Kielentutkija Heini Lehtonen Helsingin yliopistosta
tiedeohjelma Sfäärissä:
Jungnerin näkemykset suomen kielestä ovat heikolla pohjalla.
Suomessa ei ole välttämättä vähemmän sanoja kuin englannissa. Meillä voi esimerkiksi johtaa helposti uusia sanoja perussanoista.
Lehtosen mukaan parasta kieltä ei ole. Jos kaikki puhuisivat maailmassa englantia, syntyisi kuitenkin monia englanteja. Itse asiassa näin on jo käynyt eri puolilla maailmaa.
Kieli muuttuu ympäristön mukana ja lainasanoja tulee kieleen väkisin. Uusia sanoja ja murteita syntyy esimerkiksi erilaisten ryhmien ja kuppikuntien takia.
Lehtosen mukaan mikään kieli ei ole toista kehittyneempi. Jos suomesta puuttuu sanoja, ne keksitään.
http://www.hs.fi/tiede/art-2000005011881.html?share=f9dd80797f64d7b87bb5e5485678c6ba
tiedeohjelma Sfäärissä:
Jungnerin näkemykset suomen kielestä ovat heikolla pohjalla.
Suomessa ei ole välttämättä vähemmän sanoja kuin englannissa. Meillä voi esimerkiksi johtaa helposti uusia sanoja perussanoista.
Lehtosen mukaan parasta kieltä ei ole. Jos kaikki puhuisivat maailmassa englantia, syntyisi kuitenkin monia englanteja. Itse asiassa näin on jo käynyt eri puolilla maailmaa.
Kieli muuttuu ympäristön mukana ja lainasanoja tulee kieleen väkisin. Uusia sanoja ja murteita syntyy esimerkiksi erilaisten ryhmien ja kuppikuntien takia.
Lehtosen mukaan mikään kieli ei ole toista kehittyneempi. Jos suomesta puuttuu sanoja, ne keksitään.
http://www.hs.fi/tiede/art-2000005011881.html?share=f9dd80797f64d7b87bb5e5485678c6ba
Vastaukset 4
Vanhimmat
NYKYAJAN kielenhuolto ei anna ohjeita vaan kuuntelee, mitä ja miten ihmiset puhuvat. Kielitoimisto antaa ainoastaan suosituksia, jotka voivat juurtua nykysuomeen. Kieltä ei pysty ohjeilla muuttamaan. Ihmiset muuttavat sitä itse.
Puhuttu ja kirjoitettu suomi oli aika erilaista sata vuotta sitten, ja on sitä Lehtosen mukaan myös sadan vuoden kuluttua.
SFÄÄRI on HSTV:n tiedeohjelma, joka ruotii ajankohtaisia tieteen ilmiöitä.
Niinpä niin. Tuollaisia laukoo mies, jonka saavutuksista julkisuudessa voi hakea näkemystä googlaamalla "site:iltasanomat jungner ".
Suomen kieli on vastoin Jungnerin kertomaa erittäin tuottavaa (sivistyssanalla sanottuna produktiivista), meillähän on kehitetty omia sanoja monille nykyajan käsitteille, esim. sähkö, puhelin, tietokone jne., jotka muissa kielissä ilmaistaan kreikkalais-latinalaisperäisillä sanoilla.
Suomen kielen johto-oppi, ts. se että sanoista voidaan lähes loputtomasti muodostaa uusia sanoja, saa vaikkapa englannin kielen vaikuttamaan auttamattomasti kaavoihinsa kangistuneelta.
Samoin suomen kielen mahtava onomatopoeettisten sanojen varasto ja mahdollisuus luoda niitä lisää on aikamoinen rikkaus. Kertokoonpa Mikael, miten ilmaistaan englanniksi esim. ritistä, risahtaa, risahdella, rätistä, räsähtää, räsähdellä. Voin myös keksiä sanan rösähtää, jos jokin ääni minusta siltä kuulosti, ja toinen suomalainen osaa mielessään kuvitella sen. Tuossa samassa tuli ilmi myös suomen verbien hetkellisyyttä ja jatkuvuutta tarkoittavat johdokset, englannissahan ne pitäisi kuvata usealla sanalla, mikä on tehotonta.
Suomen kielen hienoudet ja rikkaus ovat juuri sanojen taivutuksessa ja johtamisessa. Jungnerin mallin mukaan mentäisiin suomen kieleen, josta voi nauttia Googlen kääntäjää kokeilemalla. Minä uskon, että kielen taivutuksen ja sanojen johtamismahdollisuuksien moninaisuus tuo rikkautta puheeseen ja kirjalliseen ilmaisuun: joutuu vaivaamaan päätään ja voi myös leikitellä sanoilla, mitä kirjallisuudessa ja ihan tavallisessa ihmisten puheessakin tehdään.
Näin Suomessa mutta Ranskassa vain täysi moukka uskaltaisi edes ehdottaa ranskan kielen erityispiirteistä luopumista, puhumattakaan siitä, että englantia alettaisiin opettaa jo esikouluissa pakollisena kaikille. Äidinkielen hyvä osaaminen on tie muidenkin kielten oppimiseen, joka totta kai on tärkeää.
Miksi takertua kieleemme joka on muodostunut muutama tuhatvuotta sitten, vaikka meillä on kirjakieli niin puhekieli tulee muuttumaan omia latujaan ajansaatossa.
Eikä rodullisesti ole koskaan ollut puhdasta kantasuomalaisiakaan.
Takertua kieleemme: pitäisikö se nyt yhtäkkiä vaihtaa? Ehdotan ranskaa, osaan sitä hyvin? Tu parles francais, nous oublions le finnois?
Ei meidän kielemme ole muodostunut tällaiseksi tuhansia vuosia sitten, vaan se on elänyt koko ajan ja elää edelleen. Joka päivä, aina tulee uusia käsitteitä! Sitähän juuri tarkoitin edellä olevalla kirjoituksellani.
Ihan samalla tavalla mikä tahansa kieli on muuttunut vuosisatojen varrella. Ei Shakespearin englanti ole sama kuin nykyinen.
Me luomme kieltä keksimällä uusi sanoja uusille ilmiöille. Ne sanat voivat olla omaperäisiä jo aiemmin kehitettyjä sanoja, tai nykyisen internet-ajan tuomia sanoja, jotka tulevat osaksi sanastoamme.
Kirjakieli on aina sovittu kompromissi tai enemmistön päätös, Suomessa lounaissuomalaishämäläiseltä pohjalta kai. Suomessa käsittääkseni on onnistuttu sikäli, että jotakuinkin kaikki ymmärtävät kirjakieltä. Huonomminkin kai on .