähdään vain ulkomalka. Kai se on sitten muodikasta olla klopaali.
Minä en ainakaan ymmärrä että miten lapsen tulisi käyttäytyä aikuista kohtaan joka on kaltoinkohteleva että hän tulisi uskotuksi ulkopuolisten taholta. kuinka tyhminä aikuiset lapsia oikein pitääkään?Ehkä ei edes ihmisinä pidetä? En myöskään ymmärrä tuota muutamia kertoja kuulemaani "en tiedä ketä ja mitä pitäisi uskoa" -kommenttia, kun ei lapselle ensinnäkään anneta mitään mahdollisuutta selvittää kenellekään omaa kokemustaan. Ei edes lastensuojelussa tai neuvoloissa. Tai jos siitäkin huolimatta yrittää niin käsketään vain kipakasti unohtamaan ja katsomaan eteenpäin. Ja meno vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Joo mä koin koko lapsuuden niin suunnatonta älyn aliarvioitia, että se tuntu ihan mielipuoliselle. Lapset ON uskomattoman älykkäitä, siis en mitenkään erityisesti mä. Mä valitin sitten parikymmppisenä, että se on kidutusmenetelmä kun mun aivoja yritetään tunkea kokoaan pienempään laatikkoon. Sehän on kidutusmenetelmä, jos ihminen tungetaan itseään pienempää laatikkoon. On se sitä myös henkisellä tasolla.
Mä elän edelleen niin, että mun pitäs vähän väliä näytellä itseäni tyhmempää, ettei joku suutu, siis ihan vaan sen takia, että mä kyseenalaistan jonkun tiedon esim. koska olen lukenu siitä enemmän tieteellistä tekstiä tai uudempaa tietoa tai jotain muuta sellasta. Harvemmin kukaan on mulle koskaan suuttunu mistään muusta syystä.
Mun mielestä lapsen kokemus on luotettavin, mutta ei tietenkään sillon, kun hänet on manipuloitu. Älyä aikuisten manipuloinnilta suojautumiseen lapsella ei voi olla kun eihän lapsi ymmärrä mitään esim jostain monimutkaisesta politiikasta mitä lapsikysymyksiin voi liittyä, kovinkaan usein.
No just, katsomaan eteenpäin, kun meno vaan pahenee samaan suuntaan.
"en tiedä ketä ja mitä pitäisi uskoa" lienee vakio kommentti, kun narsistin uhri yrittää selvittää kuviota jollekin ulkopuoliselle. Uhri iällä tai suhteella uhriin ei ole tässä merkitystä. Raivostuttavaa, surullista, turhauttavaa ja epäoikeudenmukaista.
Olen itse narsisti
Tottumus huonoon kohteluun, " normaalina " .
Kunnioita itseäsi älä hyväksy huonoa kohtelua.
Niin, ei pitäisi enää hyväksyä koska se tuntuu suorastaan vaaralliselle sen hyväksyminen edelleen.
Pelko.
Manipulointi.
Vallankäyttö.
Sehän olis ainoa looginen motiivi tollaselle mitä mun äiti tekee.
Sanoin tänään hänelle suunnilleen eka kerran etten eettisesti hyväksy sitä miten hän on mua manipuloinu, kun mulle on tullu siitä ihan kiduttavia kärsimyksiä ja hän vaan nauttii siitä. Vastas jotain että: "No toivottavasti helpotti että sait sanoo".
Miksi äitsi sinua pelkää? Sinähän vaikutat vallan harmittomalta olennolta joka ei kai ihan heti tee pahaa kärpäsellekään? Miksi kukaan omaa lastaan pelkäisi, joka vain haluaisi rakastaa..? ja katsoa mieluusti sormien läpi aika läjän paskaa.
Siis eihän mun äiti nyt mua pelkää tietenkään yhtään, vaan nauttii pitää minua pelossa, mitä onkin harrastanut iät ja ajat. Tykkäs kuunnella puhelimessa kun pelkään, itken tai anelen armoa tai jotain sellasta. Mut ne itkupuhelut on nyt lopetettu jokunen vuosi sitten. Mun äidillä oli mieletön "kyky" saada mut itkemään ja lujaa kuin nappia painamalla.
Niin ja sitten siihen väliin raivos, että häntä ei kunnioiteta tarpeeksi.
Ja kun mä olin nuori niin mua käytännöllisesti katsoen ryömitytettiin pitkin lattioita anellen armoa mun äidin ja hänen äitinsä läsnäollessa ja estettiin poistumasta talosta.
Tehokkain tapa millä mun äiti on pystyny mua kiduttamaan niin aiheuttamalla tunteen hyvin epäeettisistä tavasta ratkoa ja asennoitua asioihin. Hän tietää että rakastan etiikkaa ihan valtavasti joten hän on kiduttanu mua manipuloimalla tilanteita niin, että ne menis mun eettisen pohdinnan näkökulmasta mahdollisimman pieleen. Tämä on pääsyy miksi ajattelen katkaista yhteyden äitiin kokonaan.
Mun mielestä äiti on manipuloinu monia ihmisiä tekemään hieman epäeettisiä tekoja ja yrittää kaikkensa saada mut tekemään sellasia tai jos ei tekemään, niin ainakin virheellisesti vaikuttamaan jotenkin epäeettiselle.
Mutta totuus on että mä täällä vuodet ja päivät ja yöt pohdin eettisiä kykymyksiä ja mietin, että miten mä saisin ne menemään eettisesti äidistä huolimatta.
Oikeestaan en ole juuri muuta elämässä tehny.
Ehkä sun pitäis tehdä ihan snadisti jotain muuta välillä. Lähde vaikka pienelle matkalle ja kattele lentokoneesta kuinka muurahaispesä hyörii ja pyörii etikoissaan. Sitten sun pitää tehdä jotain pahaa ja eettisen tuntosi vastaista. Huudat vaikka rehellisesti sen jälkeen kaikille että olinpas tuhma ja etiikkani vastainen. Ihan vähän ja pientä vaan. Sitten naurat sille räkäisen naurun. Sitten kastelet varpaat kylmään veteen ja mietit kuinka olemme olleet kaloja joskus. Sitten jotain liejuryömijöitä kunnes sun hermosto kait (toistaiseksi ainakin) (yli)kehittyi pohtimaan sun äitiä ja moraalisia dilemmoja.
Ei tuommoisia kukaan missään pohdiskele tai korkeintaan yksityisesti. Sulla jää elämä elämättä jos sä liikaa kuikuilet eteenpäin moraalisten lasien läpi tai saatika taivaspaikan toivossa. Ihan vähän vaan jos uskaltaisit..? Sulla vois olla parempi tuuri kun mulla kun oot aika viisaan oloinen ja sulla on jo ikäauktoriteettiakin. Mä ainakin aion sitten kun alan olemaan sun ikäinen eikä kaikki maailman tyypit ole ties mitä helvettiä paheksumassa tai osoittelemassa sun muuta kummallisuutta.
Hui ku mulla oli kamala aamuyö kun heräsin ja tokkurassa mietin mun äitiä koskavaa asiaa. Mä en tuu selviään eikä ehkä jotkut muutkaan jos en uskalla rehellisesti myöntää itelle kuinka pahantahtoinen ja kuinka äärimmäisen manipulointikykyinen äiti mulla o, mutta mun hermosto ei meinaa pystyä kohtaamaan sitä asiaa, kun se on jotenkin niin järisyttävä asia.
Mutta olen kyllä tutkinu asiaa niin tarkasti, että tässä vaiheessa varmuudella tiedän äitini olevan ainakin poikkeuksellisen manipulointikykyinen ja ilkeä ja en haluaisi jatkaa itsepetosta. Mikään mulle äidin ilmaisema ei viittaa siihen, että äiti olisi jotakin muuta. Ja olen kuitenkin ollut tiiviisti yhteydessä häneen 40 vuotta.
Isä on mielestäni vähän sekaisin, ei ymmärrä mistä äidissä on kyse ja välillä toistelee kuin hömöläisten tarinoissa eläisi että "ei tässä tiedä mitä ja ketä uskoisi". Äiti on minulle pilkannut aina isää että kuinka hölmö isä on ja kerran tuossa "kehaisi" minua että minä sentään ymmärrän joitain asioita kuten hän. Isä ei tajua, koska on itse sen verran narsisti, että elää luulossa olevansa äitiä älykkäämpi, joten hänen on mahdotonta kohdata sitä asiaa, että äiti olisikin ilkeydessään ovelampi ja siten tietyssä mielessä älykkäämpi, koska isän narsismi ilmenee niin, että hän ei voi kohdata sellaista asiaa että ainakaan kukaan läheinen olisi häntä älykkäämpi edes jollain osa-alueellakaan. Hän on ihan pihalla ja uskoo olevansa älykkäin kaikin puolin.
Joten minun olisi myös kestettävä tässä se asia, että isääni en pysty pelastamaan vaikka haluaisin, koska hänen egonsa estää sen. Olen sanonut isälle monta kertaa ja siinä mielessä täyttänyt vastuuni. Tuntuu hirveältä jättää isä mahdollisesti henkisesti tuhoutumaan. Näin jo kuinka kävi äidin äidille loppumetreillä. Hirveää katseltavaa oli.
Eli olis nyt kai syytä yrittää pelastaa itseni jotta voisin vielä yrittää pelastaa niitä ketä vielä pelastettavissa on.
Miten äitisi on sellaisessa asemassa vielä mummelinakin että hän voisi enää ketään tuhota? Ei ketään aikuista voi ehkä pelastaa jos ei ensinnäkään halua tulla pelastetuksi. Usko pois! Aikuisten olisi kuulunut pelastaa sinut tuollaisen äitiotuksen kynsistä. Muutenkin enpä tiedä kuinka paljon voi toisten aikuisten elämistä ottaa vastuuta. Lapset on toki asia ihan erikseen mutta olen ymmärtänyt ettei tällä henkilöllä ole valtaa kehenkään lapseen enää jos ei tavallaan oteta lukuun sinua ja äitisuhdettasi.
Tuo on kyllä hankala juttu että sinun iässä pitää jättäytyä täydelliseen yksinäisyyteen ehkä aika romutettuna vielä henkisesti. On varmasti hankalaa saada mieluisaa seuraa ja suhteita. Onneksi on sentään tällaisia palstoja minne voi kirjoitella.Ainakin minä tykkää lukea pohdintojasi koska itse työstän osin samoja kysymyksiä.
No joo, kyllä isäni on rassu kun on niin avuton, ettei voinut eikä voi yhtään auttaa minua pelastumaan oudolta äitiolennolta, on itse lievästi narsisti, eikä sitä kiellä. Mutta kuten joiltain Youtube videoilta ilmenee narsistinen henkilö on vielä niin eri asia kuin läpikotaisin narsisti tai psykopaatti, että äiti on isällekin täysi kummajainen, joten koska isä on itse narsistinen, eikä samalla tajua missä mennään, niin ketä hän voisi mitenkään pelastaa tai tulla mitenkään pelastetuksi. Sen takia varmaan äiti nauraa käkättääkin hänelle. Tuntuu kauheelta kattella, kun pystyn näkemään.
Minusta tuntuu, että ihmiset ei meinaa millään ymmärtää mitä se todella tarkottaa, että joku osaa manipuloida. Kyllä sillä voi saada aikaan vaikka mitä, ei se että on vanhahko naisihminen sitä asiaa mitenkään estä tai muuta.
Mun äiti on käyttäny esim. mun manipuloinnissa hyödyksi tietoa neurologiasta ja psykologiasta. Mä olin vahingossa täysin antautunut manipuloitavaksi ja symbolisesti ilmaistuna löysin itseni hirveästä paikasta, jonne minulla itselläni ei ollut ollut pienintäkään tarkoitusta mennä. Mun äiti oli manipuloinut mut sinne kun kritiikittömästi luotin häneen. En olis voinu kuvitellakaan kenenkään ihmisen voivan tehdä mitään niin epäeettistä ja niin kummallisella tavalla. Nyt kun huomautin asiasta äidille, niin hän vaan sanoo, että no hyvä kun nyt huomasin.
Mä en ole mikään kovin tyhmä ja silti mun äiti pysty tekeen tän mulle. Niin eikö hän sitten pystyisi manipuloimaan vähemmällä älyllä varustettuja ?
Mun ja mun äidin välinen "henkinen kamppailu" tapahtuu sellasella kentällä, että on oltava kykenevä lukemaan ja ymmärtämään melkein mitä tahansa tiedettä tms. englannin kielellä, jotta pystyy seuraamaan missä tässä pelissä oikein mennään.
Mä joskus yritin hakea jotain apua, ja multa kysyttiin, että miten mä pystyn lukemaan tieteellisiä tekstejä, että oonko löytäny niitä selkokielellä ?
Miten mä voisin mistään semmosesta paikasta saada mitään apua jossa ajatellaan ettei ole ihmiselle normaalia ymmärtää tieteellistä tekstiä ?
Onkohan kyseessä (yli)kehittynyt hermosto, kuten joku tuolla ylempänä vihjaili...
Se on vähän pakko (yli)kehittyä jos haaveilee tollasesta noita-akasta selvitä.
Vielä tuohon, että kiitos kiva lukea, että joku on ihan mielellään lukenut.
Mulla on onneksi yksi vahvuus: olen hyvin yksinolokestävä, kun aina tarvittaessa mun oma pää viihdyttää mua, koska se keksii kyllä aina jotain uutta, ni mun viihtyvyys ei ole kiinni muista ihmisistä juurikaan.
Jos kukaan olis oikeesti välittäny mun äidistä, he olis sanonu hänelle 30 vuotta sitten ettei hänen sovi rakentaa elämäänsä mun elämän kustannuksella. Mun äitikin olis voinu saada jonkun oikeen elämän.
Mä tiedän muitakin ihmisiä, jotka ei olis välttis edes halunnut tehdä mitään kovin pahaa, mutta heidät on asetettu yhteiskunnassa tilanteeseen missä pelkällä pahanteolla on saavuttanu mitään ja siihen on jopa kannustettu.
Että ei nää psykopaatit sun muut ole tätä kaikkea yksin tekemässä.
Mutta vaikka kuinka ymmärtäisin psykopaattia ei ole järkeä musta tehdä hänen manipuloimaa kauko-ohjattua, koska hän voi ohjailla todella pahasti.
Mä koen, että kärsimys on itsen tai ympäristön epäeettisyyden ilmentymä. Mun mielestä se on kärsimyksen ydin.