Taistelua luvassa

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/463752-koskenkylalaisperhe-elaa-nyt-jannityksessa-rikan-akram-ei-lahde-ilman-taistelua

Siis tämä, anteeksi väärä linkki.

Nämä sotarikolliset ja terroristit pitää kyllä saada pois maasta, ennen kuin ne täälläkin alkaa ajamaan rekalla väkijoukkoihin. Kamalaa, että jotkut vielä kehtaavat puolustaa näitä laittomasti maassa olevia. Nämä pitäisi saattaa pikavauhtia koneeseen ja ulos maasta, jos eivät kerran sitä itse suostu tekemään. Hävetkää näiden laittomien maassaolijoiden puolustajat!

Mitäpä tuo pizzerian omistava nainenkaan itkua tihrustaa, eiköhän hänellekin ole kotona opetettu ettei näihin kultamuniin pidä mennä sekaantumaan, Hänellä on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa, joko lähteä Irakiin pizzaa paistamaan tai sitten etsiä itselleen kunnon miehen.

Toivottavasti pidätte historiasta, kerron teille lyhyesti muutaman asian. Nämä "pakolaiset", jotka meille suurimmaksi osaksi tulivat Irakista, ovat Irakin hallintoa vastaan taistelleita Kurdistanin isänmaallinen liiton (Yekîtî Nîştimanî Kurdistan, PUK) Petshmerga -joukkoja. He eivät siis ole Irakin hallinon puolella taistelemassa DAESH:ia (=ISIS) vastaan, vaan he ovat yhdessä DAESH:in kanssa taistelemassa Irakin virallista hallintoa vastaan.

He aloittivat Irakin hallintoa vastaan taistelemisen jo vuonna 2002 yhdessä USA:n joukkojen kanssa. USA:n joukothan eivät tällöin saaneet hyökkäykselleen minkään maan tukea, eikä myöskään YK antanut siunaustaan hyökkäykselle. Suomi kyllä USA-fanina harkitsi kovasti konfliktiin mukaan lähtöä, Paavo Lipponen asiasta jo kävikin neuvotteluja USA:n silloisen presidentin George W. Bushin kanssa Washingtonissa 9. joulukuuta 2002. Onneksi silloin pääministerinä 60 päivää toiminut Anneli Jäätteenmäki paljasti vahingossa keskustelujen sisällön. Tämä vahinko pelasti Suomen joutumisen osaksi kyseistä konfliktia, josta USA on oikeutetusti saanut paljon huonoa mainetta. Lipsautus tosin maksoi kuitenkin Jäätteenmäelle hänen poliittisen uransa. Jälkeenpäin kai täytyy olla kiitollinen Annelille, joskaan hänen seuraajansa "uuniperunamies" Matti Vanhanenkaan ei parannusta Suomen tilanteeseen tuonut.

Mutta kun palataan Irakilaisten Petshmerga -joukkojen tekemisiin, niin on melko selvää, että virallinen hallinto ei heitä kovin innolla odota takaisin. Jos minä lähtisin taistelemaan Suomen valtiota vastaan ja raaásti tappaisin ja murhaisin suomalaisia, niin miten innolla luulette Suomen valtion odottavan minua takaisin pakomatkalta maailmalta? Irak on kuitenkin iso 31 miljoonan ihmisen asuttama maa, jonka kurdialueille nämä Petshmerga -joukkoja edustavatkin voivat hyvillä mielin palata ilman että Irakin valtio heitä sotarikoksistaan tuomiolle vaatisi, sillä Irakin sota päättyi lopullisesti jo vuonna 2011. Niinpä, tuntuu hullulta ajatella, että Suomesta lentää maapallon toiselle puolen 12 tunnissa, mutta pakomatka Irakista Suomeen kestää yli viisi vuotta.

Nyt paljastan teille hurjan salaisuuden. Näistä viime vuonna lähi-idästä tänne tulleista suurin osa on sotilaskarkureita, vankilatuomioita pakoilevia sotarikollisia, parempia oloja etsiviä elintasopakolaisia ja muita onnenonkijoita. Yleisesti ihmisiä, jotka eivät ole syystä tai toisesta pärjänneet kotimaissaan. Eivätkä pärjää täälläkään ilman apua, tällä Koskenkylän kaverilla on onneksi hyvä nainen, joka sitä apua kykenee hänelle antamaan yhdessä Suomen veroeurojen kanssa.

Ja nyt kun ihmettelette, niin pakolaisiakin on. Mutta ne ovat siellä Syyriassa sota-alueella tai naapurimaiden leireillä, siellä missä heitä autetaan heidän omalla kielellään heidän rakasta kulttuuriaan ja arvojaan unohtamatta ja missä ilmastokin on heille suotuisa. Ei heillä ole mitään syytä vaeltaa kymmenen turvallisen maan läpi 4 000:n kilometrin päähän kylmään ja pimeään Suomeen, jossa on outo kieli ja aivan sopimaton kulttuuri Suvivirsineen ja Joulun viettoineen.