Pidän luonnosta ja tietysti luontoa käsittelevistä ohjelmista. Yksi parhaista mielestäni on Kimmo Ohtosen Pohjoisen kalottialueen elämää käsittelevä ohjelma. Viikovaihteessa Ohtonen oli Myskihärkien reviireillä, samalla tuli tutuksi niinkuin kaikissa ohjelmissa myös Pohjolan lumen jään alueilla asuvista asukkaista.
Koko sarjan ajan kiinnostuneeena seurasin paitsi eläinten reviirialueita myös ihmisiä jotka lumen, jään, kylmyyden alueilla elävät, asuvat.
Viimeisessä ohjelmassa tuli esille myös lasten kouluelämä, mahtoi olla intensiivistä opetusta kun oli kaksi oppilasta ja kaksi opettajaa, Yhteistä Kaikissa ohjelmissa oli asukkaiden kiireettömyys, ystävällisyys, toisten auttaminen eri tilanteissa.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/12/katoava-pohjola-tutkii-arktista-luontosuhdettamme
Jos on aikaa ja halua yle areenassa näkyvät ohjelmat, vaikka katsoin niitä jo TV ! ohjelmissa, kertaus oli opintojen äiti, kiinnostusta riittää arktisten alueiden elämään.
Koko sarjan ajan kiinnostuneeena seurasin paitsi eläinten reviirialueita myös ihmisiä jotka lumen, jään, kylmyyden alueilla elävät, asuvat.
Viimeisessä ohjelmassa tuli esille myös lasten kouluelämä, mahtoi olla intensiivistä opetusta kun oli kaksi oppilasta ja kaksi opettajaa, Yhteistä Kaikissa ohjelmissa oli asukkaiden kiireettömyys, ystävällisyys, toisten auttaminen eri tilanteissa.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/12/katoava-pohjola-tutkii-arktista-luontosuhdettamme
Jos on aikaa ja halua yle areenassa näkyvät ohjelmat, vaikka katsoin niitä jo TV ! ohjelmissa, kertaus oli opintojen äiti, kiinnostusta riittää arktisten alueiden elämään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eräs viestittelijä ohjelmaan viitaten kertoi porojen vierailevan ihmisten pihoilla ruokailemassa. Jäkälä on loppunut joka on tärkein ravinto poroille.
Kimmo Ohtonen on hieno mies, luontotoimittaja ja kirjailija, joka on kääntänyt väkivallan varjostaman lapsuuden voitokseen. Lapsena hän joutui pakenemaan metsän turviin, ja pojan kasvutarinaa sivuaa myös hänen teoksensa Kerhu, voimaeläin . Näetkö karhun silmissä pelottavan pedon vai heijastuksen omasta elämästäsi ? Ohtonen on tempaissut saimaannorpan puolesta uimalla 140 km ja pyöräillyt 850 km kehitysmaiden tyttöjen hyväksi Nenäpäiväkeräyksessä. Hänestä saa valoisan, energisen vaikutelman, hän ei saarnaa eikä paasaa, itse hän ei omista autoa ja syö lihaa vain vähän. Hän korostaa ihmisen vastuuta luonnosta valinnoissamme ja teoissamme, sarja kuvaa juuri Pohjoismaiden luonnon ja ihmisten välistä suhdetta.
Olen kaikki nuo osat katsellut, ja radiossa on kuultavissa myös aiheisiin liittyviä keskusteluja, tänään klo 16.10 Yle Radio Suomi.
Ensimmäinen osa käsitteli Huippuvuorten ekoturismia, joka on lisääntynyt valtavasti. Se on tietysti mahdollisuus ansaita paikallisille asukkaille, mutta myös uhka eläimistölle. Valtavat kolonnat viedään koiravaljakoilla, moottorikelkoilla ja busseilla katselemaan jääkarhuja ja muita alueen eläimiä upeassa Huippuvuorten luonnossa. Omin päin ei saa seikkailla, aseet pitää olla oppailla varalla, hiljattain yksi jääkarhu olikin eksynyt turistileiriin ja oli jouduttu apumaan. Auringonpimennystä seurasi monenkirjava turistijoukko henkeään pidätellen jääaukealla. Ohjelman lopussa Ohtonen näki suureksi riemukseen jääkarhuemon kolmine poikasineen, emo aisti vaaran kaukaa, muttei onneksi hermostunut. Reissun kunniaksi Ohtonen pulahti vielä hyiseen mereen, otti arktisen kasteen.
Joululahja kirja, Ohtonen Kimmo Karhu voimaeläin odottaa kirjahyllyssä lukemista. Olen malttanut katsoa sitä selaillen odotan joulunaikaa jolloin luen kirjan ja tietysti "ahmien".
Toivottavasti dokumentti, Katoava Pohjola ilmestyy joskus kirjana, on TV:ssä tullut todetuksi miten kiinnostava ohjelma on mikä parasta soveltuu kaikille. Maantieto tulee tutuksi kouluväelle.
Kauan sitten lasten ollessa kouluikäisiä retkeilimme napapiirin tuolla puolen aina Reykjavikissa saakka. Norjan tunturialue on mielessä vieläkin - ne "kiemuraiset, kapean kapeat" tiet pysyvät mielessä hiukan pelottavina. Onni oli retkeillessä ei sattunut yhtäkään "haaveria".
Usein mietin mikä se on niin kiehtovaa Lapissa, tuntureissa, asukkaissa ja porotaloudessa. Aivan toinen maailma, siltä tuntuu. Ne nokipannu kahvit pitkän syksyisen jotostelun jälkeen olivat makoisaakin makoisammat.
Nyt on retkeilyt retkeilty, tilalle ovat tulleet jokavuotiset viikon kuntoilureissut Tanhuvaaran urheiluopistolle.Ohjelma kurssilla valittu meidän hiukan vanhempien kunnolle sopiviksi.
Luonto ja siellä liikkuminen on ollut eri elämänvaiheissa uutta virtaa antavana päivien piristeenä. Jotenkin itsekerätyistä metsän marjoista ja kanttareilleista valmistettu ruoka on niin "suun mukaista" kuten näillä seuduilla sanotaan.
Lukaiskaapa tuo n linkin juttu :
http://www.warkaudenlehti.fi/katoava-pohjola-ohtonen/
Ohtosen pisteet putosivat alas. Teki ohjelman, johon ei vastakkaisia mielipiteitä päästetty. Yök
Kaikkeahan netistä ei tarvitse uskoa. Valheiden verkko kietoutuu lukijan koneeseen.
Ohtosen ohjelma tuli TV:stä, ei netistä. Meidän kesätorppamme vesialueet liitettiin verkkokalastusalueeseen tänä vuonna. 60v:n aikana siellä ei ole ollut ensimmäistäkään norppahavaintoa. Loppui sekin harrastus yksipuolisen ( valheellisen ? ) uutisoinnin vuoksi.
Olemme aikanaan kalastaneet Suomenlahdella virkistyskalastajina , enimmäkseen olleet retkiveneilijöinä, ja aina on hyvin sovittu samoille vesille kaikkien veden asukkaiden kanssa . Yhtäkään verkkoa eivät hylkeet ole repineet, mutta puukkokalastajia on ollut liikkeellä toisten verkkoja leikkelemässä. Kesän kohokohtia ovat olleet hylje- ja merikotkahavainnot, merikotkakanta onkin ilahduttavasti lisääntynyt.
Saimaallakin mahtuu olemaan sekä kalastajat että norpat. Se on norppien koti ! Kalastajat ovat enimmäkseen harrastajia, ei montakaan pelkästään sitä ammatikseen harjoittavaa. Kalastajat osaavat kyllä käyttää ääntään, mutta jonkun on norppien ja muidenkin eläinten puolesta puhuttava ja toimittava. Kalastajistakin suurin osa on suuria luonnonystäviä. Huolestuttaa nämä leudot talvet, tuleeko tarpeeksi vahva jääpeite ja lunta, jotta Saimaannorppien pesintä onnistuu.
Radiostakin tulee sunnuntaisin illansuussa luontoaiheista ohjelmaa. Kimmo Ohtosen ohella erotin Pertti Salolaisen äänen.
Hänkin oikein veteraani luonnonsuojeluasioissa. Siinä ite-askarta tehdessä muistelin aikaa kun olin innolla tekemässä omilla metsätiloilla tekemässä suojatiheiköistä puupeltoja.
Tiheät kuusikot eivät päästä valoa ja metsiköt lojuvat mitään tuottamatta, sitä ajateltiin oikein metsänhoidollisesti.
Metsäteknikko metsäkäynnillään ohjeisti että olisit voinut vielä reilumminkin harventaa.
Hiukan haikeana luen tuota Lapin kuvaustasi ja miten olette lapsiperheenä siellä saaneet kokea Lapin lumoa . Nokipannukahvit kirkkaaseen puroveteen , syksyn hehku ja terve väsymys patikoinnin jälkeen, suurta onneahan se on ollut eikä koskaan unohdu. En Sinun tavallasi Lapin ihmisiin ole kontaktia saanut, mutta uskon heissä olevan samaa arvokkuutta, sydämellisyyttä ja mutkattomuutta kuin saaristolaisssa. Muutaman kerran olemme kevättalven hangilla Saariselällä käyneet, kun tämä etelän talvi ei ole lunta suonut. Ruskaretkelle emme koskaan ehtineet, koska täällähän on syyskuussa vielä kesä. :)
Olemme paljon veneilleet Suomenlahdella , samaa avaruuden tuntuahan siinäkin on, mutta maailmat tyystin erilaiset. Merelläkin taivas ja maa ovat kuin toistensa sylelyssä, upeita värinäytelmiä saa todistaa ammuin ja illoin. Metsä oli elementtini jo lapsena, kun leikittiin Noita Sammaleista tai hurjaa pum-sotaa. Marjastus jäi veriin, tutuksi tuli puuntaimien istutuskin. Onhan monissa tutkimuksissakin todettu metsän tervehdyttävä vaikutus. Toivottavasti tämä alkava biometsätalous ei liikaa kiinnitä huomiota metsien taloushyötyihin.
Tanhuvaaran kurssit kuulostaa mahtavalta perinteeltä, sopiva annos kaikkea kivaa ja terveellistäkin. Kun saa liikkua voimiensa mukaan puhtaassa luonnossa, syödä mieleistään ruokaa mieleisessään seurassa, siinäpä oiva paketti.
Hyvää joulun aikaa !