Kuvittelenko vain

sanon että kuvitellaan jos sä et muutu taas omaks ittekses...

Emme. Jos universumi olis piirunkaan arvon suuntaan tai toiseen, mitä se nyt on, emme olisi sitä tässä ihmettelemässä. Luoja loi tai siis antoi big bangahtaa meille hienon kaikkeuden.

<3

Niinpä. Kummasti tarinassa on välillä tuttua. Ehkä joku samassa elämäntilanteessa.

Kuvittelu on mielen kuvittamista. Ajattelu on salamalle sukua. Näin minulle on opetettu. Fantasiakaan ei faarallista.

Voihan sitä näköjään vaikuttaa kirjoituksilla sunkin mieleen

On aika kummallista, tiedän että tämä on epärealistista ja tavallaan hullua. Tämä on pieni kosketus, jonka minäkin tunnen.
Oikeasti ihmettelen persoonaasi, voitko sulkea eri osiot niin pois oikeasta itsestäsi? Minä olen opetellut siihen, että tämä on kuin suklaan syöntiä.
Mutta en vielä siihen pysty. Tänään olen ajatellut sinua koko ajan. Koko ajan. Ja välillä tiedostaen, että koko ajan! Kyllä minä pärjään tämän kanssa, aina vain hokien, että mitään ei ole. Kummallinen takiainen olet.
Aina vaan jossain kiinni. Ei ole sinun syytäsi.

Ei haittaa, jos ajattelet. Muistan kyllä sinut, mutta turhauttaa....

Mulla oli jo lapsena mielikuvituskaveri kun olin yksin.

Emme, kyllä se kaikki on totta. Siitä kertoo pelkästään se, että nukkuminen on tosi huonoa. Aivot niin kierroksilla ettei uni meinaa tulla.

Sanon Suoraan että emme kuvittele...kosminen yhteys välillämme...

Neitokainen ihanainen kun olisi vierelläni auttamassa ja selventämässä ajatuksiani, sitä mä toivon.

Minä en oo mikään mielikuvitusihminen. Olen ihan oikea.

Ei me kuvitella. Kyllä tämä on ihan totta, valitettavasti. Tiedän sen kun yritetään puhua toisillemme ja se on täysin toivotonta, molemmat yrittää karata jonnekkin kun jännittää niin älyttömästi.

Emme todellakaan kuvittele kaikkea.kaikki on ihan totta.

Itsekin usein mietin että kuvittelenko vain yhteyden välillämme. Kuvittelen jotkut viestit sinulta minulle. Usein kun olen ajatellut jotain asiaa ja meinannut kirjoittaa, niin kas kummaa suurinpiirtein samantapainen viesti ilmestyy palstalle. Joskus melkein samaan aikaan. Onko sillä oikeastaan edes väliä oletko se sinä. Minä saan uskoa niin.

Yllättyisitkö J kirjaimista?

Välillä ilmaa, sinä olet liian ylpeä ihminen puhumaan kanssani. Liian ylpeä ihminen auttamaan itseäsi eroo minusta, jos ajatteluni kerran vaivaa.
(Ja ilmeisesti myös kostonhaluinen ja pitkävihainen. Mietipä kuka soittaa kostonhaluiselle piikittelijälle? Siksipä en ole soittanutkaan - VUOSIIN.)

Et kuvittele. Vahva vaikka yhteys on olemassa, ei joka päivä!

Soita ihmeessä.Lupaan olla piikittelemättä, uskoisin pystyväni. Kaikkea hyvää kuitenkin jos et soita. Minä en soita,en ole ylpeä mutta siihen on olemassa muut syyt.